Normivanhempien lapsi EI tarvitse päiväkotia kehittymiseensä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "hoitaja"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Se mitä ei voi simuloida vanhemmuudella, on lapsen ryhmäsosiaaliset taidot. Asia mitä joutuu elämään koko peruskoulun ajan minimissään. Todennäköisimmin koko elämänsä jollain tasolla jos on työelämässä ja jopa jossain määrin harrastuksissa.

Itsekään en kannusta mihinkään 1-2 vuotiaiden hoitoon viemiseen jos vaihtoehto on olemassa, mutta joskus ei ole vaihtoehtoja.

Tämä ei kyllä tarkoita sitä että niitä ihmisiä olisi pilvin pimein "joilla ei ole muuta vaihtoehtoa".
 
Kuten täällä joku otti esille, minäkin haluaisin tietää missä numeroissa liikutaan sen suhteen, kuinka moni taapero on virikehoidossa. En usko että kovin moni normivanhemmista vie pientä 1-2v. virikehoitoon, vaan kyse on sitten jo 3-6 vuotiaista lapsista,jotka jo osaavat leikkiä niitä vuorovaikutusleikkejäkin.
 
[QUOTE="vieras";28889811]Miten sinä voit tietää toisten ihmisten syyt? Kukaan meidänkään pk:ssa ei taida tietää, että suoritan tässä samalla maisterin tutkintoa. Luulevat varmaan, että ihan virikehoidossa on tuo 2,5-vuotiaamme.[/QUOTE]

Sorry, en selvästi osaa selittää pointtiani. En ole tässä kritisoimassa ihmisiä, jotka vievät lapsen opiskelunsa ajaksi päiväkotiin. Puhuin ainoastaan niistä, jotka laittavat lapsensa päiväkotiin vain, koska kuvittelevat, että siellä oppii jotain todella olennaista, mitä ei vanhempi pysty tarjoamaan. Joskus jopa kuulin, että on niin kiva, kun oppivat käyttämään saksia päiväkodissa.

Tämän ketjun idea oli musta ihan eri kun niissä perinteisissä virikehoitoketjuissa.
 
"Normivanhempien lapsi EI tarvitse päiväkotia kehittymiseensä"

Olisi kiva tietää tuonkin sanan määritelmä? :) Kuka on normaali??

Lähes kaikki ovat normivanhempia, koska oikeasti harvalla vanhemmalla on este kasvattaa lastaan. (Normi ja normaali eivät mielestäni ole toistensa synonyymeja, joten tukea tarvitseva vanhempikin on normaali, mutta ei normivanhempi koska kuuluu pieneen vähemmistöön).
 
Miten lapsi oppii puhumaan suomea, jossei päiväkodissa esim meidän tapauksessamme? Meillä oli puhtaasti tuo kielitaito se syy, miksi näinkin nuorena päiväkotiin (2,5v). Ja näitä on suomessa nykyään aika paljon.

Lapsen on hyvä oppia ensin yksi kieli. Suomessa on paljon tosiaan niitä, jotka ovat väsähtäneet lapsilaumansa hoitamiseen ja parivuotiaat tuodaan "oppimaan kieltä".
 
[QUOTE="vieras";28892197]Olen samaa mieltä ettei 0-3v. tarvitse pk:ta. Siitä isompi lapsi hyötyy siitä, mutta pienempi kärsii.[/QUOTE]

minusta isompikaan lapsi ei hyödy siitä enemmän kuin kotonaolemisesta, mutta kärsii vähemmän kuin alle 3v.
 
[QUOTE="Lis";28889911]Mina olen ainakin iloinen oman 3-vuotiaani kehityksesta paivahoidon aloittamisen jalkeen: Oppi toisen kielen, aakkoset ja numerot. Lisaksi sai vihdoinkin hyvia kavereita. En olisi pystynyt naita hanelle muuten jarjestamaan.[/QUOTE]

Mikä sinua estää opettamasta lapsellesi aakkosia tai numeroita? Mikä estää järjestämään kavereita. Vähempikin kaveeraaminen lapselle riittää kuin se, mihin he päiväkodissa joutuvat. Päiväkodin kaverilauma ei ole luonnollista pienille lapsille, koska päivät kuluvat liian kaveruuden torjumisessa. Lapset joutuvat jatkuvasti reagoimaan tilanteisiin, joissa liiat kaverit häiritsevät. Se on heille rankkaa.
 
Jokainen vanhempi om oman lapsensa ja jaksamisena paras asiantuntijan ja yhdessä päiväkodin tai neuvolan henkilökunnan kanssa he voivat miettiä mikä on omalle lapselle je perheelle se paras ratkaisu.

Erilaisia perheitä, vanhempia ja lapsia on tasan yhtä paljon kuin on perheitä, vanhempia ja lapsia ja jokainen perhe on omanlaisensa ja jaottelu ns. normivanhempiin, normiperheisiin jne... on aivan turhaa.

Ns. normiperhettä ei enää varmaan Suomesta enää löydy... löytyy vain yksilöllisiä perheitä, joilla on yksilölliset tarpeet ja näihin tarpeisiin päivähoito ja varhaiskasvatus koittaa parhaansa mukaan vastata.

Erityistä tukea tarvitsevia lapsia on nykyään yhä enemmän ja syitä tähän on varmaan monia. Jokainen lapsi tarvitsee jossain vaiheessa tukea kasvuunsa ja jos perheolot ovat kunnossa, niin asia hoituu varmaan ilman päiväkotiakin, mutta aika monet ns. normivanhemmat ovat ansiotyössä ja lapsen hoitaminen kotona on sula mahdottomuus. Jos vanhemmat taas ovat työttömänä, niin heillä on usein vaikeuksia oman elämän hallinnassa, jolloin on ihan hyväkin että lapsilla on säännöllinen rytmi edes päiväkodissa ja he saavat siellä tukea sosiaaliseen kehitykseensä, virikkeitä ja ruokaa.

Pääkaupunkiseudulla ja muuallakin Suomessa on myös paljon maahanmuuttajataustaisia perheitä, joiden lapsille on ihann hyvä että oppivat suomen kieltä. Monet maahanmuuttajavanhemmat haluavat myös opiskella, jotta kotoutuisivat paremmin Suomeen ja saisivat töitä ja paremman elintason ja tarvitsevat sen takia päivähoitoa pienellekin lapselleen, josta myös lapsi siis hyötyy oppimalla suomen kielen ja suomalaisia tapoja.

Valitettavasti asiat eivät ap ole noin mustavalkoisia kuin ajattelet, vaan paljon mutkikkaampia.
 
  • Tykkää
Reactions: raipatirai
[QUOTE="a p";28892272]Mikä sinua estää opettamasta lapsellesi aakkosia tai numeroita? Mikä estää järjestämään kavereita. Vähempikin kaveeraaminen lapselle riittää kuin se, mihin he päiväkodissa joutuvat. Päiväkodin kaverilauma ei ole luonnollista pienille lapsille, koska päivät kuluvat liian kaveruuden torjumisessa. Lapset joutuvat jatkuvasti reagoimaan tilanteisiin, joissa liiat kaverit häiritsevät. Se on heille rankkaa.[/QUOTE]

Onko siitä jotakin haittaa että lapsi oppii asioita päiväkodissa kenties vähän eritavalla kuin mitä vanhemmat heille kotona opettavat?

Mikä tekee päiväkodin kavereista huonoja?
 
[QUOTE="a p";28892272]Mikä sinua estää opettamasta lapsellesi aakkosia tai numeroita? Mikä estää järjestämään kavereita. Vähempikin kaveeraaminen lapselle riittää kuin se, mihin he päiväkodissa joutuvat. Päiväkodin kaverilauma ei ole luonnollista pienille lapsille, koska päivät kuluvat liian kaveruuden torjumisessa. Lapset joutuvat jatkuvasti reagoimaan tilanteisiin, joissa liiat kaverit häiritsevät. Se on heille rankkaa.[/QUOTE]

Kerroin etta han oppi uuden kielen, se on meille tarkeaa. Miten jarjestat paivisin kavereita kun joka ainoa ei-vauvaikainen on paivahoidossa? Riittaako kolmevuotiaalle tyhjat puistot, aiti ja vauva kaveriksi?

Miksikohan lapseni pyytaa aina aamuisin paivakotiin? Ei siksi etta meilla olisi tylsaa kotonakaan, vaan siksi etta han on saannut siella kivoja kavereita, tarpeeksi touhua ja han tykkaa oppia uutta.

Ei minulla muuta.
 
[QUOTE="a p";28892190]Lapsen on hyvä oppia ensin yksi kieli. Suomessa on paljon tosiaan niitä, jotka ovat väsähtäneet lapsilaumansa hoitamiseen ja parivuotiaat tuodaan "oppimaan kieltä".[/QUOTE]

Mistä tämän käsityksen olet saanut? Et taida olla kovin perehtynyt monikielisyyteen?
 
No ei, mutta... ei se normivanhempienkaan normaali lapsi pärjää yksinään kotona sillä aikaa, kun vanhemmat on töissä. Normivanhempien lapsi tarvitsee päiväkotia, ettei se pärjää ilman hoitajaa.
 
yhteiskunta pitää outona jos ei laita 3-6 vuotiasta lasta hoitoon oppimaan ryhmäkäyttäytymistä ja sosiaalisia taitoja.

Ymmärrän hoitoon laittamisen lastensuojelun tukitoimena, erityislapsilla ja esimerkiksi juuri tuon kieliasian takia, mutta en ymmärrä virikehoitoa, enkä sitä että isompien hoitoonlaittaminen on normaalia kun syntyy pienempiä perheeseen. Minulta on kysytty useita kertoja neuvolasta, että olenko varma että jaksan ja enkö haluaisi laittaa isompia hoitoon. Ei ole enää siis normaalia hoitaa 3-6 vuotiaita kotona äitiys-ja vanhempainvapaiden aikaan. Lapsemme ovat sosiaalisilta ym taidoiltaaan ihan samalla tasolla kuin ikäisensä, vaikka kotona ovatkin.
 
Jokainen vanhempi om oman lapsensa ja jaksamisena paras asiantuntijan ja yhdessä päiväkodin tai neuvolan henkilökunnan kanssa he voivat miettiä mikä on omalle lapselle je perheelle se paras ratkaisu.

Erilaisia perheitä, vanhempia ja lapsia on tasan yhtä paljon kuin on perheitä, vanhempia ja lapsia ja jokainen perhe on omanlaisensa ja jaottelu ns. normivanhempiin, normiperheisiin jne... on aivan turhaa.

Ns. normiperhettä ei enää varmaan Suomesta enää löydy... löytyy vain yksilöllisiä perheitä, joilla on yksilölliset tarpeet ja näihin tarpeisiin päivähoito ja varhaiskasvatus koittaa parhaansa mukaan vastata.

Erityistä tukea tarvitsevia lapsia on nykyään yhä enemmän ja syitä tähän on varmaan monia. Jokainen lapsi tarvitsee jossain vaiheessa tukea kasvuunsa ja jos perheolot ovat kunnossa, niin asia hoituu varmaan ilman päiväkotiakin, mutta aika monet ns. normivanhemmat ovat ansiotyössä ja lapsen hoitaminen kotona on sula mahdottomuus. Jos vanhemmat taas ovat työttömänä, niin heillä on usein vaikeuksia oman elämän hallinnassa, jolloin on ihan hyväkin että lapsilla on säännöllinen rytmi edes päiväkodissa ja he saavat siellä tukea sosiaaliseen kehitykseensä, virikkeitä ja ruokaa.

Pääkaupunkiseudulla ja muuallakin Suomessa on myös paljon maahanmuuttajataustaisia perheitä, joiden lapsille on ihann hyvä että oppivat suomen kieltä. Monet maahanmuuttajavanhemmat haluavat myös opiskella, jotta kotoutuisivat paremmin Suomeen ja saisivat töitä ja paremman elintason ja tarvitsevat sen takia päivähoitoa pienellekin lapselleen, josta myös lapsi siis hyötyy oppimalla suomen kielen ja suomalaisia tapoja.

Valitettavasti asiat eivät ap ole noin mustavalkoisia kuin ajattelet, vaan paljon mutkikkaampia.

Hyvää pohdintaa, mutta osa menee asian vierestä mielestäni. Edelleen tarkoitan normivanhemmilla niitä, joilla ei ole itsellään mitään vakavaa estettä, joka estää lapsen normaalin elämän. Työttömyyskään ei vammauta, eikä tee ihmisestä sellaista joka ei kykenisi lapselleen luomaan normaalia elämää! Mielestäni on työttömien ja muidenkin vanhempien halveksimista, jos ei pidetä heitä kykenevinä kasvattamaan lastaan maalaisjärjellä ja tavallisilla toimilla.

Pääkaupunkiseudun maahanmuuttajienkaan ei ole tarvis tuoda yksi-kaksivuotiaitaan kieltä oppimaan! Se on selvää. Jos me kasvatusalan ammattilaiset lietsomme paniikkia vanhemmissa, kyllä se kertautuukin epävarmuutena ja kykenemättömyytenä.
 
No me ollaan ihan normivanhempia. On vakityöt ja kaikki hyvin, minä olen hoitovapaalla. Mutta meidän nelivuotias on osapäivähoidossa. Koska meidän nelivuotias ei ole normilapsi. Hänellä on monimuotoinen kehityshäiriö, mm puheenkehitys on todella paljon jäljessä ikäisiään. Siksi hän on erityislasten ryhmässä, jossa hänelle viitotaan ja hän saa sen tuen mitä tarvitsee. Hän on siellä asiantuntijoiden (mm neurolog. erikoislääkärin Ja puheterapeuttien) suosituksesta.

Ja varmasti moni luulee, että siellä äiti vie isompaa hoitoon, että saa olla kotona vauvan kanssa löhöämässä. Lapsen erityisyys kun ei päällepäin näy.
Ja minä itse vastustan virikehoitoa! Minulle oli valtava pettymys ja kriisi, että lapsi täytyi sinne hoitoon laittaa. Olisin halunnut hänet itse hoitaa, ehdottomasti.

Että ei asiat aina ole niin mustavalkoisia.
 
[QUOTE="a p";28892190]Lapsen on hyvä oppia ensin yksi kieli. Suomessa on paljon tosiaan niitä, jotka ovat väsähtäneet lapsilaumansa hoitamiseen ja parivuotiaat tuodaan "oppimaan kieltä".[/QUOTE]

Lapsi voi helposti oppia kerralla 2 - 3 kieltä. Ja oikea tapa on juuri tehdä se noin, että tietyt ihmiset puhuvat lapselle aina tiettyä kieltä.

Meillä lapset nyt suomenkielisessä hoidossa, mutta siirtyvät eskari-iässä toisen kieliseen hoitopaikkaan ja siitä sitten kouluun.

t. täysin kaksikielisten lasten äiti, joilla on kumpikin kieli yhtä vahva..
 
[QUOTE="a p";28892640]Hyvää pohdintaa, mutta osa menee asian vierestä mielestäni. Edelleen tarkoitan normivanhemmilla niitä, joilla ei ole itsellään mitään vakavaa estettä, joka estää lapsen normaalin elämän. Työttömyyskään ei vammauta, eikä tee ihmisestä sellaista joka ei kykenisi lapselleen luomaan normaalia elämää! Mielestäni on työttömien ja muidenkin vanhempien halveksimista, jos ei pidetä heitä kykenevinä kasvattamaan lastaan maalaisjärjellä ja tavallisilla toimilla.

Pääkaupunkiseudun maahanmuuttajienkaan ei ole tarvis tuoda yksi-kaksivuotiaitaan kieltä oppimaan! Se on selvää. Jos me kasvatusalan ammattilaiset lietsomme paniikkia vanhemmissa, kyllä se kertautuukin epävarmuutena ja kykenemättömyytenä.[/QUOTE]

subjektiivinen hoito nimenomaan järjestettiin työttömien takia, koska ennen työttömäksi jouduttua oli vaikea työllistyä kun lapselle ei valmiiksi hoitopaikkaa ja niitä kun ei sillonkasn saanut tuosta vaan. Työkkäri myös velvoittaa että pääsee töihin lyhyelläkin varoitusajalla ja syyksi ei kelpaa ettei saa lapsia hoitoon koska oletetaan että äiti hoitaa sillon lapsia kotona eikä ole työmarkkinoiden käytettävissä.
 
Mutta viimeistään eskariin on mentävä, jotta oppii olemaan ryhmässä. Tietysti vanhemmat voi kotonakin näitä valmiuksia harjoittaa mitä päikyssä oppii. Päiväkodissa on paljon leikkikavereita, virikkeitä, ja siellä lapsi oppii itsenäiseksi ja omatoimiseksi. Varhaiskasvatuksessa tehdään joka vuosi Vasut jossa lto kanssa listataan asioita lapsesta, tavoitteet ja tuentarpeet. Sitten nämä erityisryhmät, siellä jokaisella on oma erityisvasu myös, johon kirjoitetaan asioita ja kehityksen ongelmia yms. mitä nyt kelläkin on, ja toimitaan sen mukaan. Esim. pienryhmissä työskentelyä, sosiaalisen kontaktin ottoa, leikkitaitoja, ja paljon muuta. Varhaiskasvatus vois siis olla myös kuntoutusta esim. dysfasia-lapselle. Leikkitoiminnot kehittyvät muita seuratessa jne. Näitä ammattilaisten toimia te tavalliset mammat ette pysty toteuttaan vaan siellä kotona.
 
[QUOTE="tämä";28892573]yhteiskunta pitää outona jos ei laita 3-6 vuotiasta lasta hoitoon oppimaan ryhmäkäyttäytymistä ja sosiaalisia taitoja.

Ymmärrän hoitoon laittamisen lastensuojelun tukitoimena, erityislapsilla ja esimerkiksi juuri tuon kieliasian takia, mutta en ymmärrä virikehoitoa, enkä sitä että isompien hoitoonlaittaminen on normaalia kun syntyy pienempiä perheeseen. Minulta on kysytty useita kertoja neuvolasta, että olenko varma että jaksan ja enkö haluaisi laittaa isompia hoitoon. Ei ole enää siis normaalia hoitaa 3-6 vuotiaita kotona äitiys-ja vanhempainvapaiden aikaan. Lapsemme ovat sosiaalisilta ym taidoiltaaan ihan samalla tasolla kuin ikäisensä, vaikka kotona ovatkin.[/QUOTE]

Peesi tälle!
 

Yhteistyössä