S
"surullinen"
Vieras
Mulla on tosi nolo mutta todellinen pelko, koskien oman vauvani ulkonäköä.
En kehtaa sanoa tästä kenellekkään, tai miehelleni sanoin mutta hän suuttui eikä halua keskustella asiasta ja itseänikin asia hävettää kamalasti.. Kävin siis 4d-ultrassa ja vauvan näkeminen oli minulle jostain syystä järkyttävä kokemus. Toisaalta oli ihmeellistä nähdä lapsi niin "todellisena" - pikku ihmisenä - mutta toisaalta hänessä oli mielestäni jotain outoa, enkä ole varma pidinkö näkemästäni. Jollain tapaa en osaa suhtautua siihen, mitä näin (siis oman lapseni) ja omiin tunteisiini lasta kohtaan. Pelkoni siitä, että lapseni on ruma tai etten vain jostain syystä tunne rakkautta lasta kohtaan on kasvanut sellaisiin mittoihin, että herään keskellä yötäkin miettimään asiaa. Lapsi on toivottu ja olen järkyttynyt omista ajatuksistani. Onko tämä normaalia raskausajan hormonimylläkkää/osa äidiksi kasvamista vai onko mussa jotain vikaa? Onko kellään muulla ollut samoja ajatuksia tai pelkoja?