No nyt sitten näin....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja onnellinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

onnellinen

Vieras
Eilen tänne kirjottelin vaikeasta tilanteesta,siitä miten asumme miesystäväni kanssa erillämme ja maksamme suuria vuokria .
Haaveenani oli ja on että muutettais yhteen.Hän ,minä ja lapsemme joita meillä on 3(hänellä 1 ja minulla 2).
Hän on yksinhuoltaja kuten minäkin.
Itkin eilen hänelle sitä ,että en jaksa kun nähdään niin harvoin ja hätäisesti ja aina minulla on niin kova ikävä häntä.
Ollaan seurusteltu jo yli 2-vuotta ja ollaan jo ihan aikuisia ym.
Tänään hän halusi jutella ...oli valvonut koko yön ja oli kuulemma ihan rinnasta ottanut.
Tuli sitten tänne ja kysyi ,että joskos sitten ostettais talo ja muutettais kaikki siihen ja että kihloihinkin voitais mennä j että minut haluaa eikä voi muuta ajatellakkaan.....
Olren ihan ONNESTA sekaisn nyt sitten täällä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miu Mau:
kuinka kauan olette tunteneet?

oletko varma ettei luurankoja ole kaapissa?
jos olet olen onnellinen puolestasi :hug:


Olemme tunteneet toisemme jo 9-vuotta .Niista 2-vuotta seurusteltu...eli vanhoja kamuja ollaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tulikellukka:
:heart: Kuulostaa ihanalta,onnea! Koita saadan ensi yö nukutuksi onneltasi :D

Koitan*hymynaama tähän*...Voiko tälläinen vanha äiti vielä näin kuplivainen ollakkaan ONNESTA.
JA kun hän on todella IHANA mies....kaikenpuolin kunnollinen ja pitää lapsistani kuin omistaan .Ja minustakin hänen poikansa on minulle kallisarvoinen.
 

Yhteistyössä