noloja, ikäviä, inhottavia yms. tilanteita?

  • Viestiketjun aloittaja janette
  • Ensimmäinen viesti
Tosi inhottavaa oli se, kun tulin nolatuksi työhön liittyvällä kurssilla, olin ainoa nainen ja siellä meni miespuoselta konsultiltakin ohjat käsistä. Tai itsehän minä siinä toimin typerästi, kun en osannut itseäni suojella, mutta sitä tilannetta ei olisi pitänyt syntyäkään. Siitä on aikaa varmaan noin 8 vuotta jo, mutta suhtautumiseni tiettyihin henkilöihin muuttui peruuttamattomasti.
 
joo
Alkuperäinen kirjoittaja Candide:
Tosi inhottavaa oli se, kun tulin nolatuksi työhön liittyvällä kurssilla, olin ainoa nainen ja siellä meni miespuoselta konsultiltakin ohjat käsistä. Tai itsehän minä siinä toimin typerästi, kun en osannut itseäni suojella, mutta sitä tilannetta ei olisi pitänyt syntyäkään. Siitä on aikaa varmaan noin 8 vuotta jo, mutta suhtautumiseni tiettyihin henkilöihin muuttui peruuttamattomasti.
Mitä oikein tapahtui? Kuulostaa tosi kurjalle :/
 
..
Kaikki sellaiset, mitkä ei ole olleet oikeudenmukaisia, ovat ikäviä ja inhottavia. Kuten just tuollanen toisten nolaaminen julkisesti. Ikävää on myös, jos toinen ottaa kunnian toisen tekemisistä / ideoista. Se on noloa! En voi ymmärtää tuollaista! Omia köykäsiä mokia ja kämmejä sen sijaan ei jaksa kauaa harmitella, niitä sattuu =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja joo:
Mitä oikein tapahtui? Kuulostaa tosi kurjalle :/
Se oli roolipelitilanne, jossa piti esittää esimiestä ja alaista ja ne muutamien mieskollegoitten jutut menivät todella asiattomiksi. Tuossa ylempänä joku sanoi, ettei kannatta jäädä märehtimään ja olen ihan samaa mieltä. Jos olisin osannut pistää tilanteen poikki heti, en varmaan muistaisi koko juttua. Eniten siis harmittaa se, että lamaannuin ja hämmästyin. Mutta toisaalta, puhettahan se vaan oli. Mutta "kolmannelta", tein kyllä itsestäni uhrin, kun syytin itseäni siitä, etten ollut topakampi. Eli kiersin jo kehää.
 
menninkäinen
mulla kävi just eilen..
ollu tällästä muutto hommaa ja tavarat ei oo vielä paikoilla..ja sit on ollu tuttuja ja sukulaisia auttamassa järjesteleen tavaroita paikoille. no eilen päivällä mummu oli meillä ja vei roskia pihalle ja jotain lehtiä.. se tuli takas sisällä mut ei puhunu mitään ihmeempiä. illalla käväsin mummulla..tuli ovella vastaan joittenkin lappujenkaa. sano et löysi ne lehen välistä. kysyin et et kai oo lukenu niitä. sano et joo on lukenu. voi että ku menin punaseks. tai en vielä siinä vaihees tienny mitä niissä lukee. mulla on vaan tapana kirjotella joskus paperille kun on sattunu jotain ikäviä juttuja. luin ne paperit sitten matkalla kotiin. niissä luki sellasia asioita joita sen mummun ei olis tarvinu saada tietää. nolottaa.. mut minkä mahtaa jos joku on niin utelias et lukee toisen papereita..
 
..
Alkuperäinen kirjoittaja Candide:
Alkuperäinen kirjoittaja joo:
Mitä oikein tapahtui? Kuulostaa tosi kurjalle :/
Se oli roolipelitilanne, jossa piti esittää esimiestä ja alaista ja ne muutamien mieskollegoitten jutut menivät todella asiattomiksi. Tuossa ylempänä joku sanoi, ettei kannatta jäädä märehtimään ja olen ihan samaa mieltä. Jos olisin osannut pistää tilanteen poikki heti, en varmaan muistaisi koko juttua. Eniten siis harmittaa se, että lamaannuin ja hämmästyin. Mutta toisaalta, puhettahan se vaan oli. Mutta "kolmannelta", tein kyllä itsestäni uhrin, kun syytin itseäni siitä, etten ollut topakampi. Eli kiersin jo kehää.
No noinhan siinä usein juuri käy, että hämmentyy ja lamaantuu, kun toisten käytös on jotain ihmeellistä ja ala-arvoiste, ettei siihen osaa suhtautua. Tosi ikävää käytöstä! Ja olet paljon sen yläpuolella, tiedäthän sen =)
 
En voi mitään asialle, mut mua edelleen vaivaa tilanne, mikä oli kesällä yhden ihmisen kans. Kerroin hänelle asiallisesti ongelmasta, mikä meitä häiritsee, ja sainkin itse haukut niskaani. Ikään kuin ongelma olis vain mun korvien välissä, vaikka asia on todellinen ongelma tässä alueella. Eniten pahoitin mieleni siitä, että kun itse pysyin täysin asialinjalla, en haukkunu, ja olin täysin rauhallinen keskustelun ajan, niin tää vastapuoli kehtasi mennä henkilökohtaisuuksiin semmosessa asiassa, mikä ei edes liity mitenkään tähän ongelmaan, mistä puhuttiin :(
 
Täällä varmaan paasataan synnytyksistä vähän liikaakin mutta pakko sanoa, että mun ekassa synnytyksessä mut laiminlyötiin ja lyötiin henkisesti niin lyttyyn, että kesti monta vuotta päästä siitä yli. Pahinta oli näin jälkeenpäin ajatellen se, että mulla ei ollut voimia tehdä asiasta valitusta. Olis todellakin pitänyt! Että kiitos vaan kätilöopistolle ja erityisesti osastolle 6.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
No noinhan siinä usein juuri käy, että hämmentyy ja lamaantuu, kun toisten käytös on jotain ihmeellistä ja ala-arvoiste, ettei siihen osaa suhtautua. Tosi ikävää käytöstä! Ja olet paljon sen yläpuolella, tiedäthän sen =)
No joo, osaan kyllä nauraa itselleni, jos mokaan (ainakin joskus ), mutta tuo tilanne jäi kyllä mieleen sen vuoksi, että petyin niin pahasti. Olin kuvitellut, että olen yksi joukosta, mutta en ollutkaan. Mutta se ei ole minun vikani

:)
 
a
Alkuperäinen kirjoittaja menninkäinen:
mulla kävi just eilen..
ollu tällästä muutto hommaa ja tavarat ei oo vielä paikoilla..ja sit on ollu tuttuja ja sukulaisia auttamassa järjesteleen tavaroita paikoille. no eilen päivällä mummu oli meillä ja vei roskia pihalle ja jotain lehtiä.. se tuli takas sisällä mut ei puhunu mitään ihmeempiä. illalla käväsin mummulla..tuli ovella vastaan joittenkin lappujenkaa. sano et löysi ne lehen välistä. kysyin et et kai oo lukenu niitä. sano et joo on lukenu. voi että ku menin punaseks. tai en vielä siinä vaihees tienny mitä niissä lukee. mulla on vaan tapana kirjotella joskus paperille kun on sattunu jotain ikäviä juttuja. luin ne paperit sitten matkalla kotiin. niissä luki sellasia asioita joita sen mummun ei olis tarvinu saada tietää. nolottaa.. mut minkä mahtaa jos joku on niin utelias et lukee toisen papereita..
Miks mummu oli ne lukenut... :( Olis voinut jättää lukemattakin, kun huomas et henkilökohtaista. Äh... varmaan otti aivoon!
 

Yhteistyössä