** Noin kolmekymppiset ekakertalaiset vol.9 **
- Viestiketjun aloittaja Samirja
- Ensimmäinen viesti
Mä sain neuvolasta ne lappuset joissa oli 3 valmennusaikaa ja aiheet, ja siinä oli vastasytyneen hoito, sit oli psykologin pitämä elämä muuttuu-juttu ja viimenen ois ollu imetyksestä ja nimen antamisesta. Ei siis ollut mun neuvolassa synnytykseen liittyvää, mutta joissain voi varmasti olla 
Kävin tuossa synnärillä makoilemassa 15h mutta laittoivat takas kotiin kun supistukset loppu ja kohdunsuulle ei tapahtunu sinä aikana juuri mitään.. Siinä makoillessa ehti "nähdä" monenlaista synnyttäjää. Toinen ehti olemaan siinä noin 8h ennen kuin lähti saliin, ja oli niin pirun kipeä ja kiukkuinen. Toinen tuli kotoa ja pääsi lähes suoraa saliin, sen verran että rutiinit ottivat.. Jännää miten ihmisillä voi olla niin erilainen kipukynnys vai koetaanko ne sitten vaan niin eri lailla. Mutta entistä vahvemmin nousi esiin että kenet oikeesti haluan sinne mukaan, vai haluanko sittenkään ketään..Jos mä oon kans kiukkunen ja sanon pahasti, en halua sellasta. Yksin siellä tänään olin, kun en uskonu että se syntyy kuitenkaan..
Kävin tuossa synnärillä makoilemassa 15h mutta laittoivat takas kotiin kun supistukset loppu ja kohdunsuulle ei tapahtunu sinä aikana juuri mitään.. Siinä makoillessa ehti "nähdä" monenlaista synnyttäjää. Toinen ehti olemaan siinä noin 8h ennen kuin lähti saliin, ja oli niin pirun kipeä ja kiukkuinen. Toinen tuli kotoa ja pääsi lähes suoraa saliin, sen verran että rutiinit ottivat.. Jännää miten ihmisillä voi olla niin erilainen kipukynnys vai koetaanko ne sitten vaan niin eri lailla. Mutta entistä vahvemmin nousi esiin että kenet oikeesti haluan sinne mukaan, vai haluanko sittenkään ketään..Jos mä oon kans kiukkunen ja sanon pahasti, en halua sellasta. Yksin siellä tänään olin, kun en uskonu että se syntyy kuitenkaan..
Hellouta.
Täällä rakenneultra takana. Kätilö ei löytänyt poikkeavuuksia, mikä on tietenkin erittäin hyvä asia, mutta jotenkin kai petyin kun en saanutkaan uusia kivoja kuvia mukaan. Kolme huonoa kuvaa tuli kun pieni oli sellaisessa asennossa, pää alaspäin ja selkä ultra-anturiin päin että ei kasvojen profiiliakaan näkynyt. Mutta postkiskeli koko ajan tomerana ja heilutteli käsiä. Kätilö ei voinut vastustaa kiusausta laskea sormia kun ne olivat niin hyvin esillä. Vastasi viikkoja +3 päivää ja painoa oli 405g. Saimme myös varovaisen lupauksen tytöstä.
En tiedä kuka listaa etusivulla päivittää, mutta sinne voisi muuttaa tuon lasketun ajan 30.7, selvisi jo nt-ultrassa.
Neitipippurille ja muille odottajille tsemppiä ja mukavaa viikonlopun jatkoa =)
RauRau ja vaavi 21+5
Täällä rakenneultra takana. Kätilö ei löytänyt poikkeavuuksia, mikä on tietenkin erittäin hyvä asia, mutta jotenkin kai petyin kun en saanutkaan uusia kivoja kuvia mukaan. Kolme huonoa kuvaa tuli kun pieni oli sellaisessa asennossa, pää alaspäin ja selkä ultra-anturiin päin että ei kasvojen profiiliakaan näkynyt. Mutta postkiskeli koko ajan tomerana ja heilutteli käsiä. Kätilö ei voinut vastustaa kiusausta laskea sormia kun ne olivat niin hyvin esillä. Vastasi viikkoja +3 päivää ja painoa oli 405g. Saimme myös varovaisen lupauksen tytöstä.
En tiedä kuka listaa etusivulla päivittää, mutta sinne voisi muuttaa tuon lasketun ajan 30.7, selvisi jo nt-ultrassa.
Neitipippurille ja muille odottajille tsemppiä ja mukavaa viikonlopun jatkoa =)
RauRau ja vaavi 21+5
Hei
Voisin liittyä alustavasti mukaan, vaikka tässä hetkellä epäusko on vallalla koko raskauden suhteen.
LA olisi 24.11. ........ikää 37 kohta. 5+1 olisi nyt. Kääk.
Takana yksi keskeytynyt km, joka havaittiin np-ultrassa. Varhaisultrassa sydän vielä sykki. Tästäkin on jo puolitoista vuotta aikaa.
Neitipippuri: Onnea vielä kerran! Olisikohan mullakin mahdollisuus päästä nkl-hormonipolin kautta ar-ultraan, kun olin siellä hoidoissa? Oli kyllä välikierto menossa eikä mitään hoitoa päällä tärppikierrossa, vaikuttaakohan se? Mua vaan pelottaa niin, ja meen joka tapauksessa yksityiselle heti 6vk:n tultua täyteen, mutta kivahan se olisi päästä naistenklinikan kautta.
Toisalta sinne ei saa ehkä (ilta- tai aamuvarhaisisia)aikoja niin helposti, ja se on vähän syrjässä mun reiteistä, niin että yksityiselle voi olla joka tapauksessa mentävä.
Mitään oireita ei ole, paitsi väsymys.
Sain neuvola-ajankin huhtikuun alkuun, ja lähetteen tsh- ja t4v-kokeisiin.
Kilpirauhasen vajaatoimintaa siis ollut keskenmenosta lähtien, ja yksi mahdollinen selitys edelliselle epäonnistumiselle tuo kilpirauhanen. Kun vajaatoiminta juuri silloin km:n aikaan räjähti päälle. Nyt arvot on saatu lääkkeillä hyviksi ja nostin annosta puolella pikkutabulla heti plussan jälkeen (reseptissäni sanottiin näin).
ginger
Voisin liittyä alustavasti mukaan, vaikka tässä hetkellä epäusko on vallalla koko raskauden suhteen.
LA olisi 24.11. ........ikää 37 kohta. 5+1 olisi nyt. Kääk.
Takana yksi keskeytynyt km, joka havaittiin np-ultrassa. Varhaisultrassa sydän vielä sykki. Tästäkin on jo puolitoista vuotta aikaa.
Neitipippuri: Onnea vielä kerran! Olisikohan mullakin mahdollisuus päästä nkl-hormonipolin kautta ar-ultraan, kun olin siellä hoidoissa? Oli kyllä välikierto menossa eikä mitään hoitoa päällä tärppikierrossa, vaikuttaakohan se? Mua vaan pelottaa niin, ja meen joka tapauksessa yksityiselle heti 6vk:n tultua täyteen, mutta kivahan se olisi päästä naistenklinikan kautta.
Toisalta sinne ei saa ehkä (ilta- tai aamuvarhaisisia)aikoja niin helposti, ja se on vähän syrjässä mun reiteistä, niin että yksityiselle voi olla joka tapauksessa mentävä.
Mitään oireita ei ole, paitsi väsymys.
Sain neuvola-ajankin huhtikuun alkuun, ja lähetteen tsh- ja t4v-kokeisiin.
Kilpirauhasen vajaatoimintaa siis ollut keskenmenosta lähtien, ja yksi mahdollinen selitys edelliselle epäonnistumiselle tuo kilpirauhanen. Kun vajaatoiminta juuri silloin km:n aikaan räjähti päälle. Nyt arvot on saatu lääkkeillä hyviksi ja nostin annosta puolella pikkutabulla heti plussan jälkeen (reseptissäni sanottiin näin).
ginger
Ginger, tervetuloa! Meillähän ihan sama laskettu aika, kivaa! Minulla on siis myös 24.11.
Kannattaa varmasti soitella Naistenklinikalle ja ainakin kysyä asiasta. Luulisi, että kerran siellä on "asiakkaana", niin voisi olla mahdollista päästä ultraan. Tosi lohdullista muuten, että sullakaan ei oireita ole. =) Tuntuu, että tämä oireettomuus vie hermot, kun koko ajan pelkää, että kehittyyköhän siellä oikeasti mitään... Perjantaina vähän nipisteli mahaa, mutta eilen ja tänään ei taaskaan mitään. Ainoastaan ihan ministi arat rinnat.
Ja vielä lisähuoli: mulle on iskenyt flunssa. :snotty: Tietty siitäkin pelkään, että vaikuttaako se jotenkin alkioon, kun tärkeät kehitysvaiheet on just meneillään. : / Sairastiko kukaan teistä pidemmällä olevista flunssaa alkuraskaudessa? Onneksi kuumetta ei ole, mutta nenä vuotaa aivan jatkuvasti ja pää on vähän "hönö".
Neitipippuri ja alien 5+1
Minulla on siis myös 24.11.Kannattaa varmasti soitella Naistenklinikalle ja ainakin kysyä asiasta. Luulisi, että kerran siellä on "asiakkaana", niin voisi olla mahdollista päästä ultraan. Tosi lohdullista muuten, että sullakaan ei oireita ole. =) Tuntuu, että tämä oireettomuus vie hermot, kun koko ajan pelkää, että kehittyyköhän siellä oikeasti mitään... Perjantaina vähän nipisteli mahaa, mutta eilen ja tänään ei taaskaan mitään. Ainoastaan ihan ministi arat rinnat.
Ja vielä lisähuoli: mulle on iskenyt flunssa. :snotty: Tietty siitäkin pelkään, että vaikuttaako se jotenkin alkioon, kun tärkeät kehitysvaiheet on just meneillään. : / Sairastiko kukaan teistä pidemmällä olevista flunssaa alkuraskaudessa? Onneksi kuumetta ei ole, mutta nenä vuotaa aivan jatkuvasti ja pää on vähän "hönö".
Neitipippuri ja alien 5+1
Viimeksi muokattu:
RauRaulle onnittelut ultrakuulumisista ja Gingerille tervetuloa tänne puolelle!
Huihai, onpahan ollut taas viikko... Nyt on iskenyt järkky närästys ja ummetus. Tuntuu kuin koko nainen olisi tukossa joka suunnasta. Ja sekös näkyy kivasti puntarilla... Voi kökkö! Neuvola on tiistaina, joten saas nähdä, mitä siellä sanotaan. Tosin tuohon puntariin en luota yhtään, sillä paino heiluu nyt ihan villisti päivästä toiseen sen mukaan miten vatsa toimii; aamulla saattaa näyttää normaaliluvut ja illalla jopa +2kg! Turvotusta ei näy kyllä, paitsi maha on tuskaisen täynnä, vaikka mitään ei söisi, kun niin tukossa on. Ei kiva, ei ollenkaan. No, sokerit on tippuneet viikon aikana melkoisesti, kun ei pysty syömään just mitään, sillä on niin täysinäinen olo koko ajan. Kaipa sitä täytyy apteekin tai naikkarin lääkärin puoleen kääntyä, että mitäs tehdä, kun vatsa vain ei toimi normaalisti. Taitaa tuo Tyyppi alkaa litistää suolistoa oikein kunnolla. Oihvoih.
Juu, sori nämä ällötyspuheet... Muutoin mieli on ihan pirteä ja miksipä ei olisikaan, sillä tänään alkaa jo rv 30! Eli POKSPOKS vaan ja hyvää sunnuntaita kaikille!
Sara ja Tyyppi 29+0
Lisäys: Neitipippuri, itsellä on ollut 5 flunssaa tämän raskauden aikana ja pari niistä taisi olla ennen rv 12. Itsekin murehdin flunssan vaikutusta sikiöön, mutta lääkäri rauhoitteli, ettei kannata huolestua. Niiskuttaminen ja yskiminen ei ole vaarallista, mutta kuume ei saisi päästä kovin jylläämään, sillä se rasittaa sikiötäkin eli sallittuja kuumetta alentavia särkylääkkeitä kohtuudella ja paljon lepoa sekä juotavaa!
Huihai, onpahan ollut taas viikko... Nyt on iskenyt järkky närästys ja ummetus. Tuntuu kuin koko nainen olisi tukossa joka suunnasta. Ja sekös näkyy kivasti puntarilla... Voi kökkö! Neuvola on tiistaina, joten saas nähdä, mitä siellä sanotaan. Tosin tuohon puntariin en luota yhtään, sillä paino heiluu nyt ihan villisti päivästä toiseen sen mukaan miten vatsa toimii; aamulla saattaa näyttää normaaliluvut ja illalla jopa +2kg! Turvotusta ei näy kyllä, paitsi maha on tuskaisen täynnä, vaikka mitään ei söisi, kun niin tukossa on. Ei kiva, ei ollenkaan. No, sokerit on tippuneet viikon aikana melkoisesti, kun ei pysty syömään just mitään, sillä on niin täysinäinen olo koko ajan. Kaipa sitä täytyy apteekin tai naikkarin lääkärin puoleen kääntyä, että mitäs tehdä, kun vatsa vain ei toimi normaalisti. Taitaa tuo Tyyppi alkaa litistää suolistoa oikein kunnolla. Oihvoih.
Juu, sori nämä ällötyspuheet... Muutoin mieli on ihan pirteä ja miksipä ei olisikaan, sillä tänään alkaa jo rv 30! Eli POKSPOKS vaan ja hyvää sunnuntaita kaikille!
Sara ja Tyyppi 29+0
Lisäys: Neitipippuri, itsellä on ollut 5 flunssaa tämän raskauden aikana ja pari niistä taisi olla ennen rv 12. Itsekin murehdin flunssan vaikutusta sikiöön, mutta lääkäri rauhoitteli, ettei kannata huolestua. Niiskuttaminen ja yskiminen ei ole vaarallista, mutta kuume ei saisi päästä kovin jylläämään, sillä se rasittaa sikiötäkin eli sallittuja kuumetta alentavia särkylääkkeitä kohtuudella ja paljon lepoa sekä juotavaa!
Viimeksi muokattu:
Onnea Ginger ja olenko Neitipippurillekaan toivottanut? Päivittäin tuon etusivun kun pääsen eli ehdin koneelle. Tästä iluurista on rasittava.
Täällä voidaan hyvin. Välillä pääsee itku väsymyksestä tai epätoivosta, mutta muuten olo on rakastunut. Ja kauhea huoli maidon riittävyydestä, imetystekniikasta ja vauvan painonnoususta valtaa mielen aina illalla. Syöttötiheys tuottaa myös huolta.
Et valitettavasti huolet ei lopu alkuraskauteen. Niinku ne ei loppunut raskautumiseenkaan... Ne ei kai enää lopu.
Pakatkaa ihan tosi se sairaalakassi ajoissa ja keittäkää pari tuttipulloa valmiiksi. Raskasta tulla kotiin jos ei oo tiettyjä asioita valmiina. Ja noita vaatteita menee paljon.
Jaahas nyt syödään.
Samirja ja poika 10 vrk <3
Täällä voidaan hyvin. Välillä pääsee itku väsymyksestä tai epätoivosta, mutta muuten olo on rakastunut. Ja kauhea huoli maidon riittävyydestä, imetystekniikasta ja vauvan painonnoususta valtaa mielen aina illalla. Syöttötiheys tuottaa myös huolta.
Et valitettavasti huolet ei lopu alkuraskauteen. Niinku ne ei loppunut raskautumiseenkaan... Ne ei kai enää lopu.
Pakatkaa ihan tosi se sairaalakassi ajoissa ja keittäkää pari tuttipulloa valmiiksi. Raskasta tulla kotiin jos ei oo tiettyjä asioita valmiina. Ja noita vaatteita menee paljon.
Jaahas nyt syödään.
Samirja ja poika 10 vrk <3
Ehkä me tosiaan voitaisiin vapauttaa Samirja päivittämisestä niin saisit keskittyä ihanaan poikaasi. Mä joskus päivittelin kuumeilijoiden ketjua, sikäli siis voisin kyllä täälläkin päivitellä. Tosin en ole varma olenko aina perillä kaikesta mitä pitäisi päivittää. Eli jos muita vapaaehtoisia päivittäjiä ei ole, niin voin olla vapaaehtoinen, mutta huudelkaa mua sitten jos en huomaa kaikkea ajallaan päivittää. Mitäs sinne nyt pitäisi päivittää? Mun LA ainakin puuttuu. Laittakaa vaikka haluamianne päivityksiä vielä tulemaan, niin kirjaan niitä sitä mukaa.
ON: Aika näyttää kuitenkin kuluvan eteenpäin. Tänään tai huomenna, riippuen miten ja mistä lasketaan, menee 9 vkoa puhki. Sillon 3+5 kun plussa tuli, ei ihan heti tuntunut siltä, että huomaamatta voisi olla 9 vkoa puhki. Toivon, että tätä krapulaa ei ole enää ole enempää kuin se 3 vkoa eessä. Tosin henkisesti jo valmistaudun siihen, että saattaahan se olla, että eihän se välttämättä siihen lopu. Nyt on alkanu olo mennä siihen, että saattaa oksu aamulla tulla ja ällöttää koko päivän. Jotenkin vaikka olo on ihan nuutunut ja pahaolo on koko ajan, en silti koe olevani mitenkään ihan puhki. Pitää vaan tehdä asioita tilanteen vaatimalla tavalla fiilistellen. Eli rauhassa ja pahan olon sekä väsymyksen sallimissa rajoissa.
Töissä on mielenkiintoiset kuviot, siellä juorutaan millon mitäkin mun syksyn työkuvioista, varmaan kohta juorut raskaudestakin leviää, jos joku sen keksii. En jotenkin halluaisi vielä kertoa, vaan toivon, että voisin oottaa ultraan asti, joka on 11+3. Mutta välillä taas tuntuu, että olisi helpompi olla jos vaan sanois. Mutta katotaan nyt...
Ai niin ja vielä.... Mikä tilanne on Tunafish sinulla? Alkaa jo huolestuttaa, kun et tullut kertomaan verikokeen tulosta. Joku sua jo kyseli kuumeilijoidenkin puolella. Toivottavasti kaikki olisi hyvin....
Ronjaliina ja 8+6/9+0
ON: Aika näyttää kuitenkin kuluvan eteenpäin. Tänään tai huomenna, riippuen miten ja mistä lasketaan, menee 9 vkoa puhki. Sillon 3+5 kun plussa tuli, ei ihan heti tuntunut siltä, että huomaamatta voisi olla 9 vkoa puhki. Toivon, että tätä krapulaa ei ole enää ole enempää kuin se 3 vkoa eessä. Tosin henkisesti jo valmistaudun siihen, että saattaahan se olla, että eihän se välttämättä siihen lopu. Nyt on alkanu olo mennä siihen, että saattaa oksu aamulla tulla ja ällöttää koko päivän. Jotenkin vaikka olo on ihan nuutunut ja pahaolo on koko ajan, en silti koe olevani mitenkään ihan puhki. Pitää vaan tehdä asioita tilanteen vaatimalla tavalla fiilistellen. Eli rauhassa ja pahan olon sekä väsymyksen sallimissa rajoissa.
Töissä on mielenkiintoiset kuviot, siellä juorutaan millon mitäkin mun syksyn työkuvioista, varmaan kohta juorut raskaudestakin leviää, jos joku sen keksii. En jotenkin halluaisi vielä kertoa, vaan toivon, että voisin oottaa ultraan asti, joka on 11+3. Mutta välillä taas tuntuu, että olisi helpompi olla jos vaan sanois. Mutta katotaan nyt...
Ai niin ja vielä.... Mikä tilanne on Tunafish sinulla? Alkaa jo huolestuttaa, kun et tullut kertomaan verikokeen tulosta. Joku sua jo kyseli kuumeilijoidenkin puolella. Toivottavasti kaikki olisi hyvin....
Ronjaliina ja 8+6/9+0
Viimeksi muokattu:
Tervetuloa Ginger! Pidän kovasti peukkuja pienelle mahamatkustajalle! Alkuraskaus on tosi piinallista, mut kyllä se aika kuitenkin kuluu!
Neitipippuri, mulla oli flunssa sillon plussatestin aikaan. Olisko vastustuskyky jotenkin laskenut, kun kropassa oli muuta mullistusta meneillään? Mut ei kannata huolehtia pienestä flunssasta!
Aika makee fiilis, kun äitiysloma alkoi!
Amanda ja Sulo 34+4
Pidän kovasti peukkuja pienelle mahamatkustajalle! Alkuraskaus on tosi piinallista, mut kyllä se aika kuitenkin kuluu!Neitipippuri, mulla oli flunssa sillon plussatestin aikaan. Olisko vastustuskyky jotenkin laskenut, kun kropassa oli muuta mullistusta meneillään? Mut ei kannata huolehtia pienestä flunssasta!
Aika makee fiilis, kun äitiysloma alkoi!
Amanda ja Sulo 34+4
Heissan!
Eikö sitä niin sanota, että (alku)raskauden aikana flunssa tulee helposti, kun kehon puolustusmekanismit on alhaalla? Että ei perusflunssasta pitäisi olla mitään haittaa?
Mä mietin joskus nt-Ultran tienoilla, että ilmeisesti aina seuraava etappi vaikuttaa validilta huolenaiheelta, jonka jälkeen voi lopettaa stressaamisen. Noh, kuten Samirja totesi, huolehtimista tulee aina vain LISÄÄ :|
Huippua siis kuulla, että olette Samirja päässeet kotiin! Olisi kiva kuulla tarkemminkin kuulumisia. Eli huom huom, tapaamiskeskustelussa on käänteitä!
Ja nyt loppuu kännykkäpäivitys...
Lallaa ja Vaavinen
Eikö sitä niin sanota, että (alku)raskauden aikana flunssa tulee helposti, kun kehon puolustusmekanismit on alhaalla? Että ei perusflunssasta pitäisi olla mitään haittaa?
Mä mietin joskus nt-Ultran tienoilla, että ilmeisesti aina seuraava etappi vaikuttaa validilta huolenaiheelta, jonka jälkeen voi lopettaa stressaamisen. Noh, kuten Samirja totesi, huolehtimista tulee aina vain LISÄÄ :|
Huippua siis kuulla, että olette Samirja päässeet kotiin! Olisi kiva kuulla tarkemminkin kuulumisia. Eli huom huom, tapaamiskeskustelussa on käänteitä!
Ja nyt loppuu kännykkäpäivitys...
Lallaa ja Vaavinen
Täällä voidaan ihan hyvin! Ollaan miehen kanssa oltu talvilomailemassa viime viikolla! Sain siis ihan loistavia tuloksia siitä viimeisestä hcg-määrityksestä eli mun arvot 36 --> 114 --> 968! Tosi vahvaa nousua ja kovasti kätilö onnitteli tuolta Graviditaksenkin puolelta että näyttää tosi hyvälle tämä tilanne. Kiinnittyminen tai hedelmöittyminen lienee ollut päivän myöhässä niin siksi nuo arvot alussa noin matalat.
Mutta eipä ne murheet tietty tähän loppuneet. Tiistaina sain siis tuon viimeisen hyvän hcg-tuloksen niin eiköhän keskiviikkona alkanut ilmaantua vaaleanpunertavaa valkkaria. Sitä on nyt sitten siitä lähtien ollut melkein päivittäin. Ei onneksi mitään kipuja. Liekkö siellä nyt sitten joku hematooma vuotelee tai sitten limakalvot ei tykkää tuosta ronkkimisesta kun pari kertaa päivässä asentelen tuota Lugesteron -kapselia emättimeen. Päätin olla murehtimatta tästä ja oon ottanut nyt ihan super-rauhallisesti ja lepuuttanut paljon.
Tänään yritän soitella neuvolaan ja varata aikaa. Ja perjantaina olisi varhaisultra. Täytyy tänään kysellä neuvolan tädiltä tuosta vuodosta ja tietty perjantaina lisää.
Kovasti tsemppiä Samirjalle sinne kotiutumiseen :heart:
Tervetuloa Ginger! Meitähän on nyt monta joilla la muutaman päivän sisällä!
Mukavaa äitiysloman alkua sulle Amanda!
Tuna ja sintti 5+6
Mutta eipä ne murheet tietty tähän loppuneet. Tiistaina sain siis tuon viimeisen hyvän hcg-tuloksen niin eiköhän keskiviikkona alkanut ilmaantua vaaleanpunertavaa valkkaria. Sitä on nyt sitten siitä lähtien ollut melkein päivittäin. Ei onneksi mitään kipuja. Liekkö siellä nyt sitten joku hematooma vuotelee tai sitten limakalvot ei tykkää tuosta ronkkimisesta kun pari kertaa päivässä asentelen tuota Lugesteron -kapselia emättimeen. Päätin olla murehtimatta tästä ja oon ottanut nyt ihan super-rauhallisesti ja lepuuttanut paljon.
Tänään yritän soitella neuvolaan ja varata aikaa. Ja perjantaina olisi varhaisultra. Täytyy tänään kysellä neuvolan tädiltä tuosta vuodosta ja tietty perjantaina lisää.
Kovasti tsemppiä Samirjalle sinne kotiutumiseen :heart:
Tervetuloa Ginger! Meitähän on nyt monta joilla la muutaman päivän sisällä!
Mukavaa äitiysloman alkua sulle Amanda!
Tuna ja sintti 5+6
Viimeksi muokattu:
Huomenta!
Amandalle paljon onnea lomailun alun johdosta! Käykääpä alun kanssa tuskailevat selaamassa mun ja Amandan kurjistelua siitä, kuinka aika mataa alussa ja mistään ei kuitenkaan tule mitään Aika pitkälle ollaan pötkitty silti!
Isot onnittelut Gingerille! Ja hienoja hormonituloksia Tunalla! Mulla oli noin puoliväliin asti selittämättömiä vuotoja. Syytä ultrailtiinkin pariin otteeseen, mutta mitään perustetta ei löytynyt - paitsi että ehkä alussa istukka oli aika lähellä kohdunsuuta ja siitä reunasta saattoi tiputella. Mulla siis vuoto vaihteli vähäisestä värjäilystä vähän reilumpaankin verentuloon. Punainen säikäyttää ihan varmasti joka kerralla, mutta on ilmeisesti melko yleistä ja usein vaaratonta.
Aurinkoista viikon alkua - ja käykääpä kommentoimassa pk-seutulaiset seuraavaa tapaamista!
Amandalle paljon onnea lomailun alun johdosta! Käykääpä alun kanssa tuskailevat selaamassa mun ja Amandan kurjistelua siitä, kuinka aika mataa alussa ja mistään ei kuitenkaan tule mitään
Aika pitkälle ollaan pötkitty silti!Isot onnittelut Gingerille! Ja hienoja hormonituloksia Tunalla! Mulla oli noin puoliväliin asti selittämättömiä vuotoja. Syytä ultrailtiinkin pariin otteeseen, mutta mitään perustetta ei löytynyt - paitsi että ehkä alussa istukka oli aika lähellä kohdunsuuta ja siitä reunasta saattoi tiputella. Mulla siis vuoto vaihteli vähäisestä värjäilystä vähän reilumpaankin verentuloon. Punainen säikäyttää ihan varmasti joka kerralla, mutta on ilmeisesti melko yleistä ja usein vaaratonta.
Aurinkoista viikon alkua - ja käykääpä kommentoimassa pk-seutulaiset seuraavaa tapaamista!
No niin! Neuvola-aika varailtu ja se olisi 11.4. Sit melko pikaisesti joudun sitä kautta sitten lääkäriinkin ja äitiyspolille tuon diabeteksen takia. Aika kärttyiselle kuulosti mun neukkutäti että toivottavasti eivät siellä kovin pahasti mua hauku :'( No se on sitten vaan kestettävä ja mun ja lapsen parhaaksihan se tietysti on
Muoks.
Piti muuten kyselemäni teiltä pidemmällä olevilta että jos mä vaikka valkkaisin NKL mun synnytyssairaalaksi (vaikkei se olisi lähin) niin käytänkö kuitenkin lähimmän äippäpolin palveluita vai automaattisesti sitten koko raskausajan noita NKL:n palveluita?
Muoks.
Piti muuten kyselemäni teiltä pidemmällä olevilta että jos mä vaikka valkkaisin NKL mun synnytyssairaalaksi (vaikkei se olisi lähin) niin käytänkö kuitenkin lähimmän äippäpolin palveluita vai automaattisesti sitten koko raskausajan noita NKL:n palveluita?
Viimeksi muokattu:
Hauskaa tosiaa, et nyt on paljon uusia plussia! Lallaan ehdotus oli hyvä - käykää kurkkimassa meidän alun jännityksen (mulla syys-lokakuussa), niin sieltä löytyy kaikki oireettomuuden tuskailut, ultran odottamisen tuskat ja muut. Tiedän hyvin, että ei sitä osaa ottaa rennosti, kun aika matelee eikä kukaan voi näyttää sitä kristallipalloa... Mut tsemppiä kovasti kaikille alkuraskaudessa jännääjille!
Ja miks ihmeessä se jännääminen ei täysin lopu missään vaiheessa? Nyt mietiskelen, miten pikkuinen tuolla mahassa voi, onko se terve, miten synnytys menee (ei niinkään itseni, vaan vauvan kannalta), jne. Huolet ei onneks oo jatkuvia, mut silloin tällöin ne nousee pintaan. Aamulla tuli taas kerralla paljon valkkaria ja aloin jo tutkailemaan sen sisältöä (joo, ihania nää jutut...) ja mietin, et eihän vaan oo lapsivettä... Mut samaa tavaraa se oli kuin aina ennenkin.
Huomenna olis sairaalaan tutustuminen ja ylihuomenna synnytyslaulukurssi, joten vähitellen sitä alkaa niidenkin innoittamana odottamaan synnytystä. Vai la on vasta reilun 5 viikon päästä.
Hassua, kun vauvan hikka on alkanut olemaan niin voimakasta, et koko vatsa heiluu. Hyvä ettei läppäri pompi sylissä, kun tyyppi hikottelee.
Amanda ja Sulo 34+5
Lallaan ehdotus oli hyvä - käykää kurkkimassa meidän alun jännityksen (mulla syys-lokakuussa), niin sieltä löytyy kaikki oireettomuuden tuskailut, ultran odottamisen tuskat ja muut. Tiedän hyvin, että ei sitä osaa ottaa rennosti, kun aika matelee eikä kukaan voi näyttää sitä kristallipalloa... Mut tsemppiä kovasti kaikille alkuraskaudessa jännääjille!Ja miks ihmeessä se jännääminen ei täysin lopu missään vaiheessa? Nyt mietiskelen, miten pikkuinen tuolla mahassa voi, onko se terve, miten synnytys menee (ei niinkään itseni, vaan vauvan kannalta), jne. Huolet ei onneks oo jatkuvia, mut silloin tällöin ne nousee pintaan. Aamulla tuli taas kerralla paljon valkkaria ja aloin jo tutkailemaan sen sisältöä (joo, ihania nää jutut...) ja mietin, et eihän vaan oo lapsivettä... Mut samaa tavaraa se oli kuin aina ennenkin.
Huomenna olis sairaalaan tutustuminen ja ylihuomenna synnytyslaulukurssi, joten vähitellen sitä alkaa niidenkin innoittamana odottamaan synnytystä. Vai la on vasta reilun 5 viikon päästä.
Hassua, kun vauvan hikka on alkanut olemaan niin voimakasta, et koko vatsa heiluu. Hyvä ettei läppäri pompi sylissä, kun tyyppi hikottelee.
Amanda ja Sulo 34+5
Moi taas luurista!
Pitääköhän sun ronjaliina alottaa uus ketju että pystyt päivittämään etusivua? Eipä täällä ole muuta päivitetty kuin odottajien lista ja siirretty sitten ajallaan syntyneisiin.
Amanda ja muut nkl:lle aikovat ni pohtikaa etukäteen aihetta lisämaidon antaminen. Eli metodi: pullo vai kuppi? Kättärillä kuulemma opettavat hörpyttämään kuten myös kaikki imetysoppaat. Nkl sen sijaan tuuppaa pullon kysymättä vauvan suuhun.
Mun suurimmat alkutuskailut oli elokuussa eli edellisen Ketjun lopussa. Oli epätietoisuutta hedelmöityksen ajankohdasta jne.
Koetan illalla päästä koneelle.
Samirja
Pitääköhän sun ronjaliina alottaa uus ketju että pystyt päivittämään etusivua? Eipä täällä ole muuta päivitetty kuin odottajien lista ja siirretty sitten ajallaan syntyneisiin.
Amanda ja muut nkl:lle aikovat ni pohtikaa etukäteen aihetta lisämaidon antaminen. Eli metodi: pullo vai kuppi? Kättärillä kuulemma opettavat hörpyttämään kuten myös kaikki imetysoppaat. Nkl sen sijaan tuuppaa pullon kysymättä vauvan suuhun.
Mun suurimmat alkutuskailut oli elokuussa eli edellisen Ketjun lopussa. Oli epätietoisuutta hedelmöityksen ajankohdasta jne.
Koetan illalla päästä koneelle.
Samirja
Nyt sitten ollaan kunnolla yliaikaisia ja torstaina käynnistellään 43+4:n kunniaksi..kohta tää on ohi
Samirja, mä en oo hirveen hyvin perehtynyt imetysasioihin... eli ei ole tietoa, mitä se hörpyttäminen on? Ja miks sitä suositellaan?
Tuna, luulen, että äippäpolilla tulis käydä siinä sairaalassa, mihin ilmoittautuu synnyttäjäksi. Mut en ole varma. Ja toisaalta voihan synnytyssairaalaa vaihtaa eli vaikka ilmoittautuisit lähimpään ja kävisit siellä äippäpolilla, voit kai vielä vaihtaa synnytyssairaalaa. Mun mielestä on toisaalta ollu kiva, et oon käyny samassa paikassa ultrissa, johon (todennäköisesti) meen synnyttämään. Muiden kokemukset on kyllä osoittanu, et synnytyspäivänä sen vasta tietää, mihin mahtuu synnyttämään.
Tuna, luulen, että äippäpolilla tulis käydä siinä sairaalassa, mihin ilmoittautuu synnyttäjäksi. Mut en ole varma. Ja toisaalta voihan synnytyssairaalaa vaihtaa eli vaikka ilmoittautuisit lähimpään ja kävisit siellä äippäpolilla, voit kai vielä vaihtaa synnytyssairaalaa. Mun mielestä on toisaalta ollu kiva, et oon käyny samassa paikassa ultrissa, johon (todennäköisesti) meen synnyttämään. Muiden kokemukset on kyllä osoittanu, et synnytyspäivänä sen vasta tietää, mihin mahtuu synnyttämään.
Imetys- ja imemisasioista: Kättäri taitaa olla erityisen imetysorientoitunut paikka (niillä on WHOn lapsimyönteinen sairaala -sertifikaatti...). Siellä siis panostetaan erityisen paljon imetysohjaukseen lapsivuodeaikana, jopa niin paljon, että meinasi alkaa ahdistaa. Jokainen meille dedikoitu hoitaja kävi vuorollaan tsekkaamassa, että miten homma etenee. Mutta perusohjeena oli, että ennen kuin imetys sujuu eli vauvan paino nousee, ote on hyvä eli ei satu ja on muutenkin oikeaoppinen ja äiti tuntee olevansa asian kanssa myös sinut, niin ei pitäisi käyttää mitään muita imettäviä välineitä eli ei tuttipulloja eikä huvitutteja. Hörpyttäminen tapahtuu jonkinlaisesta pikkunokallisesta kupista ja se ei niin sotke imemiskuviota. Kun vauvalla siis menee jonkin aikaa, että hän tajuaa yhteyden imemisrefleksin, tissin ja nälänhäviämisen välillä. Ja tissistä imeminen on aika kovaa puuhaa, joten kun pullosta maito tulee paljon vähemmällä vaivalla, niin tuttipullo saattaa vaikeutaa varsinaista imetystä radikaalistikin.
Meidän tapauksessa imetys ei oikein luonnistunut ilman imetyskumia alkuun. Vauva kyllä nappasi kiinni, mutta ote oli vähän liian kapea ja niinpä rintoihin tuli kivoja mustelmia... mutta rintakumilla päästiin tosi hyvään vauhtiin ja jo viikon ikäisenä ylitettiin syntymäpaino. Nyt ei tartte kumia ja viime neuvolassa (keskiviikkona) oli painoa tullut niin paljon lisää, että saatiin vapautus ulkoilla mielin määrin, pumpata maitoa ja käyttää tuttipulloa tarvittaessa ja - tadaa - rauhoitella ylenpalttiset imuhimot ja känkkäränkät tutilla! Jee, tutti on ystävä <3
Mitähän Tuittikselle mahtaa muuten kuulua?
Ja Cilialle lisätsempitystä taas. Miten ihmeessä ne päästi sut noin pitkälle yli? No mutta, maali häämöttää vihdoin! Urheilujuomat mukaan ja menoksi. (kannattaa muuten oikeasti harkita ottavansa mukaan synnytykseen esim. Elovenan kauralimajuomia, smoothieita tms alkupuolen energiatankkaukseksi ja sitten kun ei enää uppoa mössöt niin ihan jotain urheilujuomaa - nestettä meinaan kuluu...).
Meidän tapauksessa imetys ei oikein luonnistunut ilman imetyskumia alkuun. Vauva kyllä nappasi kiinni, mutta ote oli vähän liian kapea ja niinpä rintoihin tuli kivoja mustelmia... mutta rintakumilla päästiin tosi hyvään vauhtiin ja jo viikon ikäisenä ylitettiin syntymäpaino. Nyt ei tartte kumia ja viime neuvolassa (keskiviikkona) oli painoa tullut niin paljon lisää, että saatiin vapautus ulkoilla mielin määrin, pumpata maitoa ja käyttää tuttipulloa tarvittaessa ja - tadaa - rauhoitella ylenpalttiset imuhimot ja känkkäränkät tutilla! Jee, tutti on ystävä <3
Mitähän Tuittikselle mahtaa muuten kuulua?
Ja Cilialle lisätsempitystä taas. Miten ihmeessä ne päästi sut noin pitkälle yli? No mutta, maali häämöttää vihdoin! Urheilujuomat mukaan ja menoksi. (kannattaa muuten oikeasti harkita ottavansa mukaan synnytykseen esim. Elovenan kauralimajuomia, smoothieita tms alkupuolen energiatankkaukseksi ja sitten kun ei enää uppoa mössöt niin ihan jotain urheilujuomaa - nestettä meinaan kuluu...).
Lallaa, mahtaakohan Naikkarilla olla osaamista/tietoa tosta hörpyttämisestä? Ja voiko sinne antaa jonkun toivelistan? No, tänään varmasti selviää jotain, kun mennään tutustumaan sairaalaan.
Tuittis, Kaneli ja cerisara, jos luette tätä ketjua, käyttekö kurkkaamassa kerhojen puolella tapaamiskeskustelun vielä tänään!
Ronjaliina, kiitos jos voit päivittää listaa!
Äitiysloman alku on menny uuden auton metsästyksessä, kodin sisustuspuuhissa ja muitakin ei-vauva-aiheisten asioiden järkkäilyssä. Ehtisköhän sitä ens viikoll valmistelemaan lapsen saapumista? Eli hankkimaan kaikkea tarpeellista... Hankitteko te muut valmiiks jo sitterin? Entä kantoliinan? Mä haluisin liinan, mutten tiedä, mikä olis hyvä.
Amanda ja Sulo 34+5
Tuittis, Kaneli ja cerisara, jos luette tätä ketjua, käyttekö kurkkaamassa kerhojen puolella tapaamiskeskustelun vielä tänään!
Ronjaliina, kiitos jos voit päivittää listaa!
Äitiysloman alku on menny uuden auton metsästyksessä, kodin sisustuspuuhissa ja muitakin ei-vauva-aiheisten asioiden järkkäilyssä. Ehtisköhän sitä ens viikoll valmistelemaan lapsen saapumista?
Eli hankkimaan kaikkea tarpeellista... Hankitteko te muut valmiiks jo sitterin? Entä kantoliinan? Mä haluisin liinan, mutten tiedä, mikä olis hyvä.Amanda ja Sulo 34+5
Viimeksi muokattu:
Kovasti tsemppiä cilialle koitokseen! Ja valkkaa tosiaan hyvä kaveri tai äiti mukaan! Sellanen joka kestää vaikka vähän ärhentelisit sille Mun kaveri kävi ihan yksinään synnyttämässä ja ei sekään kuulemma hullumpi kokemus ollut. Tosin kyse oli sillon toisesta lapsesta ja homma sinänsä tuttua.
Mä kans Amanda kävin lueskelemassa äippäpolin sivuja ja tosiaan sielläkin luki että neuvolan lähettävä lääkäri laittaa lähetteen aina sille äippäpolille jonne synnyttämäänkin aiotaan. Mun lähin sairaala on sellanen pieni aluesairaala joka kaiken lisäksi on synnärin osalta täysremontissa tämän vuoden. Tästä sairaalasta mun tutuilla ei ole kuin huonoja kokemuksia ja pääasiassa kaikki ovat käyneetkin Jorvissa tai Kättärillä. Mä taas epäilen lukeutuvani niihin erityisäiteihin joiden synnytykset muutenkin ohjattais NKL:lle (diabetes, verenhyytymistekijät) joten ilmoitan sen varmaan suoraan synnärikseni. Tottakai olis ihana olla tossa lähellä, melkein kävelymatkan päässä mutta en vaan halua ottaa sitä riskiä että jos joku menee pieleen niin apu on reilun tunnin automatkan päässä. Siinä ajassa ehtii käydä jo tosi huonosti jos on käydäkseen. Olis varmaan ihan eri asia jos olisin perusterve ja raskausaika olis sujunut kaikinpuolin hyvin.
Täällä huono olo vaan lisääntyy ja lisääntyy. Nyt oli jo yölläkin huonoa oloa ja aamulla myös. Ei kuiteskaan sellasta että pönttöä tarttis halailla.
Eilen illalla olin jotenkin niin huolissani tuosta verenvuodosta etten oikein meinannut saada untakaan. Pelkäsin että herään jossain verilammikossa keskellä yötä. Siis huvittavaa sinänsä ettei tota vuotoa tosiaan tule kun ihan niin vähän että valkkari tosiaan on hieman punertavaa. Ei tosiaan lammikoksi saakka. Sunnuntaina ja eilen päivällä ei tullut lainkaan mutta illalla taas kun asentelin tuota Luge-kapselia niin taas tuli pyyhkiessä punaista. Mun mielestä mä olisin niin ansainnut sellasen huolettoman raskausajan kun tämä yritysaika oli niin kivikkoinen : /
Tänään oli pakko muuten laittaa töihin sellaset lökömalliset farkut kun masu ei kertakaikkiaan enää kestä puristusta. Eilinen 12h puristavissa farkuissa oli ihan kamalaa. Seuraavaksi varmaan täytyy alkaa viritellä niitä kuminauhoja noihin housunnappeihin.
Tuna ja sintti 6+0 *poks*
Mun kaveri kävi ihan yksinään synnyttämässä ja ei sekään kuulemma hullumpi kokemus ollut. Tosin kyse oli sillon toisesta lapsesta ja homma sinänsä tuttua. Mä kans Amanda kävin lueskelemassa äippäpolin sivuja ja tosiaan sielläkin luki että neuvolan lähettävä lääkäri laittaa lähetteen aina sille äippäpolille jonne synnyttämäänkin aiotaan. Mun lähin sairaala on sellanen pieni aluesairaala joka kaiken lisäksi on synnärin osalta täysremontissa tämän vuoden. Tästä sairaalasta mun tutuilla ei ole kuin huonoja kokemuksia ja pääasiassa kaikki ovat käyneetkin Jorvissa tai Kättärillä. Mä taas epäilen lukeutuvani niihin erityisäiteihin joiden synnytykset muutenkin ohjattais NKL:lle (diabetes, verenhyytymistekijät) joten ilmoitan sen varmaan suoraan synnärikseni. Tottakai olis ihana olla tossa lähellä, melkein kävelymatkan päässä mutta en vaan halua ottaa sitä riskiä että jos joku menee pieleen niin apu on reilun tunnin automatkan päässä. Siinä ajassa ehtii käydä jo tosi huonosti jos on käydäkseen. Olis varmaan ihan eri asia jos olisin perusterve ja raskausaika olis sujunut kaikinpuolin hyvin.
Täällä huono olo vaan lisääntyy ja lisääntyy. Nyt oli jo yölläkin huonoa oloa ja aamulla myös. Ei kuiteskaan sellasta että pönttöä tarttis halailla.
Eilen illalla olin jotenkin niin huolissani tuosta verenvuodosta etten oikein meinannut saada untakaan. Pelkäsin että herään jossain verilammikossa keskellä yötä. Siis huvittavaa sinänsä ettei tota vuotoa tosiaan tule kun ihan niin vähän että valkkari tosiaan on hieman punertavaa. Ei tosiaan lammikoksi saakka. Sunnuntaina ja eilen päivällä ei tullut lainkaan mutta illalla taas kun asentelin tuota Luge-kapselia niin taas tuli pyyhkiessä punaista. Mun mielestä mä olisin niin ansainnut sellasen huolettoman raskausajan kun tämä yritysaika oli niin kivikkoinen : /
Tänään oli pakko muuten laittaa töihin sellaset lökömalliset farkut kun masu ei kertakaikkiaan enää kestä puristusta. Eilinen 12h puristavissa farkuissa oli ihan kamalaa. Seuraavaksi varmaan täytyy alkaa viritellä niitä kuminauhoja noihin housunnappeihin.
Tuna ja sintti 6+0 *poks*
Tuna, ihana kuulla että arvot on nousseet noin hienosti!
Amandalle leppoista äitiysloman alkua ja Cilialle tsempitykset loppurutistukseen!
Itse kipaisin tänään neuvolassa. Paino oli noussut kahdessa viikossa 1 kg, jaiks! No, periaatteessahan tuo painonnousu on ihan normaali 500g/vko, mutta kun itsellä paino ei ole noussut juurikaan tähän mennessä enkä ole saavuttanut vielä lähtöpainoakaan, tuntuu tuo hyppäys kamalan suurelta. Neuvolan täti kyllä epäili, että johtunee melkeinpä kokonaan tuo siitä, ettei kahteen viikkoon ole vatsa toiminut kunnolla. Pitää huomenna äippäpolilla jutella lääkärin kanssa, että mitäpä mömmöä sitä alkaisi syödä, ettei mene ihan tukkoon ja saa aikaan peräpukamia :$ Se nyt tästä riemusta vielä puuttuisi, että närästyksen ja ummetuksen lisäksi niitä saisi vaivoikseen...
Muutoin kaikki oli hyvin. Hemppa oli noussut 125:een, verenpaineet kunnossa, pissa puhdas. Masumitta on kasvanut kahdessa viikossa 1 cm, vaan epäilenpä, että tuo kasvu johtuu tästä superturvonneesta mahasta. Tyyppi riehui melkoisesti ja sykkeet huiteli 155-165 paikkeilla. Toisella tuntui olevan kamalan hauskaa potkutella äipän täyttä rakkoa, kun neuvolaan ajelin Jep, tuntui tosi kivalta... Pääasia kuitenkin, että Tyyppi voi hyvin :heart:
Huomenna sitten Naikkarille seurantaultraan; ihana nähdä Tyyppi taas, vaikka vähän hirvittää, miten paljon kasvua on tullut kuukaudessa...
Sara ja Tyyppi 29+2
Amandalle leppoista äitiysloman alkua ja Cilialle tsempitykset loppurutistukseen!
Itse kipaisin tänään neuvolassa. Paino oli noussut kahdessa viikossa 1 kg, jaiks! No, periaatteessahan tuo painonnousu on ihan normaali 500g/vko, mutta kun itsellä paino ei ole noussut juurikaan tähän mennessä enkä ole saavuttanut vielä lähtöpainoakaan, tuntuu tuo hyppäys kamalan suurelta. Neuvolan täti kyllä epäili, että johtunee melkeinpä kokonaan tuo siitä, ettei kahteen viikkoon ole vatsa toiminut kunnolla. Pitää huomenna äippäpolilla jutella lääkärin kanssa, että mitäpä mömmöä sitä alkaisi syödä, ettei mene ihan tukkoon ja saa aikaan peräpukamia :$ Se nyt tästä riemusta vielä puuttuisi, että närästyksen ja ummetuksen lisäksi niitä saisi vaivoikseen...
Muutoin kaikki oli hyvin. Hemppa oli noussut 125:een, verenpaineet kunnossa, pissa puhdas. Masumitta on kasvanut kahdessa viikossa 1 cm, vaan epäilenpä, että tuo kasvu johtuu tästä superturvonneesta mahasta. Tyyppi riehui melkoisesti ja sykkeet huiteli 155-165 paikkeilla. Toisella tuntui olevan kamalan hauskaa potkutella äipän täyttä rakkoa, kun neuvolaan ajelin
Jep, tuntui tosi kivalta... Pääasia kuitenkin, että Tyyppi voi hyvin :heart:Huomenna sitten Naikkarille seurantaultraan; ihana nähdä Tyyppi taas, vaikka vähän hirvittää, miten paljon kasvua on tullut kuukaudessa...
Sara ja Tyyppi 29+2
Noniin, vihdoin koneen äärellä hetken aikaa kunnes pikkumies herää.
Aloitanpa siis kommentoimaan juttuja ja siirryn sitten synnytyskertomukseen jos ehdin niin pitkälle.
Ensisänky on meille ollut ihan ehdoton juttu. Tilattiin se vaavi.fi -sivuilta ja kun maanantaina tilasi, niin tiistaina se tuotiin kotiin. Sen äippäpakkauksen pahvilaatikon kanssa yksi päivä sompailtiin ja se riitti. Toinen sänkyyn liittyvä asia on, että kandeis ehkä olla joku hieman pienempi peitto alkuun kuin se äippäpakkauksen... kyllä me sitä käytetään, mutta joku pienempi olis kätevämpi.
Imetyksestä, se on vaikeeta. En ole ollut kovin tyytyväinen Naikkarin imetysopetukseen. Tosiaan ihan ekaks tuotiin se tuttipullo ja sitten kätilö käski kyljelleen upottavalle sängylle ja repi mun nänniä vauvan suuhun ja eihän siitä mitään tullut. Rintakumeilla siis mennään täällä. Naikkarilla ainakin yöhoitaja hermostui meidän epätoivoiseen ruokinta-ahdistukseen... Ja vasta ehkä kolmantena päivänä mun käskettiin alkaa pumppaamaan, että saatais maito nousemaan rintoihin. Kun ei tuo pikkuinen jaksanut imeä. Naikkarilla tosiaan ne käski lukea sitä vauvalehtistä ja opiskelemaan sieltä.
Vieläkään kukaan ei osoita kauheasti kiinnostusta vauvan imuotteeseen, joten netistä olen tietoa imuroinut. Ja meillä on joku 5 eri kirjasta imetyksestä ja niissä luonnollisesti ristiriitaisia tietoja... et imetys on se asia, joka mut on saanut itkemään ahdistuksesta. Tosin meillä tapahtui suuri käänne, kun luovuttiin määräaikaisruokinnasta ja siirryttiin vauvatahtiseen imetykseen. Hän pitää itse huolen, että saa ruokaa silloin kun haluaa ja nukkua silloin kun nukuttaa. Tänään saatiin neuvolassa vahvistus sille, että viime viikon lopulla tehty päätös oli oikea: 5ssä päivässä 160g ja syntymäpaino on jo ylitetty! 3 kilon haamuraja häämöttää viikon päässä ja sitten saadaan vähän huokaista helpotuksesta ja alkaa ulkoilemaan.
Me hörpytetään ihan yskänlääkemukista kun ei muutakaan ole tarjolla. Nyt tuttipullosta imeminen ei oikein enää onnistu vauvalta... Ehkä taas vähän myöhemmin.
Rintakumista vieroitus aloitetaan ehkä sitten vasta pääsiäisen jälkeen, kunhan se 3 kiloa tosiaan saavutetaan. Kun sillä onnistuu nyt niin hyvin. Mulla siis ongelmana sisäänpäinkääntyneet nännit, niin niistä ei saa sitä imurefleksiä laukaistua.
Tiedoksi vaan, että myös rinnat voi olla eriparia, eli mulla tää toinen tulvii yli äyräiden ja toinen on hyvinkin kohtuutuottelias. Se on kuulemma ihan normaalia.
Synnytysjännitys, mä en pohtinut synnytystä etukäteen juurikaan. En suunnitellut mitään enkä asettanut toiveita enkä odotuksia. Edes synnytyspäivänä en uhrannut sille ajatustakaan. Olisin halunnut sen synnytyslaulukurssin käydä, mutta en tosiaan ehtinyt. Jotain synnytyslaulun tapaista harrastin supistusten ajan, tosin kipuvaiheessa se ei ollut erityisen rentoa ehkä. Mutta eniveis mölisin pitkää ooooooooo-ääntä aika matalalta, kun sen verran Lallaan ohjeistusta muistelin. Eli en huohottanut supistuksen aikana vaan vedin henkeä ja ääntelin hapen ulos. Joka tapauksessa äänenkäyttö oli tosi luontevaa mulle ja auttoi varmasti kovasti.
Synnytysruoka Haikaranpesässä tosiaan ohjeistettiin ottamaan omia herkkuja (helposti oksennettavia) mukaan. Mä en ehtinyt niitä synnyttäessä syömään, mutta kyllä omat herkkuviilit ja litroittain tuoremehua meni osastoaikana. Ihan pelastus!
Tsempit cilialle, vihdoin on sun aika.
Ja onnea Tuna hienosti nousseesta hcg:stä!!! Niin ja tietysti GINGER!!!
Ja sitä synnytyskertomusta:
Elikä, olin aamulla suihkussa ja kun tulin suihkusta ja kuivalin ja rasvailin itseäni niin jotain lennähteli lattialle aina jalkaa nostaessa. Mua alkoi naurattaa aika villisti. Laitoin siteen housuihin ja tunsin kuinka aina välillä hulahteli. Mulla oli neuvola samana aamupäivänä ja menin sinne ja sanoin, että nyt taitaa lapsivedet mennä, että mitäs tehdään. Neuvolan täti tsekkas, että lapsi on kiinnittynyt ja ehkä kolmikiloinen, että kaikki sinänsä jees, soittoa Kättärille vaan.
Kättärille soitin kotiin päästyäni ja siellä oli kai kiirettä, kun - noh - ne ei kysynyt edes, että mikä raskausviikko menossa... sanoivat, että jos ei supistukset ala, niin soita 7 illalla ja tuu näytille. Siihen saakka elä normaalia elämää. Ja minähän elin. Soitin vasta tässä vaiheessa miehelle töihin, että kerro niille siellä, että huomenna et tuu töihin, koska lapsi syntyy pian. Miehellä oli deadline, joten hän jäi töihin väkertämään ihan hulluna.
Mä pakkasin sairaalakassit itselleni ja miehelle, kävin kaupassa ostamassa synnytysruokaa ja fiksasin vessankaappiin ovisaranoita. Kahden aikaan supistukset oli semmoisia, että ne huomas ja vähän piti hengähtää, mutta ei sattunut. Soitin Kättärille, että kuinka usein tämmöisiä saa olla, että niitä on ihan 5min välein. Ne oli iloisia, että juujuu, ei haittaa mitää, ne vaan auttaa eikä tarvi lähtee mihinkään, oo vaan kotona rauhassa. Tässä vaiheessa sovittiin miehen kanssa, että tunnin kuluttua hän lähtee kotia kohti. Puoli neljä oon vikan kerran miehelle soittanut, että nyt voisit jo olla kotona ja hän olikin ihan nurkan takana.
Neljän maissa sanoin, että nyt vois kellottaa noita supistuksia. Alkaa tekeen kipeetä. Supistusten väli oli 5min tai ei ollut väliä ollenkaan. Eikä ne miltään aalloilta tuntunu... Olin pääosin aina 90-asteen linkussa joko jaloillani tai polvillani ja nojasin milloin mihinkin. Ehkä 15 yli 4 mies sitten soitti Haikaranpesään, että saisko tulla ja ei ei ei ei, sulku päällä, just syntyi lapsi tarkkaamossa, soittakaa alakertaan. Mies soittaa Kättärille ja eieieiei, sielläkin on täyttä. Kätilö puhuu mun kanssa puhelimessa ja ehdottaa, että ottaisin 2 panadolia ja menisin suihkuun, et jos kestäisin vielä kotona. Tai sitten voidaan yrittää soittaa Naikkarille.
Käsin miehen soittaa varmuuden vuoksi myös Naikkarille, koska joku paikka synnyttää piti löytää. Naikkari oli eka paikka, jossa kysyttiin, että mikä raskausviikko ja onko vauva kiinnittynyt... siis nää peruskysymykset! Naikkarin kätilö puhui sitten mun kanssa puhelimessa ja mulla tuli supistus, jonka hän kuunteli ja kellotti. Sanoi, että saadaan tulla koska vaan tai saan olla kotona vielä, jos haluan. Mä ajattelin kestäväni vielä kotona, jotta pääsisin Kättärille. Vaan heti puhelun jälkeinen supistus oli niin paha ja tuntui siltä kuin lapsi syntyis just, että päätin samantien lähteä. Tilattiin taksi ja odotettiin sopiva supistusväli että pääsisin taksiin asti. Tässä vaiheessa kello oli 15 vaille 5. Kivuista päätellen avautumisvaihe siis oli erittäin nopea, jotain 1 tunti...
Mies oli fiksuna sanonut taksikeskukseen, että käskevät taksin odottaa meitä, kunnes tullaan, kun on synnytys käynnissä. Ettei se taksi vaan lähtis ilman meitä. Kuski oli onneksi 4 lapsen isä ja ollut 4 kertaa synnytyksessä, joten hän ei vähästä hätkähtänyt. 25min meni ruuhka-aikaan Helsingin halki ajamiseen. Mua ponnistutti koko taksimatkan ja hikisenä mölisin sitä oooooota siellä takapenkillä. Hoin itselleni, että "ei saa ponnistaa ei saa ponnistaa" enkä ponnistanut. Mies soitti taksista Naikkarin kätilölle ja sanoi, että nyt me ollaan tulossa, tuutteko ovelle vastaan.
Kätilö odottikin pyörätuolin kanssa ovella (klo 17.15) ja mut kärrättiin synnytyssaliin, annettiin pari hömpsyä ilokaasua ja riisuttiin ja tutkittiin. Täysin auki, ylläripylläri!!! Eikun sängylle kyljelleen ja seuraavalla supistuksella saa ponnistaa. Ei pohdittu synnytysasentoja Onneks oli paljon väkeä paikalla, eli 2 kätilöä, 1 kätilöopiskelija ja 1 lääketieteen kandi. Mun ois pitänyt itse kannatella jalkojani, mutta en jaksanut yhtään. Ni mies ja toinen kätilö sitten piteli mun jalkoja ja mä keskityin vain ponnistamaan.
Kätilö kysyi multa alussa, että olinko mä toivonut saavani jotain kivunlievitystä. Se oli kompakysymys, enhän mä mitään saanut. En edes ilokaasua enää. Hän sanoi, että ponnistaminen helpottaa kipua ja niinhän se oli. Eli itse ponnistamisvaihe ei ollut kovinkaan kipeä, se oli itse asiassa musta aika tylsää ja uuvuttavaa puuhaa. Jossain vaiheessa vaihdettiin selälleen siihe sängylle ja sitten oltiinkin jo loppusuoralla. Pään tuleminen vähän kirpas, mutta ei sen kummemmin kuin että vähän valitin, että auuuu nyt sattuu.
Kuten Lallaalta, multakin kysyttiin, että haluanko kokeilla vauvan päätä. No joo ei kiitos. Tunnen sen tulevan ilmankin. Sitten saikin enää ponnistella ihan vähän vain ja poks, pää oli syntynyt. Seuraavalla pikkuponnistuksella tuli loputkin ja poika vääntäs heti kunnon rääkäisyn. Ja kello oli 17.57.
Napanuoraa ei leikattu heti vaan vasta useamman minuutin kuluttua. Vauva oli mun rinnalla ja mä palelin ihan hulluna. Ihan horkassa tärisin. Istukka syntyi aika pian ja sitten kätilö piti opetustuokion istukan äärellä ja tiedusteli josko minäkin haluaisin sen nähdä. No thanks. Miesparka joutui sen näkemään... Sitten vauva alkoikin narista ja hänet vietiin lääkärin nähtäväksi. Mies meni mukaan. MÄ siellä synnytyssalissa sitten pötkötin ja tärisin yksinäni. Vauva kun oli niin ennenaikainen, niin keuhkoissa oli vähän vettä ja ylipainetta hengitteli sekä kävi lämpökaapissakin, kuulemma. Mä kävin suihkussa ja sitten saatiin miehen kanssa iltapalaa. Odoteltiin tietoa vauvan kuulumisista. Pieni riski oli siihen, että vauvan pitäisi jäädä yöksi hoitoon, jolloin mies lähetettäisiin kotiin ja mut pistettäisiin tavisosastolle. Mutta sitten kaikki menikin hyvin ja päästiin yhdessä perhehuoneosastolle puoli kymmeneltä illalla.
Jossain vaiheessa mun käskettiin tiristää pari tippaa ensimaitoa lapsen huulille ja sitten yritettiin sitä imetystä, mutta tosiaan se pullo iskettiin käteen, näytettiin mistä korviketta saa ja kolmen tunnin välein herätätte lapsen ja syötätte sille 15milliä vähintään tätä korviketta. Seuraavana päivänä otettiin rintakumi käyttöön ja yritettiin sitä imettämistä, mutta edelleen mentiin korvikkeilla. jne.
Eli, kun piti antaa pisteitä synnytyskokemuksesta, niin annoin kasin. Miinuspisteitä tuli ankeasta välivaiheesta, jolloin tuntui ettei kukaan ota mun synnytystä tosissaan eikä huoli mua synnyttämään. Ensi kerralla saan kuulemma varmasti lähteä aikaisemmin sairaalaan. Et ei tartte odotella kivuliaisiin supistuksiin asti. Mutta muuten siis synnytys oli tosi helppo eikä se ollut suurin kipu mitä olen kokenut. Akuutti vatsatulehdus oli kivuliaampi muistaakseni. Kätilö oli tosi hyvä ja neuvoi tosi hyvin ja napakasti ("älä tuhlaa voimiasi huutamiseen"). Eikä siis tullut kuin pikkurepeämä häpyhuuleen, joten sekin etukäteishuoli oli turha. Onni onnettomuudessa, että lapsi oli pienikokoinen kun kerran kahden panadolin voimin synnytin.
En muista kerroinko jo, mutta neuvolantäti kertoi, että yksi hänen asiakkaansa synnytti kadulle Kättärin eteen, koska vaikka asui ihan naapurissa, niin ei saanut ajoissa lähteä sairaalaan... Että nykyään turhan USEIN syntyy lapsia autoon tai kadulle tai kotiin, koska sairaalat ensisynnyttäjiä kehottaa olemaan loppuun asti kotona. Mitäköhän sitten, kun Naikkari on remontissa?!?!?!
Naikkari muuten ON huonossa kunnossa. Aikamoiset "koristeet" suihkujen laatoitetuilla seinillä ja outo ominaishaju huoneissa.
Nyt alan herätellä pikkumiestä aterialle. Päivisin me vielä vähän tsekataan näitä ruokailuvälejä ettei veny liian pitkäksi. Öisin nukutaan vaikka 3 tuntia putkeen.
Samirja ja pikkumies 12vrk
Aloitanpa siis kommentoimaan juttuja ja siirryn sitten synnytyskertomukseen jos ehdin niin pitkälle.
Ensisänky on meille ollut ihan ehdoton juttu. Tilattiin se vaavi.fi -sivuilta ja kun maanantaina tilasi, niin tiistaina se tuotiin kotiin. Sen äippäpakkauksen pahvilaatikon kanssa yksi päivä sompailtiin ja se riitti. Toinen sänkyyn liittyvä asia on, että kandeis ehkä olla joku hieman pienempi peitto alkuun kuin se äippäpakkauksen... kyllä me sitä käytetään, mutta joku pienempi olis kätevämpi.
Imetyksestä, se on vaikeeta. En ole ollut kovin tyytyväinen Naikkarin imetysopetukseen. Tosiaan ihan ekaks tuotiin se tuttipullo ja sitten kätilö käski kyljelleen upottavalle sängylle ja repi mun nänniä vauvan suuhun ja eihän siitä mitään tullut. Rintakumeilla siis mennään täällä. Naikkarilla ainakin yöhoitaja hermostui meidän epätoivoiseen ruokinta-ahdistukseen... Ja vasta ehkä kolmantena päivänä mun käskettiin alkaa pumppaamaan, että saatais maito nousemaan rintoihin. Kun ei tuo pikkuinen jaksanut imeä. Naikkarilla tosiaan ne käski lukea sitä vauvalehtistä ja opiskelemaan sieltä.
Vieläkään kukaan ei osoita kauheasti kiinnostusta vauvan imuotteeseen, joten netistä olen tietoa imuroinut. Ja meillä on joku 5 eri kirjasta imetyksestä ja niissä luonnollisesti ristiriitaisia tietoja... et imetys on se asia, joka mut on saanut itkemään ahdistuksesta. Tosin meillä tapahtui suuri käänne, kun luovuttiin määräaikaisruokinnasta ja siirryttiin vauvatahtiseen imetykseen. Hän pitää itse huolen, että saa ruokaa silloin kun haluaa ja nukkua silloin kun nukuttaa. Tänään saatiin neuvolassa vahvistus sille, että viime viikon lopulla tehty päätös oli oikea: 5ssä päivässä 160g ja syntymäpaino on jo ylitetty! 3 kilon haamuraja häämöttää viikon päässä ja sitten saadaan vähän huokaista helpotuksesta ja alkaa ulkoilemaan.
Me hörpytetään ihan yskänlääkemukista kun ei muutakaan ole tarjolla. Nyt tuttipullosta imeminen ei oikein enää onnistu vauvalta... Ehkä taas vähän myöhemmin.
Rintakumista vieroitus aloitetaan ehkä sitten vasta pääsiäisen jälkeen, kunhan se 3 kiloa tosiaan saavutetaan. Kun sillä onnistuu nyt niin hyvin. Mulla siis ongelmana sisäänpäinkääntyneet nännit, niin niistä ei saa sitä imurefleksiä laukaistua.
Tiedoksi vaan, että myös rinnat voi olla eriparia, eli mulla tää toinen tulvii yli äyräiden ja toinen on hyvinkin kohtuutuottelias. Se on kuulemma ihan normaalia.
Synnytysjännitys, mä en pohtinut synnytystä etukäteen juurikaan. En suunnitellut mitään enkä asettanut toiveita enkä odotuksia. Edes synnytyspäivänä en uhrannut sille ajatustakaan. Olisin halunnut sen synnytyslaulukurssin käydä, mutta en tosiaan ehtinyt. Jotain synnytyslaulun tapaista harrastin supistusten ajan, tosin kipuvaiheessa se ei ollut erityisen rentoa ehkä. Mutta eniveis mölisin pitkää ooooooooo-ääntä aika matalalta, kun sen verran Lallaan ohjeistusta muistelin. Eli en huohottanut supistuksen aikana vaan vedin henkeä ja ääntelin hapen ulos. Joka tapauksessa äänenkäyttö oli tosi luontevaa mulle ja auttoi varmasti kovasti.
Synnytysruoka Haikaranpesässä tosiaan ohjeistettiin ottamaan omia herkkuja (helposti oksennettavia) mukaan. Mä en ehtinyt niitä synnyttäessä syömään, mutta kyllä omat herkkuviilit ja litroittain tuoremehua meni osastoaikana. Ihan pelastus!
Tsempit cilialle, vihdoin on sun aika.
Ja onnea Tuna hienosti nousseesta hcg:stä!!! Niin ja tietysti GINGER!!!
Ja sitä synnytyskertomusta:
Elikä, olin aamulla suihkussa ja kun tulin suihkusta ja kuivalin ja rasvailin itseäni niin jotain lennähteli lattialle aina jalkaa nostaessa. Mua alkoi naurattaa aika villisti. Laitoin siteen housuihin ja tunsin kuinka aina välillä hulahteli. Mulla oli neuvola samana aamupäivänä ja menin sinne ja sanoin, että nyt taitaa lapsivedet mennä, että mitäs tehdään. Neuvolan täti tsekkas, että lapsi on kiinnittynyt ja ehkä kolmikiloinen, että kaikki sinänsä jees, soittoa Kättärille vaan.
Kättärille soitin kotiin päästyäni ja siellä oli kai kiirettä, kun - noh - ne ei kysynyt edes, että mikä raskausviikko menossa... sanoivat, että jos ei supistukset ala, niin soita 7 illalla ja tuu näytille. Siihen saakka elä normaalia elämää. Ja minähän elin. Soitin vasta tässä vaiheessa miehelle töihin, että kerro niille siellä, että huomenna et tuu töihin, koska lapsi syntyy pian. Miehellä oli deadline, joten hän jäi töihin väkertämään ihan hulluna.
Mä pakkasin sairaalakassit itselleni ja miehelle, kävin kaupassa ostamassa synnytysruokaa ja fiksasin vessankaappiin ovisaranoita. Kahden aikaan supistukset oli semmoisia, että ne huomas ja vähän piti hengähtää, mutta ei sattunut. Soitin Kättärille, että kuinka usein tämmöisiä saa olla, että niitä on ihan 5min välein. Ne oli iloisia, että juujuu, ei haittaa mitää, ne vaan auttaa eikä tarvi lähtee mihinkään, oo vaan kotona rauhassa. Tässä vaiheessa sovittiin miehen kanssa, että tunnin kuluttua hän lähtee kotia kohti. Puoli neljä oon vikan kerran miehelle soittanut, että nyt voisit jo olla kotona ja hän olikin ihan nurkan takana.
Neljän maissa sanoin, että nyt vois kellottaa noita supistuksia. Alkaa tekeen kipeetä. Supistusten väli oli 5min tai ei ollut väliä ollenkaan. Eikä ne miltään aalloilta tuntunu... Olin pääosin aina 90-asteen linkussa joko jaloillani tai polvillani ja nojasin milloin mihinkin. Ehkä 15 yli 4 mies sitten soitti Haikaranpesään, että saisko tulla ja ei ei ei ei, sulku päällä, just syntyi lapsi tarkkaamossa, soittakaa alakertaan. Mies soittaa Kättärille ja eieieiei, sielläkin on täyttä. Kätilö puhuu mun kanssa puhelimessa ja ehdottaa, että ottaisin 2 panadolia ja menisin suihkuun, et jos kestäisin vielä kotona. Tai sitten voidaan yrittää soittaa Naikkarille.
Käsin miehen soittaa varmuuden vuoksi myös Naikkarille, koska joku paikka synnyttää piti löytää. Naikkari oli eka paikka, jossa kysyttiin, että mikä raskausviikko ja onko vauva kiinnittynyt... siis nää peruskysymykset! Naikkarin kätilö puhui sitten mun kanssa puhelimessa ja mulla tuli supistus, jonka hän kuunteli ja kellotti. Sanoi, että saadaan tulla koska vaan tai saan olla kotona vielä, jos haluan. Mä ajattelin kestäväni vielä kotona, jotta pääsisin Kättärille. Vaan heti puhelun jälkeinen supistus oli niin paha ja tuntui siltä kuin lapsi syntyis just, että päätin samantien lähteä. Tilattiin taksi ja odotettiin sopiva supistusväli että pääsisin taksiin asti. Tässä vaiheessa kello oli 15 vaille 5. Kivuista päätellen avautumisvaihe siis oli erittäin nopea, jotain 1 tunti...
Mies oli fiksuna sanonut taksikeskukseen, että käskevät taksin odottaa meitä, kunnes tullaan, kun on synnytys käynnissä. Ettei se taksi vaan lähtis ilman meitä. Kuski oli onneksi 4 lapsen isä ja ollut 4 kertaa synnytyksessä, joten hän ei vähästä hätkähtänyt. 25min meni ruuhka-aikaan Helsingin halki ajamiseen. Mua ponnistutti koko taksimatkan ja hikisenä mölisin sitä oooooota siellä takapenkillä. Hoin itselleni, että "ei saa ponnistaa ei saa ponnistaa" enkä ponnistanut. Mies soitti taksista Naikkarin kätilölle ja sanoi, että nyt me ollaan tulossa, tuutteko ovelle vastaan.
Kätilö odottikin pyörätuolin kanssa ovella (klo 17.15) ja mut kärrättiin synnytyssaliin, annettiin pari hömpsyä ilokaasua ja riisuttiin ja tutkittiin. Täysin auki, ylläripylläri!!! Eikun sängylle kyljelleen ja seuraavalla supistuksella saa ponnistaa. Ei pohdittu synnytysasentoja
Onneks oli paljon väkeä paikalla, eli 2 kätilöä, 1 kätilöopiskelija ja 1 lääketieteen kandi. Mun ois pitänyt itse kannatella jalkojani, mutta en jaksanut yhtään. Ni mies ja toinen kätilö sitten piteli mun jalkoja ja mä keskityin vain ponnistamaan. Kätilö kysyi multa alussa, että olinko mä toivonut saavani jotain kivunlievitystä. Se oli kompakysymys, enhän mä mitään saanut. En edes ilokaasua enää. Hän sanoi, että ponnistaminen helpottaa kipua ja niinhän se oli. Eli itse ponnistamisvaihe ei ollut kovinkaan kipeä, se oli itse asiassa musta aika tylsää ja uuvuttavaa puuhaa. Jossain vaiheessa vaihdettiin selälleen siihe sängylle ja sitten oltiinkin jo loppusuoralla. Pään tuleminen vähän kirpas, mutta ei sen kummemmin kuin että vähän valitin, että auuuu nyt sattuu.
Kuten Lallaalta, multakin kysyttiin, että haluanko kokeilla vauvan päätä. No joo ei kiitos. Tunnen sen tulevan ilmankin. Sitten saikin enää ponnistella ihan vähän vain ja poks, pää oli syntynyt. Seuraavalla pikkuponnistuksella tuli loputkin ja poika vääntäs heti kunnon rääkäisyn. Ja kello oli 17.57.
Napanuoraa ei leikattu heti vaan vasta useamman minuutin kuluttua. Vauva oli mun rinnalla ja mä palelin ihan hulluna. Ihan horkassa tärisin. Istukka syntyi aika pian ja sitten kätilö piti opetustuokion istukan äärellä ja tiedusteli josko minäkin haluaisin sen nähdä. No thanks. Miesparka joutui sen näkemään... Sitten vauva alkoikin narista ja hänet vietiin lääkärin nähtäväksi. Mies meni mukaan. MÄ siellä synnytyssalissa sitten pötkötin ja tärisin yksinäni. Vauva kun oli niin ennenaikainen, niin keuhkoissa oli vähän vettä ja ylipainetta hengitteli sekä kävi lämpökaapissakin, kuulemma. Mä kävin suihkussa ja sitten saatiin miehen kanssa iltapalaa. Odoteltiin tietoa vauvan kuulumisista. Pieni riski oli siihen, että vauvan pitäisi jäädä yöksi hoitoon, jolloin mies lähetettäisiin kotiin ja mut pistettäisiin tavisosastolle. Mutta sitten kaikki menikin hyvin ja päästiin yhdessä perhehuoneosastolle puoli kymmeneltä illalla.
Jossain vaiheessa mun käskettiin tiristää pari tippaa ensimaitoa lapsen huulille ja sitten yritettiin sitä imetystä, mutta tosiaan se pullo iskettiin käteen, näytettiin mistä korviketta saa ja kolmen tunnin välein herätätte lapsen ja syötätte sille 15milliä vähintään tätä korviketta. Seuraavana päivänä otettiin rintakumi käyttöön ja yritettiin sitä imettämistä, mutta edelleen mentiin korvikkeilla. jne.
Eli, kun piti antaa pisteitä synnytyskokemuksesta, niin annoin kasin. Miinuspisteitä tuli ankeasta välivaiheesta, jolloin tuntui ettei kukaan ota mun synnytystä tosissaan eikä huoli mua synnyttämään. Ensi kerralla saan kuulemma varmasti lähteä aikaisemmin sairaalaan. Et ei tartte odotella kivuliaisiin supistuksiin asti. Mutta muuten siis synnytys oli tosi helppo eikä se ollut suurin kipu mitä olen kokenut. Akuutti vatsatulehdus oli kivuliaampi muistaakseni. Kätilö oli tosi hyvä ja neuvoi tosi hyvin ja napakasti ("älä tuhlaa voimiasi huutamiseen"). Eikä siis tullut kuin pikkurepeämä häpyhuuleen, joten sekin etukäteishuoli oli turha. Onni onnettomuudessa, että lapsi oli pienikokoinen kun kerran kahden panadolin voimin synnytin.
En muista kerroinko jo, mutta neuvolantäti kertoi, että yksi hänen asiakkaansa synnytti kadulle Kättärin eteen, koska vaikka asui ihan naapurissa, niin ei saanut ajoissa lähteä sairaalaan... Että nykyään turhan USEIN syntyy lapsia autoon tai kadulle tai kotiin, koska sairaalat ensisynnyttäjiä kehottaa olemaan loppuun asti kotona. Mitäköhän sitten, kun Naikkari on remontissa?!?!?!
Naikkari muuten ON huonossa kunnossa. Aikamoiset "koristeet" suihkujen laatoitetuilla seinillä ja outo ominaishaju huoneissa.
Nyt alan herätellä pikkumiestä aterialle. Päivisin me vielä vähän tsekataan näitä ruokailuvälejä ettei veny liian pitkäksi. Öisin nukutaan vaikka 3 tuntia putkeen.
Samirja ja pikkumies 12vrk
Lallaa ja Samirja, ihan innoissani luen noita teidän synnytys- ja imetyskertomuksia! Alkaa vähitellen konkretisoitua omassakin päässä, mitä tuleman pitää. 2 työpäivää enää, sitten voi keskittyä pelkästään vauvan odotukseen.
Amanda, mua kiinnostaa myös nämä kantoliina- ja sitteriasiat. Ei olla hankittu vielä kumpaakaan. Mites nämä jo synnyttäneet, onko teillä? Eipä kai sitä voi etukäteen tietää, viihtyykö se oma vauva liinassa tai sitterissä, joten voi tulla tehtyä turha ostos. Mutta jostain syystä mua houkuttais etenkin toi kantoliina. Ja jos vaavi vaikka haluaakin olla sylissä ihan koko ajan, niin ei olis ite silti tuomittu vaan lojumaan sohvalla... Kyselin kaverilta kantoliinavinkkejä ja sain kuulla seuraavaa: kudottu liina oli hänellä (ainakin isokokoiselle vauvalle) parempi kuin trikoo, koska kudottu on jämäkämpi ja toisaalta kevyemmän oloinen käytössä. Solmu on kuulemma helpompi tehdä liinaan, jossa on viistot päät. Liinan sitomisen oppinee nopsaa, mutta toisaalta pitkän liinan sitominen ulkona voi olla sotkuista puuhaa, kun päät liehuu maassa. Kaveri oli siis käyttänyt liinaa talvella, itse pohdiskelen, että kesällä liina varmaan helposti hiostaa... Storchenwiegen Haikarankehto-liina on kuulemma hyvä, melko kalliita kyllä uutena ovat. Löysin käytetyn netissä ja nyt mietin, ostaisinko. Hmm. Tai sitten ois noi kantoreput, mieskin ehkä helpommin semmosta käyttäis kuin liinaa. Työkaverilla oli Baby Björn, muttei tykännyt, ja oli puolestaan kuullut kehuttavan Manducaa. Ne vasta maksaakin. Hmmmmm.
tiNpPa ja Pikku-Mönkijä 34+0 POKS!
Amanda, mua kiinnostaa myös nämä kantoliina- ja sitteriasiat. Ei olla hankittu vielä kumpaakaan. Mites nämä jo synnyttäneet, onko teillä? Eipä kai sitä voi etukäteen tietää, viihtyykö se oma vauva liinassa tai sitterissä, joten voi tulla tehtyä turha ostos. Mutta jostain syystä mua houkuttais etenkin toi kantoliina.
Ja jos vaavi vaikka haluaakin olla sylissä ihan koko ajan, niin ei olis ite silti tuomittu vaan lojumaan sohvalla... Kyselin kaverilta kantoliinavinkkejä ja sain kuulla seuraavaa: kudottu liina oli hänellä (ainakin isokokoiselle vauvalle) parempi kuin trikoo, koska kudottu on jämäkämpi ja toisaalta kevyemmän oloinen käytössä. Solmu on kuulemma helpompi tehdä liinaan, jossa on viistot päät. Liinan sitomisen oppinee nopsaa, mutta toisaalta pitkän liinan sitominen ulkona voi olla sotkuista puuhaa, kun päät liehuu maassa. Kaveri oli siis käyttänyt liinaa talvella, itse pohdiskelen, että kesällä liina varmaan helposti hiostaa... Storchenwiegen Haikarankehto-liina on kuulemma hyvä, melko kalliita kyllä uutena ovat. Löysin käytetyn netissä ja nyt mietin, ostaisinko. Hmm. Tai sitten ois noi kantoreput, mieskin ehkä helpommin semmosta käyttäis kuin liinaa. Työkaverilla oli Baby Björn, muttei tykännyt, ja oli puolestaan kuullut kehuttavan Manducaa. Ne vasta maksaakin. Hmmmmm.tiNpPa ja Pikku-Mönkijä 34+0 POKS!
Morjens!
Juu Ronjaliina, sinua ajattelinkin ehdottaa päivittämään tuota listaa, joten jos Samirja luopuu tehtävästä kun on nyt poikanen hoidettavana niin homma varmaankin on sinun jos haluat! Ei kai siinä paljon työtä ole.
Tunalle paljon tsemppiä!
Kantoliinasta. Itse hurahdin hankkimaan sen jo muutama viikko sitten. Sain ostettua käytettynä MaM ECOn. Ja on tuolla kaapissa Manduca myös odottamassa, sain senkin käytettynä. Harjoittelin jo kantoliinan sitomista, se onkin aika helppoa kun vain hoksaa jujun. Kuvittelisin että tuo vauvan kantaminen sopii minulle oikein hyvin kun tykkään käydä metsäretkillä. Saas nähdä mitä vauva siitä tykkää, voihan se olla että homma tyssää alkuunsa jos muksu on sitä mieltä tähän en kyllä suostu kun kerran pääsin ahtaista paikoista pois. Olen kuullut että trikooliinoista Kimperi olisi myös hyvä (rouheat värit!) ja Hug-a-Bub tietysti. No näitten lisäksi olen hankkinut myös ison kasan kestovaippoja käytettynä joten ihan hörhöltä tämä kai kuulostaa. Mielelläni keskustelen aiheesta jos joku muukin on näistä kiinnostunut.
Samirjalle isot kiitokset kertomuksesta. Näin ulkopuolisena kun lukee, niin tuntuu että on mennyt tuo reissu kuitenkin aika... jouhevasti? Ei kaikki siellä siis päiväkausia kärvistele tulenlieskojen keskellä. Lohdullista luettavaa.
Amanda aloittikin jo äitiysloman ja tiNpPa aloittaa kohta myös. Eiköhän Marjutan liene myös niillä tienoilla. Itse seuraan kohtapuolin perästä, siis ylityövapaiden kautta äitiyslomalle. Sitten on aikaa tehdä kaikki ne asiat jotka on jääneet tekemättä viimeisen puolen vuoden aikana... tai sitten ei... saa nähdä miten käy. Mitenkähän essi79 ja Tuittis, mitähän kuuluu?
Noista oudoista himoista on tullut keskusteltua jo moneen kertaan, mutta kuitenkin: viime päivinä on ollut kova himo syödä liitua. Siis taululiitua. Tai jotain liuskekiveä tms. Mies vitsaili että pitää viedä minut kalkkikivikaivokselle niin voin syödä siellä seinämiä päivän verran. Akuutissa liidun puutteessa täytyy nyt tyytyä kalkkitabletteihin... tylsää! Toisaalta on kai niitä oudompiakin himoja raskaana olevilla. Jossain tv-ohjelmassa oli aikaa sitten raskaana olevasta naisesta joka söi maanteiden varsilta autojen alle jääneitä eläimiä kuten supikoiria tai muuta vastaavaa. Siitä voisi jo huolestua
Ja jos en ole muistanut, niin uusille tervetuloa! :wave:
GK 30 ja mönki 32+4
Juu Ronjaliina, sinua ajattelinkin ehdottaa päivittämään tuota listaa, joten jos Samirja luopuu tehtävästä kun on nyt poikanen hoidettavana niin homma varmaankin on sinun jos haluat! Ei kai siinä paljon työtä ole.
Tunalle paljon tsemppiä!
Kantoliinasta. Itse hurahdin hankkimaan sen jo muutama viikko sitten. Sain ostettua käytettynä MaM ECOn. Ja on tuolla kaapissa Manduca myös odottamassa, sain senkin käytettynä. Harjoittelin jo kantoliinan sitomista, se onkin aika helppoa kun vain hoksaa jujun. Kuvittelisin että tuo vauvan kantaminen sopii minulle oikein hyvin kun tykkään käydä metsäretkillä. Saas nähdä mitä vauva siitä tykkää, voihan se olla että homma tyssää alkuunsa jos muksu on sitä mieltä tähän en kyllä suostu kun kerran pääsin ahtaista paikoista pois. Olen kuullut että trikooliinoista Kimperi olisi myös hyvä (rouheat värit!) ja Hug-a-Bub tietysti. No näitten lisäksi olen hankkinut myös ison kasan kestovaippoja käytettynä joten ihan hörhöltä tämä kai kuulostaa. Mielelläni keskustelen aiheesta jos joku muukin on näistä kiinnostunut.
Samirjalle isot kiitokset kertomuksesta. Näin ulkopuolisena kun lukee, niin tuntuu että on mennyt tuo reissu kuitenkin aika... jouhevasti? Ei kaikki siellä siis päiväkausia kärvistele tulenlieskojen keskellä. Lohdullista luettavaa.
Amanda aloittikin jo äitiysloman ja tiNpPa aloittaa kohta myös. Eiköhän Marjutan liene myös niillä tienoilla. Itse seuraan kohtapuolin perästä, siis ylityövapaiden kautta äitiyslomalle. Sitten on aikaa tehdä kaikki ne asiat jotka on jääneet tekemättä viimeisen puolen vuoden aikana... tai sitten ei... saa nähdä miten käy. Mitenkähän essi79 ja Tuittis, mitähän kuuluu?
Noista oudoista himoista on tullut keskusteltua jo moneen kertaan, mutta kuitenkin: viime päivinä on ollut kova himo syödä liitua. Siis taululiitua. Tai jotain liuskekiveä tms. Mies vitsaili että pitää viedä minut kalkkikivikaivokselle niin voin syödä siellä seinämiä päivän verran. Akuutissa liidun puutteessa täytyy nyt tyytyä kalkkitabletteihin... tylsää! Toisaalta on kai niitä oudompiakin himoja raskaana olevilla. Jossain tv-ohjelmassa oli aikaa sitten raskaana olevasta naisesta joka söi maanteiden varsilta autojen alle jääneitä eläimiä kuten supikoiria tai muuta vastaavaa. Siitä voisi jo huolestua
Ja jos en ole muistanut, niin uusille tervetuloa! :wave:
GK 30 ja mönki 32+4
Onpa aika yllättävän suuret erot Naikkarin ja Kätilöopiston toiminnassa imetyksen suhteen! Mä en tuosta hörpyttämisestä tiedä mitään käytännössä, kun me ollaan kuin ihmeen kautta ja onneksi selvitty suoraan rintamaidolla. Tai no yskänlääkekuppiin oon lypsänyt vähän maitoa ja sekottanut vitamiinit ja Rela-tipat välillä siihen.
Kantoliina, reppu, sitteri: meille hankittiin ajat sitten käytettynä Baby Björnin sitteri, kun sattui tulemaan vastaan. Se on ollut jo käytössäkin, kun on kiva saada pikkuinen lähelle vaikka pöydän viereen, jos hän on hereillä kun me syödään. Samassa setissä sitterin kanssa saatiin myös Baby Björnin rintareppu ja se olisi varmasti ollut myös jo käytössä, mutta vaavinen on vielä liian pieni siihen. Pikkuinen on sellainen sylinyhjä, että jokin kantoväline on kotiin saatava ja tuota reppua tuntuisi kyllä hassulta pitää sisällä. Ja siis niinä päivinä kun olen yksin kotona, ainut mahdollisuus saada kaksi kättä käyttöön ja esim. viilin syöminen mahdolliseksi, on sylissäkantomahdollisuuden kehittely. Joten meille on vielä kaiken lisäksi tulossa liinakin - ensin ajateltiin kokeilla perheessä perintönä kulkenutta liinaa, mutta nyt sisko päättikin hankkia meille ihan uuden. Arvottiin sitten tuon valtavan valikoiman kanssa - ja ensin ajateltiin kudottua, mutta sitten ihastuimme MamEcon liinoihin. Ensi viikolla pääsen varmaan raportoimaan, että miten toimivat.
Jaha, nyt pitää hankkia meille ruokaa!
Kantoliina, reppu, sitteri: meille hankittiin ajat sitten käytettynä Baby Björnin sitteri, kun sattui tulemaan vastaan. Se on ollut jo käytössäkin, kun on kiva saada pikkuinen lähelle vaikka pöydän viereen, jos hän on hereillä kun me syödään. Samassa setissä sitterin kanssa saatiin myös Baby Björnin rintareppu ja se olisi varmasti ollut myös jo käytössä, mutta vaavinen on vielä liian pieni siihen. Pikkuinen on sellainen sylinyhjä, että jokin kantoväline on kotiin saatava ja tuota reppua tuntuisi kyllä hassulta pitää sisällä. Ja siis niinä päivinä kun olen yksin kotona, ainut mahdollisuus saada kaksi kättä käyttöön ja esim. viilin syöminen mahdolliseksi, on sylissäkantomahdollisuuden kehittely. Joten meille on vielä kaiken lisäksi tulossa liinakin - ensin ajateltiin kokeilla perheessä perintönä kulkenutta liinaa, mutta nyt sisko päättikin hankkia meille ihan uuden. Arvottiin sitten tuon valtavan valikoiman kanssa - ja ensin ajateltiin kudottua, mutta sitten ihastuimme MamEcon liinoihin. Ensi viikolla pääsen varmaan raportoimaan, että miten toimivat.
Jaha, nyt pitää hankkia meille ruokaa!