No niin, lähdetään sitten oikeusteitse asiaa setvimään!

["Äiskä"]

En jaksanut ihan jokaista viestiä lukea, mutta haluan toivottaa AP:lle jaksamista oikeusprosessiin.
Ehdottomasti teet oikein ja vastuullisesti lastasi ajatellen. Hän on täysin syytön kaikkeen tänne tullessaan ja monessakin mielessä ansaitsee sen, että molemmat vanhemmat ovat tiedossa ja kirjoissa ja kansissa. Tämä voi olla yllättäen tulevaisuudessa tarvittava tieto esim. vakavasti sairastuessa ja suvun terveystietoja etsittäessä. Siihen ei riitä nimen tietäminen, varsinkin jos isä on ollut haluton pitämään yhteyksiä.

Oli isä haluton tulemaan isäksi tai ei, hän on kuitenkin isä, se on fakta johon ei vaikuta mitkään eriävät mielipiteet tai filosofiset pohdinnat. Lapsen isän nimi on tärkeää saada papereihin lapsen itsensä takia.

Vinkkinä kuitenkin, että jos isä on näin haluton osallistumaan, kannattaa hakea yksinhuoltajuutta. Isä voi osallistumattomuudellaan muuten tehdä elämästänne hankalaa. Voi jäädä luokkaretket ja mopokortit sun muut saamatta, kun ei ole toisen huoltajan nimmaria papereihin.

Stemppiä sinulle!

 

[ikävääkyllä]

[QUOTE="jepjep";24625710]Se, että syödään pillereitä ohjeiden mukaan tai käytetään kierukkaa johtaa raskauteen äärimmäisen harvoin. Jos pilleri pettää, syynä on useimmin siitä, että nainen on unohtanut sen ottaa. Ihan samalla tavalla kun jotkut ovat olleet raskaana tietämättään ja huomaavat sen vasta kun synnytys on käynnistynyt. Siinäkin vaiheessa asioista voidaan puhua. Ei se ole niin yksiselitteistä tietenkään.

Pointti on se, että täällä miehen kuuluu huolehtia ehkäisystä ja naisella ei tätä velvoitetta ole. Jos miesten e-pillerit keksittäisiin, niin kyllä varmaan vahinkolapsiltakin vältyttäisiin, kun nainen ei olisi päättämässä asioista

Oletko ikävää kyllä ikinä tehnyt aborttia? Kaikkien naisten tuntemuksista on turha puhua. Joillekin se voi olla vain nappi nassuun ja olo helpottaa [/QUOTE]


kuka on sanonut että täällä miehen kuuluu huolehtia ehkäisystä ja naisella tätä velvoitetta ei ole? olenhan koko ajan sanonut, että vastuu on yhteinen. ehkäisykeinoja on tooodella paljon, jos luet ylöspäin niin olen mielestäni joka vaiheessa toitottanut molempien vastuuta?

olisi kyllä enemmän kuin suotavaa, että miesten e-pilleri keksittäisiin. Itselleni kokeiltiin kuuden vuoden ajan eri e-pilleri merkkejä. nukahtelin hallitsemattomasti, paino nousi 25 (!!!!) kiloa, migreeneitä tuli pahimmillaan kolme-neljä viikossa, finnit, vatsakivut, haluttomuus jne jne.... kun vihdoin useiden merkkien jälkeen lääkäri ymmärsi lopettaa, siinä vaiheessa olin jo todella masentunut, niin laihduin puolessa vuodessa nuo 25 kiloa, halusin jälleen seksiä ja päänsäryt sekä nukahtelu hävisivät.. olin silloin niin nuori ja typerä etten ollut kyseenalaistanut ylimääräisten hormoonien käyttöä mutta kun rupesin toden teolla asiaa tutkimaan niin tajusin miten moninaisille ongelmille ne altistavat. ja kun kerroin omasta kokemuksestani niin eräskin äiti kertoi tyttärestään joka sai e-pillereiden takia aivoveritulpan ja näitä tarinoita löytyi sittemmin lisää.. eivätkä ole mitään urbaanilegendaa, yhteys on täysin todistettu.

sen jälkeen kokeiltiin rengasta ja laastareita joissa niissäkin oli liikaa hormooneja ja oireet palasivat.

sitten tuli lasten teon aika joka olikin meille molemmille helpotus, kerrankin oikeasti halusin seksiä, koin olevani nainen ja saavani elää normaalitilassa.. lasten yrittäminen ja odotusajat olivat elämäni parasta aikaa

tämän jälkeen käytin seitsemän vuotta kierukkaa, mutta jokin aika sitten, mieheni itse ehdotti, että hän haluaa vasektomian, koska on nähnyt kuinka olen kärsinyt. vaikka kierukan kanssa migreeneitä oli vain noin 1-2 krt viikossa, mutta usein ne johtivat yöhön sairaalan kiputipassa ja painonnousu oli vain noin 10kg... nyt olen ollut jonkin aikaa kierukasta vapaa ja ihannepaino lähestyy eikä migreenilääkkeitä edes tarvitse pitää varalla ihan mahtavaa...

todella monet naiset joutuvat lopettamaan hormonaalisen ehkäisyn kun oireet yksinkertaisesti käyvät liian pahoiksi.. harmi kyllä monet nuoret eivät ymmärrä näitä asioita tutkia, eivät osaa yhdistää fyysisten tai psyykkisten oireitten yhteyttä hormonaaliseen ehkäisyyn koska näistä ei oikeasti lääkärit kerro mitään. tärkeintä on vaan ehkäistä vauvantulo, ei se vaikka nainen saisi mitä oireita.

onneksi joillekin toki ehkäisykeinot käyvät, joillekin hormonaalinen ehkäisy on jopa terveydelle hyväksi. mutta todella monet naiset käyttävät pillereitä VAIKEISTA SIVUOIREISTA HUOLIMATTA, koska parisuhteessa ei jostain syystä olla pystytty löytämään mitään muuta ehkäisykeinoa, jonka avulla nainen saisi tuntea olonsa terveeksi.

ihan järjetön tuo sinun kommenttisi, että muka vallalla olisi ilmapiiri jossa miehen tulee huolehtia ehkäisystä. aivan leijonanosan tästä huolehtimisesta tekevät naiset, syömällä lisähormoonia PÄIVITTÄIN tai käyttämällä näitä hormooneita muutoin luonnonvastaisesti. ja tämäkin on ihan ok, ja aikani minäkin tätä tein, koska parempaakaan (esim e-pilleriä miehelle) ei ole olemassa..

mutta KELLÄÄN miehellä ei ole oikeutta sanoa, että miehet joutuisivat kantamaan vastuun ehkäisystä, kun näin ei missään muotoa ole. ja se kortsukin on vain kumihuppu silloin kun seksiä sattuu saamaan vrt. jatkuva lääke ja ylihormoonirasitus kehossa.

 

[azn]

Ahaa, kun kerta olet asiantuntuja niin kerroppas miten alle 30v. lapseton tekee tuon niksnaksin. Naisille on aika vaikea saada ilman noita edellä mainittuja asioita tuota niksnaksia. Miehillekkin se on suht vaikea homma kun on nuori ja lapseton, siis saada tahtoaan läpi lekurilla tuon asian tiimoilta.

Ja miksi tekisikään nainen sitä jos ei tiedä haluaako joskus tulevaisuudessa lapsen.

Ja tuo viimeinen lause oli kyllä jotain hepreaa.

Viimeisessä lauseessa oli virhe.. Tarkoitus oli siis sanoa, että jos mies ei halua isäksi, voi vasektomialla asian varmistaa pysyvästi aivan samalla tavalla kuin naisen kohdalla abortilla. Riskinä on se, että lapsia ei tule koskaan mutta toisaalta sama riski se on pieleen menneessä abortissakin. Ja vasektomian saa miehenä kyllä kun etsii lääkärin jolle saa vakuutettua että ei tosiaan lapsia ikinä halua. Jos taas haluaa, niin kannattaa odotella kunnes löytää sellaisen ihmisen jonka kanssa niitä haluaa tehdä. Jos taas paneskelee riskillä, niin turha itkeä seurauksista.

 

[Khimaira]

Viimeisessä lauseessa oli virhe.. Tarkoitus oli siis sanoa, että jos mies ei halua isäksi, voi vasektomialla asian varmistaa pysyvästi aivan samalla tavalla kuin naisen kohdalla abortilla. Riskinä on se, että lapsia ei tule koskaan mutta toisaalta sama riski se on pieleen menneessä abortissakin. Ja vasektomian saa miehenä kyllä kun etsii lääkärin jolle saa vakuutettua että ei tosiaan lapsia ikinä halua. Jos taas haluaa, niin kannattaa odotella kunnes löytää sellaisen ihmisen jonka kanssa niitä haluaa tehdä. Jos taas paneskelee riskillä, niin turha itkeä seurauksista.

Ovatko vasektomia ja abortti nyt ihan toisiinsa rinnastettavia asioita ?

 

[....]

Tämä nyt sivuaa aiempaa samasta aiheesta käytyä keskustelua, mutta kysyn tässäkin...Miten on perusteltua se että isän on osallistuttava lapsen elämään ( maksamalla jotain tai muuuten ) ellei hän alunperinkään lasta halua?

Miten todennäköistä on että kunnollinen ehkäisy pettää? Palstalla tietysti ehkäisyn pettämisen prosentti on huomattavasti suurempi, entäpä oikeassa elämässä..Ja jos ehkäisy pettää/ vedellään paljaalla, niin eikö voi ottaa jälkiehkäisypillerit?
Mä olen jotenkin omituinen, mutten ymmärrä miksi miehellä ei ole asiaan mitään sananvaltaa suuntaan tai toiseen, pitää vaan tyytyväisenä tyytyä siihen kohtaloon jonka nainen päättää :snotty:

Tätä samaa minäkin ihmettelen. Joissakin tapauksissa nainen ei "huomaa" olevansa raskaana...valitettavasti nykyään on paljon näitä yhdenyön lapsia...Eli mies joutuu siitä vastuuseen,että on vedellyt naista paljaalla ja nainen on pamahtanut paksuksi. Nainen tietysti vaatimalla vaati elarit mahdollisimman korkeat sellaiset.

 

["Vilukissa"]

Kakspiippunen juttu. Toisaalta on kait se hyvä,että on joku isä ns. paperilla, että elatusmaksut tulevat edes joltakin perityksi etteivät mene ihan puhtaasti valtiolta - ja tämä oli se rahapoliittinen näkökulma, kylmä ja kova sellainen.

Mutta toisaalta..miksi ihmeessä hankkia ns.paperi- isä, joka jää(nee) vain nimeksi?! Halutessaan ja sitä aikanaan kysyessään lapselle voi kertoa avoimesti, kuka hänen isänsä on ja lapsen niin tahtoessaan asian voi laittaa vireille myöhemminkin - silloin voi olla jopa aika kypsä molemmille osapuolille, biologinen isäkin voi olla ajatusmaailmaltaan muuttunut. Tollanen isyyden ajojahti - ja musta tämä vaikuttaa siltä, anteeksi vain - ei loppujen lopuksi mun mielestä hyödytä ketään. Päin vastoin - se voi vain entisestään ajaa biologisen isän kauaksi lapsestaan...Ja isän puolen sukulaisten kanssahan voi olla väleissä ilman tätä jahtaustakin, jos/kun kerran sitä haluavat. Tuskin niille tapaamiskerroille vaaditaan oikeuden paperia asiasta. Ja lapsen kasvaessa hän itsekin tajuaa, että isänsä on vain pakotettu nimi paperilla - miltä se sitten tuntuu? Olisiko ihan hyvä vain tietää faktana se, että isän nimi on se ja se. Mieluummin mun mielestä isättömänä kuin että tietäisin isäni vastentahtoisesti pakotetun allekirjoittamaan isyyden tunnustuksen.

Mutta - kaikesta huolimatta - toivotan voimia ja jaksamista valitsemallesi tavalle. Olkoon se kaiken väärti.

 

["jepjep"]

Täällähän on sivutolkulla kailotettu, että se on miehen ongelma, jos nainen tulee raskaaksi. Miehen tulee käyttää kondomia, mutta naisen ei tarvitse huolehtia ehkäisystä. Kondomi on edelleenkin epävarma ehkäisykeino ja suhtautuisin siihen vain tautien ehkäisykeinona (vähän kuin pelaisi venäläistä rulettia).

Se on toki ikävää, jos hormonaalinen ehkäisy ei sovi. Uskon, että monet miehet suostuisivat hormonaaliseen ehkäisyyn, jos sellainen miehille kehitettäisiin. Ja se, että mies ei halua lapsia juuri nyt, ei tarkoita, ettei hän halua niitä koskaan. Ja nuorelle lapsettomalle miehelle tuskin vasektomiaa edes tehdään.

Ne, joiden mielestä valtion ei kuulu maksaa elatusmaksuja, niin kannatatte varmaankin myös yh-korotusten ja lapsilisien poistoa? Eihän lapsen hankkimisen tulisi olla veronmaksajien maksettavana Jos oma talous ei kestä lapsen saamista, niin kukaan ei pakota nussimaan.

 

[Millenia]

Minusta on kyllä jännä kuinka kaikki aina jaksavat höpistä noista olosuhteista. Jos mies teki näin niin sitten ei pitäisi tunnustaa isyyttä ja jos äiti teki näin niin sitten pitäisi. Miten tällaiset rajat käytännössä toimisivat? Ensiksi mihin se raja vedetään? Valehteluun (käytän pillereitä), vastuu sille joka kämmäsi ehkäisyn kanssa (unohdettu pilleri, miehellä kortsu repesi), haluamiseen (onko mies varma ettei halua lasta ollenkaan vai panikoiko vasta viikko ennen laskettua aikaa ja häipyy)? Määritelkääpä ensin nuo rajat sille, milloin miehen olisi sallittua vetäytyä isyyden vastuusta.

Tämän jälkeen miettikään miten tilanne todistettaisiin? Minkälaista tositetta pitäisi laittaa kehiiin, että voidaan todistaa naisen huijaneen käyttävänsä ehkäisyä, tai että halusiko mies lasta alunperin vai ei? Oliko joku juotettu känniin, unohtiko toinen kertoa että kortsu puhkesi?

Jos isyydestä voisi kieltäytyä tilannekohtaisesti tuloksena olisi vain se, että jokainen mies joka ei elareita halua maksaa sepittää sellaisen tarinan, joka viranomaisille kelpaa. Puhumattakaan sitten siitä, kuinka paljon vähemmän miehiä kiinnostaisi käyttää ehkäisyä yleensäkin -> lisää sukupuolitauteja ja ei-toivottuja raskauksia.

Lapsen oikeudet on lapsen oikeudet ja vaikka se lapsen äiti olisikin ärsyttävä akka, niin se ei lapsen oikeuksia kumoa. Jos sinun mielestäsi ei ole mitään väliä sillä elatustuella, perinnöllä, nimellä paperissa, sukutiedoilla yms. niin älä sitten laita miestä tunnustamaan isyyttään. Mutta miksi kieltäisit sen muilta? Joillekin se pelkkä nimi siellä paperissa on hemmetin tärkeä.

 

[Luikertelijalle]

[QUOTE="Vilukissa";24626417]Kakspiippunen juttu. Toisaalta on kait se hyvä,että on joku isä ns. paperilla, että elatusmaksut tulevat edes joltakin perityksi etteivät mene ihan puhtaasti valtiolta - ja tämä oli se rahapoliittinen näkökulma, kylmä ja kova sellainen.

Mutta toisaalta..miksi ihmeessä hankkia ns.paperi- isä, joka jää(nee) vain nimeksi?! Halutessaan ja sitä aikanaan kysyessään lapselle voi kertoa avoimesti, kuka hänen isänsä on ja lapsen niin tahtoessaan asian voi laittaa vireille myöhemminkin - silloin voi olla jopa aika kypsä molemmille osapuolille, biologinen isäkin voi olla ajatusmaailmaltaan muuttunut. Tollanen isyyden ajojahti - ja musta tämä vaikuttaa siltä, anteeksi vain - ei loppujen lopuksi mun mielestä hyödytä ketään. Päin vastoin - se voi vain entisestään ajaa biologisen isän kauaksi lapsestaan...Ja isän puolen sukulaisten kanssahan voi olla väleissä ilman tätä jahtaustakin, jos/kun kerran sitä haluavat. Tuskin niille tapaamiskerroille vaaditaan oikeuden paperia asiasta. Ja lapsen kasvaessa hän itsekin tajuaa, että isänsä on vain pakotettu nimi paperilla - miltä se sitten tuntuu? Olisiko ihan hyvä vain tietää faktana se, että isän nimi on se ja se. Mieluummin mun mielestä isättömänä kuin että tietäisin isäni vastentahtoisesti pakotetun allekirjoittamaan isyyden tunnustuksen.

Mutta - kaikesta huolimatta - toivotan voimia ja jaksamista valitsemallesi tavalle. Olkoon se kaiken väärti.[/QUOTE]

Että oikein isyyden ajojahti ?
Huh.
Kyse on lapsen edusta , ei aikuisten 'uhtraamisesta'. Tämä(kään) näkemys ei ajattele lasta laisinkaan. Vaan koettaa keksiä vapautusta vastuusta ?

Että lapsen pitäisi ajatella sitä miltä isästä on tuntunut ja tuntuiko oikeinkin pahalta ja vastenmieliseltä, kun hänet on vastentahtoisesti merkitty paperiin biologiseksi isäksi ?
Hohhooooo ...

Ei tässä ole kyse juurikaan eri asiasta - avioliitossa syntyneen lapsen isäksi merkitään papereihin isä.
Tämäkään merkintä ei takaa sitä, toteutuuko sosiaalinen isyys ja taloudellinenkaan - samalla tavalla merkintä on 'todiste' siitä kuka on bio-isä, ja mahdollinen oikeutus perimykseen.
Lasta itseään ei velvoiteta tällaisen merkinnän hankkimiseen.


Avioliiton ulkopuolella lapsella ihan sama juttu.
Miksi avioliiton ulkopuolella lapsella ei olisi oikeus tai hänelle ei olisi hyväksi samanmoinen merkintä paperilla ?

Miehiä on kaikenmoisia - ja asioilla on taipumus ajan myötä mutkistua. Ei helpottua. Tulee uusia kumppaneita, liittoja - salaisuuksista tulee entistä salaisempia yms - asia tuskin helpottuu lapsen, isän tai lapsen äidinkään kannalta.


Myöskin ajatus siitä , että virallinen isyyden tunnustaminen - lakiteitse tai muutoin - vaikeuttaisi isän haluun toteuttaa vanhemmuutta on ihan uskomaton. Jos mies ei halua olla vastuullinen vanhempi - ei se 'epävirallisuus' tai asian vahvistamatta jättäminen isyyttä lisää.
Höpö höpö.
Tietenkin tuo on kätevä ja erittäinkin mainpuloiva väite - jota mies todennäköisesti hätäpäissään käyttää - siihen ettei vaan asiaa vietäisi paperille asti.

OIkeusteitse tapahtuvassa prosessissa mies tai biologinen isä ei muuten allekirjoita yhtään mitään - oikeus katsoo ja 'tuomitsee' hänet biologiseksi isäksi 99,99 % varmuudella geneettisten tosi-asioiden perusteella.
Yksinkertaista biologiaa se vaan on ...

 

["jepjep"]

Senhän voisi toteuttaa jo jonkinnäköisellä sopimuksella/todisteella (ihan paperi, nauhoite tai video ). Kuulostaahan se naurettavalta, mutta jos näin saisi tehdä, niin aivan varmasti pelimiehillä alkaisi olemaan kaavakkeita kotona Jos mitään todistetta siitä, että lasta ei olla haluttu, niin miehelle elatusvastuu. Eli jos mies haluaa allekirjoitetun paperin ja sinä haluat lapsen, niin pildeä ei heru

 

["Vilukissa"]

Luikerterijalle - luehan juttuni uudestaan, kun kerran vaivauduit sitä lainaamaankin . Missään en kirjoittanut siitä, että lapsen pitäisi miettiä, miltä isästään tuntuu, vaan miltä_se_lapsesta_itsestään_tuntuu/tuntuisi, kun ymmärtää, että isän nimi on pakolla paperissa. Selitin itseäni mitä ilmeisimmin huonosti, pahoittelut siitä . Ja musta itsestäni olisi aikoinani tuntunut äärimmäisen pahalta, jos olisin saanut selville sen, että isäni olisi pakon edessä joutunut tunnustamaan minut lapsekseen, että se tunnustus ei olisi tullut häneltä vapaaehtoisesti vaan suuren oikeussalidraaman kautta - se olisi todellakin koskenut minuun. Onneksi tällaista tilannetta ei omalla kohdallani siis ollut, äitini kaukaa viisas . Mutta oma tarinani on jo toinen juttu, onneksi .

Ja mikäli ymmärsin, niin ap ei halua mieheltä elatustukea, ei edes perintöä. Ja sukulaissuhteetkin jo tietää, ja sieltä käsin ollaan halukkaita kanssakäymiseen käsittääkseni ilmankin oikeudenkäyntejä. Joten - mikä on missäkin vaiheessa pois lapselta? Oletan tietysti, että lapselle kerrotaan aikanaan totuudenmukaisesti asiat. Silloinhan hän saa tietoonsa isänsä nimen ja kun kerran sukulaistenkin kanssa on tekemisissä ollut, niin...Eli suuri työ vain nimen saamiseksi paperiin. Ihmiseltä joka ei sitä halua edes antaa.

Mutta - bye gones,edelleenkin jaksamista toivon.

 

["vieras"]

[QUOTE="Vilukissa";24626417]Kakspiippunen juttu. Toisaalta on kait se hyvä,että on joku isä ns. paperilla, että elatusmaksut tulevat edes joltakin perityksi etteivät mene ihan puhtaasti valtiolta - ja tämä oli se rahapoliittinen näkökulma, kylmä ja kova sellainen.

Mutta toisaalta..miksi ihmeessä hankkia ns.paperi- isä, joka jää(nee) vain nimeksi?! Halutessaan ja sitä aikanaan kysyessään lapselle voi kertoa avoimesti, kuka hänen isänsä on ja lapsen niin tahtoessaan asian voi laittaa vireille myöhemminkin - silloin voi olla jopa aika kypsä molemmille osapuolille, biologinen isäkin voi olla ajatusmaailmaltaan muuttunut. Tollanen isyyden ajojahti - ja musta tämä vaikuttaa siltä, anteeksi vain - ei loppujen lopuksi mun mielestä hyödytä ketään. Päin vastoin - se voi vain entisestään ajaa biologisen isän kauaksi lapsestaan...Ja isän puolen sukulaisten kanssahan voi olla väleissä ilman tätä jahtaustakin, jos/kun kerran sitä haluavat. Tuskin niille tapaamiskerroille vaaditaan oikeuden paperia asiasta. Ja lapsen kasvaessa hän itsekin tajuaa, että isänsä on vain pakotettu nimi paperilla - miltä se sitten tuntuu? Olisiko ihan hyvä vain tietää faktana se, että isän nimi on se ja se. Mieluummin mun mielestä isättömänä kuin että tietäisin isäni vastentahtoisesti pakotetun allekirjoittamaan isyyden tunnustuksen.

Mutta - kaikesta huolimatta - toivotan voimia ja jaksamista valitsemallesi tavalle. Olkoon se kaiken väärti.[/QUOTE]

Mä en ole koskaan tuntenut isääni,mulle se on ollut aina nimenomaan tuo nimi paperilla. Mutta mä tunnen tarvitsevani sen nimen. Jokainen lapsi haluaa tietää mistä on tullut ja vaikkapa vain isän nimi tekee asian konkreettisesti. On ihan eriasia sanoa päiväkodin poikajoukon keskellä että "mun isin nimi on Pekka" kuin sanoa että mun isää ei ole olemassa.

Ei lapsi ymmärrä sitä että miksi hänellä ei ole isää ollenkaan ja joillakin on kaksi. Lapsen takia tekisin asiasta virallisen ja olisin sitten vaikka vaatimatta mitään muuta.

Löysin muuten sen paperilla olevan nimen perusteella sisarpuoleni ja mummoni joiden kanssa olen tullut erittäin läheisiksi.

 

["vieras"]

[QUOTE="Vilukissa";24627188]Luikerterijalle - luehan juttuni uudestaan, kun kerran vaivauduit sitä lainaamaankin . Missään en kirjoittanut siitä, että lapsen pitäisi miettiä, miltä isästään tuntuu, vaan miltä_se_lapsesta_itsestään_tuntuu/tuntuisi, kun ymmärtää, että isän nimi on pakolla paperissa. Selitin itseäni mitä ilmeisimmin huonosti, pahoittelut siitä . Ja musta itsestäni olisi aikoinani tuntunut äärimmäisen pahalta, jos olisin saanut selville sen, että isäni olisi pakon edessä joutunut tunnustamaan minut lapsekseen, että se tunnustus ei olisi tullut häneltä vapaaehtoisesti vaan suuren oikeussalidraaman kautta - se olisi todellakin koskenut minuun. Onneksi tällaista tilannetta ei omalla kohdallani siis ollut, äitini kaukaa viisas . Mutta oma tarinani on jo toinen juttu, onneksi .

Ja mikäli ymmärsin, niin ap ei halua mieheltä elatustukea, ei edes perintöä. Ja sukulaissuhteetkin jo tietää, ja sieltä käsin ollaan halukkaita kanssakäymiseen käsittääkseni ilmankin oikeudenkäyntejä. Joten - mikä on missäkin vaiheessa pois lapselta? Oletan tietysti, että lapselle kerrotaan aikanaan totuudenmukaisesti asiat. Silloinhan hän saa tietoonsa isänsä nimen ja kun kerran sukulaistenkin kanssa on tekemisissä ollut, niin...Eli suuri työ vain nimen saamiseksi paperiin. Ihmiseltä joka ei sitä halua edes antaa.

Mutta - bye gones,edelleenkin jaksamista toivon.[/QUOTE]

Kuka idiootti kertoo lapselleen että isä on uhattuna ja pakon edessä kirjoittanut sen nimmarinsa paperiin? Eikö riitä äly ja ymmärrys esittämään asiaa mitenkään muuten,kuin kaatamalla koko aikuisten välisen paskan pienen lapsen niskaan?

 

[Luikertelua]

Vilukissa:
Jos sinulla on omakohtainen kokemus tai tuntemus , kerro toki ?

Mikä ero on sillä ettei ollenkaan tiedä bio-isää , tai tuo tieto on ei-lainvoimaisella pohjalla ?
Verrattuna siihen että nimi on paperilla ja lainvoimainen ?
Lapsen ja lapsen tunne-elämän kannalta - millä tapaa jälkimmäinen tuntuu lapsesta itsestään pahalta tai pahemmalta - kuin edelliset ?

Silloin kun ko tieto - lapsen kannalta - on epämääräinen tai ei-lainvoimainen - on aina mahdollisuus että suuttuessaan/tarkoitushakuisesti joku voi ko asian kiistää.
Ne mahdolliset sukulaiset , tai se bio-vanhempi .
Siinä tilanteessa on sitten alettava todistelemaan - lapsen itsensäkö ?

Miten äitisi olikaan kaukaa viisas - siten että valitsi isäksesi miehen , joka on osannut vanhempankin toimia ? Se on hyvä se ...
Vai siten ettei hankkinut biologisen isän nimeä paperille saakka - mitä hyvää tämä elämääsi toi - jos olit siis se lapsi ?
Ymmärrän kyllä jälkimmäisessä tapauksessa että äitisi säästää aika paljonkin verta, hikea ja omia kyyneleitään - jos jättää homman hoitamatta.
Ja omien voimavarojemme mukaanhan me tätä elämäämme elämme ...

Totuudenmukaisen kertomisen voi aina joku halutessaan kyseenalaistaa.
Syystä tai toisesta.
Virallista ja oikeusteitsekin (jos pakko on ) vahvistettua sukulaisuusuhdetta ei voi.
Käytännön lämpö, sympatia ja empatia ihmisten välillä on eri asia - eikä pitäisi olla riippuvainen kummastakaan tavoista.

 

["höh"]

Aika hienosti ohitettiin ap:n tunnustus siitä, ettei hänellä itselläänkään käynyt juuri mielessä mahdollinen raskaus seksiä harrastaessaan, penätään vaan miehen velvollisuutta hoitaa ehkäisy.

Niin no eikö ap kanna vastuuta virheestään??? Miksi mies ei tee samaa?

 

["Vilukissa"]

Tää ei ole todellakaan se paikka missä alan ruotia ja avautumaan omasta elämästäni sen enempää, mutta sen voin sanoa, etten ole koskaan ollut riippuvainen nimestä paperissa. Mulle on riittänyt se, että omat lähtökohtani tiedän nimiä myöten sekä se, että olemme olleet tekemisissä. Minusta on tiedetty "rapakon" toisella puolella ja minä olen isäni vaiheista tietoinen. En ole tarvinnut missään vaiheessa nimipaperia määrittämään itseäni. Mutta todellakin - asian voi hoitaa toisinkin .

 

[Luikertelua]

Vilukissa :

Hyvä ja mukava kun olet sinut oman tilanteesi kanssa.
Asia kun on oikeasti ajankohtainen oman lapseni kautta meilläkin.
Mukavaa kuulla senkin vuoksi ettet koe toisen vanhemman (mahdollisesta ) poissaolosta traumaa tai murhetta.

Vanhemmuuden vahvistaminenhan on pari astetta vielä mutkikkaampaa jos bio-isä on toisesta maasta . Vaikka riittävän mutkikasta se on näin Suomessakin.

Tähän mennessä ajattelen lapsen kannalta olevan monella tapaa oikein että asia on paperillakin totta. Harhaluuloja todellisesta isyydestä ei mulla ole - siitä olen toki surullinen lapseni puolesta.

Toisaalta mun mielestä on myös hyvä että suomalaista lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä on noudatettu tässä asiassa - ja sekin on hyvä etten ole sysännyt elatusvastuuta muille veronmaksajille - varjellakseni pakoilevaa bio-isää...
Tässä tapauksessa tosin bio-isä itse on luikerrellut ko elatusvastuusta - mutta se on hänen päätöksensä. Ei minun.

En jaksa uskoa että lapseni kasvaessaan moittisi minua siitä, että nimi paperissa on.
Toki siitä hän voi moittia ettei kunnon toista vanhempaa ole, enkä ole kaikkea tapahtunutta osannut ennakoida.

 

["niin"]

Ovatko vasektomia ja abortti nyt ihan toisiinsa rinnastettavia asioita ?

Minulle kyllä abortti on paaaaaljon rankempi juttu...

 

[Scindapsus]

[QUOTE="höh";24627388]Niin no eikö ap kanna vastuuta virheestään??? Miksi mies ei tee samaa?[/QUOTE]

Onko sinusta vastuullista toimintaa se, että pitää lapsen jota isä ei selvästikään halua? Ja vielä puhutaan lapsen edusta...

 

["juu"]

[QUOTE="Äiskä";24625715]

Vinkkinä kuitenkin, että jos isä on näin haluton osallistumaan, kannattaa hakea yksinhuoltajuutta. Isä voi osallistumattomuudellaan muuten tehdä elämästänne hankalaa. Voi jäädä luokkaretket ja mopokortit sun muut saamatta, kun ei ole toisen huoltajan nimmaria papereihin.

Stemppiä sinulle![/QUOTE]

Voi kuule,
voi sitä kiusaa tehdä silti vaikka olisi kuinka lähivanhemmalla yksinhuoltajuus.
Tapaamisoikeus kun on ja silläpä sitä pystyy peemäinen vanhempi etenkin etä tekemään kiusaa vaikka kuinka ja mihinkään et voi vedota.

 

[Maisbe]

Mä en jaksanu koko viestiketjua lukea mutta mulla on ihan sama tilanne, noin 1kk sitten käräjille asia viety, eihän tässä ookkaa ooteltu kun 8kk! Noi lastenvalvojat on hoitanu tätä asiaa todella hitaasti ja "isää" koitettu tavoittaa monellakin kirjeellä..

 

["vieras"]

Eipä mikään ylläri ollut, mutta silti ihmetyttää kuinka tyhmä ihminen voi oikeasti olla?
Kyse siis lapsen isyydenselvittämisestä, mies ei ole ollut missään yhteydessä lastenvalvojaan vaikka lastenvalvoja on koettanut häntä muutaman kuukauden tavoitella.

Saa kertoa kokemuksia jos on? Itse en oikein sisäistä mitä tää nyt käytännössä meinaa ja miten homma etenee..

Jätkällä mitään sanan valtaa. PISTE. Tuomari määrää veri kokeisiin jos ei muuten.