Normaali elämä vauvan kanssa?

["niinpä"]

Mulla nyt 1kk ikäinen vauva ja jöi vaivaamaan kun mies riidan yhteydessä sanoi, että ihmeellistä kun yhden lapsen kanssa ei pärjää ja elä normaalia elämää, että jos ei pian liikuta normaalisti kodin ulkopuolella, lapsi on tississä kiinni vielä viisivuotiaanakin. Tiedän ettei hän tarkoittanut, mutta itseä jäi vaivaamaan, että kuinka pian sitä sitten pitäisi pystyä siihen normaaliin ellämään? Vauva ei suostu nukkumaan sängyssään eikä viihdy muualla kuin sylissä, joten enimmäkseen köllötellään sitten sohvalla, vauva on tissillä tai nukkuu vatsan päällä, välillä käyn vessassa, joskus saan vauvan sen verran unille koppaan että pääsen suihkuun, petaan pedin ja siistin kämppää. Syön jääkaapista jotain nopeaa. Ollaan kyläilty ja vieraita on käynyt, ollaan ulkoiltu ja puhtaissa vaatteissa, ripsariia ja dödöä laitan joka päivä ja puen päivävaatteet itselle ja vauvalle. Toki pystyisi tekemään vielä enemmän, jos antaisin vauvan itkeä sängyssä tai sitten vaan esim. kokkaisin vauva sylissä, mutta mielummin keskityn nyt tähän esikoiseeni, koska sitten jos joskus toinen syntyy niin on joka tapauksessa esikoinenkin hoidettavana, eikä vauvasta enää ehdi nauttia.

Onko siis liikaa vaadittu, että koti ei ole tip top ja välillä mies kokkaa tai syödään valmisruokaa eikä ihan joka päivä olla enää menossa? Vauva kuitenkin valvottaakin ja itse olen sairastellut. Koska pitäisi pystyä normaaliin elämään?

 

[ok]

Ei ole vaadittu liikaa, että koti ei ole tip top ja mies kokkaa välillä. Ota ihan rauhassa. Mun mielestä toimit ihan oikein, kun otat rauhallisesti ja lepäilet vauvan kanssa. Vauva-aika on rankkaa molemmille, yrittäkää selvitä..

 

["vieras"]

Jos tiedät,että miehes ei tarkoittanut mitä sanoi niin mitä sitä enää tahkomaan?Eikö sädekehä puhdistu ja kiillotu tarpeeksi vain koska sinä yksin tiedät miehesi olleen väärässä?Tarvitset vielä täältäkin kiillotusapua..

 

[Empuuu]

Kuulostaa tutulta, meillä oli tuollasta ekat 2kk, sillä erotuksella että miestä ei haitannut, kun koti ei ollut aina tiptop eikä ruoka odottamassa, kun töistä kotiin tulee. Mä sanoisin, että tuo on nyt sitä normaalia elämää jonkin aikaa, kun vauva on vielä niin pieni. Ei muuten ole vieläkään meillä koti tiptop, vaikka vauva on jo 5kk. Mun ensimmäinen päivän vauvavapaa hetki oli tässä, kun tämän viestin kirjoitin. Pääsin livahtaa pois sängystä niin, että vauva ei herää. Nytpä se siellä jo vikisee taas.

 

["vieras"]

Teidän vauva on vielä tosi pieni ja toihan on jo tosi hyvä, että olette ulkoilleetkin ja jotain rutiinintynkää on olemassa. Hommaa kantoliina niin saat kotitöitäkin tehtyä. Se on kyllä totta, että mitä kauemmin vaan on kotosalla, kynnys lähtemiseen nousee.

Kuulostaa siltä, että miehesi ei vielä ole oikein tajunnut/hyväksynyt, kuinka paljon vauva muuttaa elämää.

 

["vieras"]

Ei se elämä meillä ole "normaalia" vaikka lapsi jo 1v 9kk. Lapsen ehdoilla mennään, toiset nyt vaan on hankalampia kuin toiset. Mitä nopeammin sitä sisäistää sen, että elämä ei lasten kanssa enää koskaan tule olemaan aivan samanlaista kuin ilman lapsia, sitä helpommalla pääsee.

Vanhemmuus lisää stressin sietokykyä ja kaaoksen kestoa. Odotas vaan kun lapsi alkaa todenteolla sairastaa. Siinä sitten yrität elää siistissä kodissa, meikit ajantasalla naamalla.

 

[almandos]

Meillä on nyt vasta löytynyt kunnon päivärutiini kuopuksen syntymän jälkeen. Ekat kaksi kuukautta oli ihan kaaosta mutta pikkuhiljaa elämä alkoi taas rakentumaan ja selkeät rutiinit on joka päivälle nyt kun kuopus on melkein 4 kuukautta.

Joten elä panikoi, kyllä se siitä kun annat ajan kulua. Nauti tuosta pikkuvauvavaiheesta, se on nopeesti ohi!

 

[km]

tuo kuvaamasi elämä on just sitä normaalia vauva-arkea. tollasta se on aluksi, mutta kyllä se siitä muuttuu lapsen kasvaessa. on kohtuutonta ajatella että sun ja teidän pitäis elää samalla tavalla kuin ennen lapsen syntymää. se ei vain onnistu koska vauvan tarpeet menee muun edelle ja imetys vie useita tunteja päivästä. eli sun miehes olis nyt syytä oppia ymmärtämään että teidän elämä ei enää koskaan tuu olemaan sellaista kuin ennen! lapsi on muuttanu sitä pysyvästi. toki et enää vuoden päästä istu päiviä sohvalla vauva rinnalla, mutta tällä hetkellä istut ja se on ihan normaalia.

meillä on 2kk vauva, ei kans viihdy kuin sylissä ja imee puolet päivästä tissiä. lisäksi meillä on 2 isompaa(3v ja 6v). kokemuksesta tiedän että ehkä tulevan kevään kynnyksellä alkaa elämä olla "normaalimpaa". siihen asti tää on hallittua kaaosta ja tärkeintä on saada perusasiat hoidetuksi. ja eineksiä käytetään jos aika ei riitä ruuanlaittoon.

huolehdi sinäkin ensi tilassa omasta jaksamisesta ja vauvan tarpeista. se on pikkuvauvavaiheessa tärkeintä.

 

["hei"]

Just tollasta vauva perheen NORMAALI elämä kuuluukin olla, kuuluu olla vielä pitkän aikaa. Että isännälle vaan sinne terveisiä: ei se lapsi ole siinä tississä kiinni enää viisi vuotiaana, voin vannoa, mutta nyt on ja siihen on sopeuduttava. OPPIKAA NAUTTIMAAN, SE EI OLE IKUISTA.

 

[Criminal Mind]

Eikös "ennen vanhaan" lapsivuode aika ollu useemmaan viikon jolloin oli selvää että äiti makaa vauvan kanssa? Vähän ukoltas pöhkösti sanottu.... Tuotahan se pienen vauvan kanssa on, syömistä ja nukkumista :heart:

 

[Chala]

Miehille on yleensä (luonnollisesti) vaikeampi sopeutua siihen lapsen tuomaan elämänmuutokseen. Ehkä se vain vaatii vähän enemmän aikaa.. Yhdestä korvasta sisään ja toisesta pikaisesti ulos tuollaiset kommentit. Sitten jos tuntuu että hän on tosissaan, niin koita ystävällisesti ilmaista että te ette toki koko aikaa kotona ole ja jos kuukauden ikäinen vauva roikkuu tissillä ei se kerro mitään 5v päässä olevasta tilanteesta. Mies saa itsensä kuulostamaan aika palikalta tuollaisilla kommenteilla

 

["Piika-äiti"]

Meillä tyty on nyt 9-kuinen ja moni asia on normalisoitumassa juuri nyt. Tosin pitkitämme normalisoitumista. Tämä viides kun lienee viimeinen...

Miehesi on kai juuri nyt kasvamassa Mieheksi. Se ottaa kipeää hänellekin, mutta sinun on pidettävä ennen kaikkea huoli omasta jaksamisestasi ja pienestä vauvasta. Ja miehen on ymmärrettävä, että isyys tuo eteen niin paljon ihmeitä, että se mikä teille oli normaalia tätä ennen, kalpenee kovin mitättömäksi.