No nyt riitti!! Lähden ostamaan askia ja rupean taas tupakoimaan

[suatannaa]

Joka saatanan viikko saa lukea tällä palstalla, että tupakoinnin lopettaminen on helppoa ja tupakoivien äitien lasten elämä on vähintään pilalla.

En pystynyt lopettamaan heti raskauden alussa, kuten kaikki muut mammat, vaan vähän ennen 10. raskausviikkoa. Joka helvetin päivä on silti tehnyt mieli polttaa, välillä enemmän, välillä vähemmän. Olen ollut polttamatta tasan vuoden ja edelleen on aika pieni kynnys tarttua tupakkaan.

En jaksa enää tätä ja aina lukea haukkumista ja pelottelua että lapsi on sairas varmasti tulevaisuudessa. Univeloissa, väsymyksessä ja ahdituksessa nuo saatanan kirjoitukset siitä kuinka kaikki on lopettanut heti plussaan ja kaikki muut on paskoja alkaa tuntua siltä että on ihan saatanan sama sitten mitä teen. Heippa!

 

[phhuuh]

Antoisia sauhutteluhetkiä!!

 

[Piparnakkeli]

Tuo nyt on tyhmintä mitä voit tehdä.
Etenkin jos olet jo onnistunut lopettamaan tai vähentämään, se on upea saavutus, vaikka veisikin pidempään kuin joillain muilla!

Se passiivinen tupakointi lapselle myös on vaarallista ja näemmä tilanteesi on nyt sellainen ettet enää vaaranna lasta mitenkään tupakoinnilla niin pysy sillä linjalla.

Ole ylpeä saavutuksestasi, sinä kuitenkin onnistuit!

 

["vieras"]

Nikotiiniko päättää elämästäsi? Onko sinulla omia aivoja?

 

["Vieras"]

[QUOTE="vieras";24207932]Nikotiiniko päättää elämästäsi? Onko sinulla omia aivoja?[/QUOTE]

No sinun ei ainakaan toimi kunnolla.

 

[Lode-]

Mä olin myös puolitoista vuotta polttamatta juurikin raskauden ja imetyksen aikana, mutta ratkesin sitten taas uudelleen. Huomasin, että stressi oli mulla ainakin ratkaisevana tekijänä siinä, että aloitin taas röökaamisen uudelleen.

Ihmisillä on erilaisia keinoja lievittää stressiä, mä hain helpotusta mm. tupakoinnilla. Huono tapa anyway, en mä sitä kiellä. Lapseni läsnä ollessa en ole koskaan polttanut.

 

["vieras"]

Älä nyt sorru! Tärkeintä on, että olet päässyt tupakasta eroon ja noin pitkäksi aikaa. Suurin osa tupakoitsijoista varmaan lopun elämäänsä jossain vaiheessa aina kaipaa sitä tupakkaa, ajan kuluessa aina vähemmän. Tupakoitsija aina etsii myös syytä, miksi lopettaminen ei ole järkevää tai tupakoitsemista ei tarvi lopettaa. Sulla nyt nää kirjoitukset ovat vain näennäinen syy. Kun ei siinä tupakoinnissa oikeasti ole hyviä puolia. Nimim. tupakatta kohta viisi vuotta ja kyllä se koko ajan helpottaa.

 

["vieras"]

Sä tarviit nyt tukea ja kannustusta! Onko sulla ketään kaveria joka olis lopettanut tupakoinnin? Mä lopetin raskauden alussa. Aiemmin yritin lopettaa ja kaverit oli tukena, vakuutti mulle että mä pystyn. No sorruin sitten. Nyt tiedän kuitenkin, että jos tupakkaa tekee mieli, niin soitto kaverille auttaa. Aiemmin kun olin polttamatta, kävin juoksemassa. Nyt raskausaikana ei enää voi... Mut mulla ainakin liikunta auttoi jonkun aikaa silloin aiemmin. Sitten viihteellä sorruin.