Vauvakuumeillaan ja esikoinen on nyt 1v 2kk, ikäeroa voisi tulla n. 2-2,5v, jos toinen lapsi piakkoin saadaan. Kertokaas tuon ikäeron hyvät ja huonot puolet! Eniten mietityttää, jos tyttö on kauheassa uhmassa just silloin...
Noin kahden vuoden ikäerosta hyvät ja huonot puolet
- Viestiketjun aloittaja paimentyttö
- Ensimmäinen viesti
Meillä ikäeroa 2v4kk ja oikestaan on ollut juuri sopiva meille....poika oli juuri oppimassa kuivaksi kun vauva syntyi, söi itse ja oli ihan omatoiminen jo....ja eikä mennyt kuin se eka vuosi niin leikkivät nyt jo yhdessä -välillä jopa sujuvasti 
Pojan uhmaikä alkoi jo 1-vuoden iässä, joten pahimmasta pahin rähjääminen alkoi taantua tuossa kolmen vuoden kieppeillä...joten aika mukavat muistot minulla ainakin on alkuajoista.
Lieneekö aika kullannut muistot =)
Pojan uhmaikä alkoi jo 1-vuoden iässä, joten pahimmasta pahin rähjääminen alkoi taantua tuossa kolmen vuoden kieppeillä...joten aika mukavat muistot minulla ainakin on alkuajoista.
Lieneekö aika kullannut muistot =)
W
Weera
Vieras
Meillä lapsilla on kaksi vuotta ikäeroa, ja tämä vauva-aika ainakin on aika puuduttavaa. Esikoisella on uhma parhaassa vaiheessa ja vauva vaatii osansa myös. Vuoden päästä voi olla jo eri mieltä......Aika siis kuulta muistot varmaankin
N
nelli
Vieras
meidän lapsilla ikäeroa 1,5v:
+isompana leikkiseuraa toisistaan
+suunnilleen samaan aikaan päiväkoti&kouluiässä
+vaatteet vielä"muodikkaita" toisellakin
-molemmat vaippaiässä samaan aikaan
-rankkaa
-Mustasukkaisuutta paljon,vaikea puhua asiasta isommalle,kun ei vielä ymmärrä
+isompana leikkiseuraa toisistaan
+suunnilleen samaan aikaan päiväkoti&kouluiässä
+vaatteet vielä"muodikkaita" toisellakin
-molemmat vaippaiässä samaan aikaan
-rankkaa
-Mustasukkaisuutta paljon,vaikea puhua asiasta isommalle,kun ei vielä ymmärrä
Alkuperäinen kirjoittaja nelli:
Meillä kahdella lapsilla just sama ikäero.Miinuksista ottaisin meidän kohdalla pois tuon mustasukkaisuuden,sitä ei ole meillä koskaan ollut.
Rankkaa se on aluksi muutaman vuoden mutta helpottaa lopulta ja noista uhmista että paree kun tulis kaikilla samaan aikaan ni olis sitten rytinällä ohi koko homma=)
Eron huomaa nyt kun nuorin on yli 3v keskimmäistä nuorempi,niin ei ole leikkiseuraa samalla lailla kuin vanhimmilla.
J
joanna
Vieras
mä luulen et se on oiva ikäero. meillon esikoisen ja keskimmäisen ikäero 3vuotta ja keskimmäisen ja kuopuksen 1vuosi. ja tällähetkellä tuntuu että 2vuotta ois kaikkein paras. et antaa mennä vaan..
V
vieras
Vieras
Meillä on nuorimmaisilla tasan 2 v ikäero ja leikkivät kovasti keskenään. Meilläkään ei ole ollut mitään mustasukkaisuutta noiden välillä, noita isommalla kylläkin. Kaksi vaipoissa olevaa tuo oman rumbansa ja itsellä on vain yksi syli eli pakko on oppia odottamaan omaa vuoroaan akuuteimman tarpeen mukaan.
V
vieras
Vieras
Kahden ensimmäisen ikäero pari viikkoa vaille 2 vuotta ja en huonoja puolia muista ollenkaan,ihanaa aikaa oli,tyttö ja poika ja läheisiä ovat vieläkin sisarukset toisilleen 
V
vieras
Vieras
Meidän lapsilla on ikäeroa 2 vuotta ja 2 viikkoa.
Hyviä puolia on vaikka kuinka...
Esikoinen oli vauvan syntyessä jo "iso" siinä mielessä että puki itse, riisui itse, söi itse, osasi leikkiä itse, osasi auttaa vauvan hoidossa (haki tuttia, vei likavaippaa roskikseen, haki kaapista vauvalle uudet housut, piti vauvalle seuraa) ja vaipattomaksikin oppi kun vauva oli 2 kk eli kauan ei tarvinnut vaihtaa vaippoja kahdelle.
Esikoinen oli kuitenkin myös sopivasti pieni: liikkuminen oli helppoa kun esikoinen ei ollut liian iso tuplarattaisiin, hänelle riitti kotihoito eikä tarvinnut vielä kuskata harrastuksiin/kerhoon/tms (helpotti arkea kun pystyttiin menemään ihan oman rytmin mukaan, aikatauluja ajattelematta), hänen ja vauvan rytmit & tarpeet oli helppo sovittaa yhteen, esikoinenkin nukkui päikkärit joten äitikin sai lepoa.
Esikoisella ei vielä ollut kunnon uhmaa: rajua uhmaikää eletään tosissaan vasta nyt, kun tyttö on 4 v 8 kk. Ei mustasukkaisuutta: ei kai osannut vielä kyseenalaistaa sitä, että perheeseen tuli vauva, eikä muista aikaa ennen pikkuveljeä. Hänelle veli on aina ollut olemassa.
Lisäksi tietty vielä materialistiset seikat, eli vaatteet, rattaat yms oli valmiina esikoisen jäljiltä, ja vielä muodissa (muista en tiedä, mutta meillä ei ole säilötty vauvanvaatteita ja -tavaroita vuosikausia). Mitään ei siis tarvinnut ostaa, paitsi ne tuplarattaat, jotka rahoitettiin osittain äitiysavustuksella: pakkausta en ottanut, koska kaikki oli esikoiselta vielä tallessa. Vauva sai pinnasängyn koska esikoinen oli tarpeeksi iso siirtymään jatkettavaan lastensänkyyn.
Ja lapsista on todella paljon seuraa toisilleen, on ollut jo kauan =)
Ainoa huono puoli jonkun mielestä, mun mielestä taas hyvä puoli, on se että äitiysloman ja hoitovapaan jälkeen en ehtinyt töihin, kun tuli toinen lapsi. Jollekin se on miinus, mulle taas plussaa: on saanut olla kotona pidempään eikä esikoisen tarvinnut tottua ensin hoitopaikkaan ja siihen totuttuaan jäädä hoidosta pois kun äiti jäi äitiyslomalle.
Rankkaa oli ainoastaan ekana (kai tokanakin) viikkona, kun kroppa vielä toipui synnytyksestä ja uuteen tilanteeseen tottuminen oli vielä kesken. Rankkaa oli silloinkin, kun molemmat lapset ja minä oltiin yhtä aikaa kipeinä, mutta ei sen rankempaa kuin yhden lapsen & minun sairastaessa samanaikaisesti.
Hyviä puolia on vaikka kuinka...
Esikoinen oli vauvan syntyessä jo "iso" siinä mielessä että puki itse, riisui itse, söi itse, osasi leikkiä itse, osasi auttaa vauvan hoidossa (haki tuttia, vei likavaippaa roskikseen, haki kaapista vauvalle uudet housut, piti vauvalle seuraa) ja vaipattomaksikin oppi kun vauva oli 2 kk eli kauan ei tarvinnut vaihtaa vaippoja kahdelle.
Esikoinen oli kuitenkin myös sopivasti pieni: liikkuminen oli helppoa kun esikoinen ei ollut liian iso tuplarattaisiin, hänelle riitti kotihoito eikä tarvinnut vielä kuskata harrastuksiin/kerhoon/tms (helpotti arkea kun pystyttiin menemään ihan oman rytmin mukaan, aikatauluja ajattelematta), hänen ja vauvan rytmit & tarpeet oli helppo sovittaa yhteen, esikoinenkin nukkui päikkärit joten äitikin sai lepoa.
Esikoisella ei vielä ollut kunnon uhmaa: rajua uhmaikää eletään tosissaan vasta nyt, kun tyttö on 4 v 8 kk. Ei mustasukkaisuutta: ei kai osannut vielä kyseenalaistaa sitä, että perheeseen tuli vauva, eikä muista aikaa ennen pikkuveljeä. Hänelle veli on aina ollut olemassa.
Lisäksi tietty vielä materialistiset seikat, eli vaatteet, rattaat yms oli valmiina esikoisen jäljiltä, ja vielä muodissa (muista en tiedä, mutta meillä ei ole säilötty vauvanvaatteita ja -tavaroita vuosikausia). Mitään ei siis tarvinnut ostaa, paitsi ne tuplarattaat, jotka rahoitettiin osittain äitiysavustuksella: pakkausta en ottanut, koska kaikki oli esikoiselta vielä tallessa. Vauva sai pinnasängyn koska esikoinen oli tarpeeksi iso siirtymään jatkettavaan lastensänkyyn.
Ja lapsista on todella paljon seuraa toisilleen, on ollut jo kauan =)
Ainoa huono puoli jonkun mielestä, mun mielestä taas hyvä puoli, on se että äitiysloman ja hoitovapaan jälkeen en ehtinyt töihin, kun tuli toinen lapsi. Jollekin se on miinus, mulle taas plussaa: on saanut olla kotona pidempään eikä esikoisen tarvinnut tottua ensin hoitopaikkaan ja siihen totuttuaan jäädä hoidosta pois kun äiti jäi äitiyslomalle.
Rankkaa oli ainoastaan ekana (kai tokanakin) viikkona, kun kroppa vielä toipui synnytyksestä ja uuteen tilanteeseen tottuminen oli vielä kesken. Rankkaa oli silloinkin, kun molemmat lapset ja minä oltiin yhtä aikaa kipeinä, mutta ei sen rankempaa kuin yhden lapsen & minun sairastaessa samanaikaisesti.
Kiistos Ravistettava ja muut! Tässä alkaa kuume tosissaan kasvaa. Rankkaa takuulla on, en epäile, mutta juuri tuon halusin kuulla ettei välttämättä ole mitään ihan kauheaa mustasukkaisuutta ja uhmaa.
T
työntekijä
Vieras
Ä
äippä
Vieras
Täällä kanssa hyviä kokemuksia
Vaikka ovat poika ja tyttö niin tosi paljon on seuraa toisilleen ollut koko ajan.Tietysti välillä tappelevat mutta varmasti noita yhteenottoja syntyisi olipa minkälainen ikäero vaan.
Silloin kun vauva syntyi ei oikeastaan poika ollut yhtään mustis kun vaan muistin päivittäin antaa myös hänelle huomiota.Ja oli tosi omatoiminen silloin,oppi minun sairaalassa olo aikana yökuivaksikin...
Nyt meillä odotellaan kolmatta syntyväksi,esikoinen (poika melkein 5v) odottaa kovasti poikaa ja luultavasti tämä meidän kolmas on tyttö eli mietityttää miten suhtautuu jos tyttö onkin
ja kuopus (tyttö 2v7kk) on niin äitin tyttöä että luulen että nyt saa varautua mustasukkaisuuteen
Vaikka ovat poika ja tyttö niin tosi paljon on seuraa toisilleen ollut koko ajan.Tietysti välillä tappelevat mutta varmasti noita yhteenottoja syntyisi olipa minkälainen ikäero vaan.
Silloin kun vauva syntyi ei oikeastaan poika ollut yhtään mustis kun vaan muistin päivittäin antaa myös hänelle huomiota.Ja oli tosi omatoiminen silloin,oppi minun sairaalassa olo aikana yökuivaksikin...
Nyt meillä odotellaan kolmatta syntyväksi,esikoinen (poika melkein 5v) odottaa kovasti poikaa ja luultavasti tämä meidän kolmas on tyttö eli mietityttää miten suhtautuu jos tyttö onkin
ja kuopus (tyttö 2v7kk) on niin äitin tyttöä että luulen että nyt saa varautua mustasukkaisuuteen Ei ole tällä hetkellä työpaikkaa odottamassa, mutta sellainen ala että töitä varmasti saa ja työkokemusta on. En ole niinkään urasuuntautunut, mielelläni olen kotiäitinä nyt. Katselen sitten joskus mitä teen isona ja ehkä täydentelen opintojani.
Alkuperäinen kirjoittaja nelli:
Meidän nuorimmilla on myös n. 1,5-vuotta ikäeroa, vähän alle.
Mä ottaisin omalta kohdalta silti tuosta miinus-listasta 2 viimeistä pois.
Meidän tytöt on kaikki kovin helppoja tapauksia.
Mustasukkaisuutta ja pahaa uhmaa ei ole ilmennyt oikeastaan ollenkaan.
Rankempaakaan ei mielestäni ole ollut. Vaikka asennoiduin siihen, että elämä kolmen alle viisivuotiaan lapsen, pupun, kissan, koiran, kanojen, kukon, hevosen ja opiskelun kanssa on varmasti yhtä helvettiä.
Kai se sitten on niin, että tällaisessa sirkuksessa se yksi vauva menee jo ihan vaan siinä sivussa, varsinkin kun on tuollainen, että syö, nukkuu ja hymyilee. Onneksi.
Tuo kahden vaippapyllyn pyörittäminen on kyllä miinus, roskis on aina täynnä ja rahaa niihin uppoaa.
V
Viblsp
Vieras
Esikoisella ja tokalla ikäero 2v 1kk.
Esikoinen teki tuhmuuksia kun imetin vauvaa. Ja kun vauva lähti liikkeelle, saattoi puraista tai raapia. Mutta loppui lyhyeen.
Nyt ovat 4v 10kk ja 2v 9kk ja tulevat useimmiten hyvin toimeen. Toki tappelevat ja kinastelevatkin, mutta myös halaavat, tanssivat ja pussailevat paljon. Huomattavasti helpompi ikäero, kuin tokan ja kaksosten välinen 1v 5kk.
Esikoinen teki tuhmuuksia kun imetin vauvaa. Ja kun vauva lähti liikkeelle, saattoi puraista tai raapia. Mutta loppui lyhyeen.
Nyt ovat 4v 10kk ja 2v 9kk ja tulevat useimmiten hyvin toimeen. Toki tappelevat ja kinastelevatkin, mutta myös halaavat, tanssivat ja pussailevat paljon. Huomattavasti helpompi ikäero, kuin tokan ja kaksosten välinen 1v 5kk.
Meiän poikien ikäerot: vanhimmalla ja keskimmäisellä 1v5kk,ei ongelmia,ei mustasukkaisuutta eikä ollu liioin rankkaakaan,ei edes nyt vaikka vanhin muutaman vkon päästä 4v ja kakkonen 2v7kk ja molemmilla uhmaa. Keskimmäisellä ja nuoremmalla ikäero 2v,vauva nyt 6kk enkä vieläkään ole kokenut rankaksi. Ehkä se,että isommat leikkii keskenään(toki tappelee myös) helpottaa itseäni.Molemmat palvoo pikku veikkaa,kumpikaan eioo ollu vauvasta mustasukkaisia mitä odotin keskimmäiseltä kun vauva syntyi. Auttavat kovasti pikku veikan hoidossa kantaen leluja sille ja tuovat vaippaa tms kun pyydän.
En oo ikinä ajatellu/pelänny uhma juttuja ja et onko rankkaa vai ei.Se otetaan vastaan mitä tulee.
Kyllä se hyvin menee kun ei liikaa murehdi etukäteen tuollaisia! =)
En oo ikinä ajatellu/pelänny uhma juttuja ja et onko rankkaa vai ei.Se otetaan vastaan mitä tulee.
Kyllä se hyvin menee kun ei liikaa murehdi etukäteen tuollaisia! =)
meillä on ikäeroa tytöillä 1v11kk..
pahimmillaan oli eka uhma esikolla ku toisen kanssa tulin väsyneenä kottiin..
ja niin se on nytkin ku lapset on vanhempia..
toisen uhma hellittää niin toisella alkaa...
ei rauhaa siis niissä...
mut en valita
pahimmillaan oli eka uhma esikolla ku toisen kanssa tulin väsyneenä kottiin..
ja niin se on nytkin ku lapset on vanhempia..
toisen uhma hellittää niin toisella alkaa...
ei rauhaa siis niissä...
mut en valita
Meillä ikäeroa 2v3kk ja oon sanonut useinkin että maailman paras ikäero.
Esikoinen auttaa hoitamaan vauvaa, tuo apuna vaippaa/vaatetta/tuttia ja tuo jos pyydän vaikka hakemaan ne eri huoneesta.
Leikittää ja näyttelee vauvalle leluja, sen aikaa kun itse vaikka tiskaan, ettei vauvan tarvitse olla yksin. Odottaa jo innolla milloin vauva kasvaa isoksi, että pääsevät leikkimään
Esikoisella ei ollut enään vaippaa, joten ei ole ollut 2 vaippaikäistäkään. Uhma ei ole ollut esikoisen puolelta mitenkään rankkaa, vaan pientä kiukuttelua että senkään puolesta ei ole ollut rankkaa ja vauvakin on nukkunut 2kk --> täydet yöunet, eikä sitäkään ennen ollut kova heräilemään.
Niin ja mustasukkainen ei ole ollut! Mun mielestä tämä n.2-2,5v on niin mahtava ikäero että eipä oo miinuksia vielä ollut =)
Esikoinen auttaa hoitamaan vauvaa, tuo apuna vaippaa/vaatetta/tuttia ja tuo jos pyydän vaikka hakemaan ne eri huoneesta.
Leikittää ja näyttelee vauvalle leluja, sen aikaa kun itse vaikka tiskaan, ettei vauvan tarvitse olla yksin. Odottaa jo innolla milloin vauva kasvaa isoksi, että pääsevät leikkimään
Esikoisella ei ollut enään vaippaa, joten ei ole ollut 2 vaippaikäistäkään. Uhma ei ole ollut esikoisen puolelta mitenkään rankkaa, vaan pientä kiukuttelua että senkään puolesta ei ole ollut rankkaa ja vauvakin on nukkunut 2kk --> täydet yöunet, eikä sitäkään ennen ollut kova heräilemään.
Niin ja mustasukkainen ei ole ollut! Mun mielestä tämä n.2-2,5v on niin mahtava ikäero että eipä oo miinuksia vielä ollut =)
C
cattycat
Vieras
Oma pojuni 3,5 ja juuri aloitin opiskelun johon 3vuotta hurahtaa:/ (valmistun 22vuotiaana. esikoinen oli "teiniraskaus".). Kokemuksia suuremmasta ikäerosta? eli 5-7vuoden ikäero.
Tavoitteena olisi seuraavat tulevat 2 muksua tehdä putkeen ettei ikäeroa olisi niin paljoa.
Tavoitteena olisi seuraavat tulevat 2 muksua tehdä putkeen ettei ikäeroa olisi niin paljoa.
