Toggle sidebar

Nouseeko muilla raivon tunne, kun kuulee lapsensa joutuneen kiusatuksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lekaäiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
L

lekaäiti

Vieras
6-vuotiasta tyttöäni on kiusattu esikoulussa. Kuulin asiasta eilen lastenhoitajalta. Toiset tytöt olivat nauraneet ja nimitelleet tyttöä tämän persoonallisen (S-vika) puhetavan johdosta.
Tyttö itki asiasta toissa päivänä, muttei kertonut syytä. Ei halunnut kertoa.

Nyt mulla on vaan raivon tunne niitä naurajia kohtaan. Asia oli puhuttu eskassa ja naurajat olivat pyytäneet anteeksi. Mutta silti. Minua on kiusattu koko ala- ja yläasteen ajan ja tiedän että kyllä se kiusaaminen jatkuu mutta aikuisten silmistä piilossa. Tavallaan olen - lapsellista kyllä - loukkaantunut tyttöäni kiusanneille lapsille (jep...) ja heidän vanhemmilleenkin. Ärsyttävä tunne. Onko muilla ollut samanlaisia tunteita?
 
Kyllä! Voi teidän tyttöä! Kovasti haleja hänelle. Meidän tytöllä on myös s-vika ( tai ässää ei puheessa tule ) ja puhe on siksi hiukan sellaista lässyttävää. On myös esikoulussa, mutta onneksi kukaan ei ole kiusannut.
 
No ehkä ihan kaikesta ei kannata pahoittaa mieltään. Lasten ja nuorten maailmassa kaikki saavat toisinaan osakseen tölvintää ja nimittelyä. Kovettaa hieman sitten lastakin aikuisten maailmaa varten.

Sitten vasta puuttuisin jos menisi ihan jatkuvaksi.
 
Kyllä se pahalta tuntuisi jos omaa lasta kiusataan, mutta päiväkoti/koulumaailma on niin paha, että lasten on melkein opittava kestämään jotain juttuja :/

Kun olen nähnyt miten pienetkin osaavat henkisen väkivallan ja varsinkin fyysisen, opettaisin omani sietokykyiseksi. Vähän väliä laumuossa kasvavat lapset sylkevät toisen päälle, irvistelevät, huutavat etteivät kutsu synttäreille, jos kaveri ei miellytä jne.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa