No kysynpä suoraan. Ei tästä sitten tappeluketjua, jooko?

[Neith]

Arvostan sellaista äitiä joka tekee ratkaisun joka hälle on paras, ja näin olen lapselle.
kunhan tekee ratkaisun oman tahtonsa mukaan, niin ei tarvitse sitä katua.

 

[darkstarmama]

Arvostan sellaista äitiä joka tekee ratkaisun joka hälle on paras, ja näin olen lapselle.
kunhan tekee ratkaisun oman tahtonsa mukaan, niin ei tarvitse sitä katua.

Nyt puhut vähän mutta asiaa.

:flower:

 

[d u m b o]

Sen verran kysyisin vielä ap:ltä ja niiltä muilta vannoutuneilta kotiäideiltä, että mikä on teidän palkkanne, kun töihin menette ja kuinka paljon jäisi teiltä plussan puolelle hoitomakujen ja työmatka ym kulujen jälkeen verrattuna niihin tukiin joita nyt saatte kotona ollessa?

Meinaan tällä, että esim. itse olen ollut 2 lapsen kanssa kotona ja saanut kotihoidontukea sekä kuntalisää (siis joskus silloin kuin asuin sellaisessa kunnassa, jossa sitä annettiin). Ja olen ollut myös sellaisessa matalapalkkaisessa työssä, jossa oli niin pieni palkka, jotta mulla jäi käteen vähemmän rahaa kahden hoitomaksun ja matkakulujen jälkeen, kuin silloin kun olin lasten kanssa kotona.

Kysyn vielä uudelleen

 

[Kotona Kirves Kädessä]

[Kyllähän meilläkin on tavaraa ja saavat leluja yms. Mutta kohtuudella jo sen takia, etteivät totu siihen, että sormia napsauttamalla saavat haluamansa.

Toki isovanhemmat jne. ovat tärkeitä, mutta vanhempien pitäisi mielestäni aina mennä muiden aikuisten edelle. Ellei sitten kyse laiminlyödystä lapsesta. Mutta niin, jos lapset menevät hoitoon vain sen takia, että uusi hieno talo saadaan maksettua, en voi ymmärtää. Miksei voi lapsuuden ensimmäisiä hetkiä viettää rauhallisesti, luoda sidettä lapseen? Ennen kuin lasta edes oppii tuntemaan, viedään se toisten hoitoon, en ymmärrä.
Talo vs. lapsi? Lapsi usein häviää.

Mut on kultaisella 70-luvulla viety 6kk ikäisenä hoitoon...Ja oikein hyvät välit mulla on vanhempiini, ja sidettä on ehditty luoda... kaikki ei oo ihan niin mustavalkoista...

 

[Cinnamon Lee]

Mä vieläkin ihemttelen sitä jos ne siteet lapsiin voidaan luoda vain olemalla kotiäitinä lapsen ensimmäidet vuodet..

Miten lapset sitotuu isäänsä? ja isä lapsiinsa?
Onko sillä mitään merkitystä onko vanhemmat enemmän kotona (Esim osapäivätyö ) kun lapset on isompia, vaikka kouluikäsiä? Vai onko ne vaan ne ensimmäiset kolme vuotta tärkeitä?

 

[Helmat korvissa]

Entäs koti-isyys? Mites sen arvostaminen? Miksi kotivanhemmuus niin automaattisesti langetetaan naiselle?

Mulle ois ollu vieras ajatus tuo. Ihan vain siksi, että mielestäni on äidin tehtävä imettää. Esikoista imetin 10kk vain ja toista 1v 2kk ja nyt kaksoset 1v 2kk ja imetän yhä. Ja nainenhan sitä lasta kantaa ja on luonnollista, että etenkin pienen lapsen suhde äitiin on läheisempi kuin isään, vaikka kumpikin lasta rakastaisi. Miksi naisen pitäisi olla töissä ja isän ei?

Just joo. No nyt tiedän sitten mikä sinäkin olet laatuasi.

No kerropas suoraan.

Mä voin sanoa: sulla on putkinäkö,näet vain suoraan,sivuille et ollenkaan..

Ja juuri siksi kerroin arvostavani myös työäitejä? Mutten harvassa ovat ne äidit, joita arvostan, jotka laittavat lapsen hoitoon pienenä.

No sano miksi isä ei voisi jäädä kotiin ja äiti lähteä töihin?

Kerroin jo jossain näistä ketjuista. Äiti on lapselle tärkeämpi kuin isä, ainakin näin kuuluisi olla. Äiti kantaa lapsen ja imettää, antaa hoivaa, jota isä EI voi antaa alkukuukausina. Toki isä voi jäädä koti-isäksi lapsen ollessa vaikkapa 2v, mutta ennen sitä ei mieluusti, ehkä vähintään 1,5v... Riippuu isän ja lapsen suhteesta. Itse kokisin menettäväni paljon, jos nyt menisin töihin ja missaisin esim. ekat sanat.

Ai sä menetät paljon??? Itsekkäistä syistäkö hoidat lapsia kotona? Eikö näissäkin pitäisi ajatella lapsen etuja (mitä kyllä joka toisessa viestissä painotat...)? Tää on nyt vähän ristiriidassa mun mielestä...

 

[Kotona Kirves Kädessä]

quote="Viblsp"][Kerroin jo jossain näistä ketjuista. Äiti on lapselle tärkeämpi kuin isä, ainakin näin kuuluisi olla. Äiti kantaa lapsen ja imettää, antaa hoivaa, jota isä EI voi antaa alkukuukausina. Toki isä voi jäädä koti-isäksi lapsen ollessa vaikkapa 2v, mutta ennen sitä ei mieluusti, ehkä vähintään 1,5v... Riippuu isän ja lapsen suhteesta. Itse kokisin menettäväni paljon, jos nyt menisin töihin ja missaisin esim. ekat sanat. [/quote]

Onko tuo Vispilän mielipide?

 

[Cinnamon Lee]

quote="Viblsp"][Kerroin jo jossain näistä ketjuista. Äiti on lapselle tärkeämpi kuin isä, ainakin näin kuuluisi olla. Äiti kantaa lapsen ja imettää, antaa hoivaa, jota isä EI voi antaa alkukuukausina. Toki isä voi jäädä koti-isäksi lapsen ollessa vaikkapa 2v, mutta ennen sitä ei mieluusti, ehkä vähintään 1,5v... Riippuu isän ja lapsen suhteesta. Itse kokisin menettäväni paljon, jos nyt menisin töihin ja missaisin esim. ekat sanat.

Onko tuo Vispilän mielipide?
[/quote]

Sieltähän se tulikin. :/ Itse kokisin menettäväni paljon,[/b
Ihme väite myös ettei isä osisi/voisi hoivata lasta.

 

[Kamala A.]

Minä en voisi kuvitellakaan tilannetta että tekisin lapsia ja veisin heidät sitten jonkun toisen hoidettavaksi. Ajatus siitä että lapsieni vuorokaudesta menisi 8-9 tuntia päivähoidossa, kymmenisen tuntia sitten tietenkin unten mailla niin mitä jäisi jäljelle? Mikä idea on saada lapsia ja hoidattaa heidät sitten muilla ja antaa heidän kasvaa isoiksi vieraiden ihmisten hoivissa? Vastaukseni siis on: lasten kotona hoitaminen saa minun arvotukseni koska näen hyvin hyvin tärkeäksi asiaksi em. syistä.

 

[lunacy sioux]

Ei se tee kenestäkään hyvää tai huonoa ihmistä onko kotna vai töissä, siihen tarvitaan muutakin. Kuvittelen että suurin osa perheellisistä ihmisistä yrittää tehdä ratkaisuja jotka olis kaikille hyviä, siis koko perheen kannalta.

Miks täällä melkein poikkeuksitta oletetaan että juuri äidin on oltava kotona jotta lapsetkin saisivat olla kotona? Missä isät ovat? Millä vuostuhannella isien on aika "saada" olla lastensa kanssa yhtä paljon kuin äitditkin?

Ehkä kyse on siitä että harva isä JAKSAA olla lastensa koti-isänä? Varmasti hyvin moni äiti sallisi lastensa isän olla kotona, mutta kun ei ne isät JAKSA tai halua.
Meillä on viimeisen vuoden aikana ollut ihanne tilanne sinäsä että suurimman osan aikaa meillä on ollut sekä isä että äiti lasten kanssa kotona yhtä aikaa. Mun mies jäisi mielellään koti-isäksi.

 

[Kotona Kirves Kädessä]

[Ehkä kyse on siitä että harva isä JAKSAA olla lastensa koti-isänä? Varmasti hyvin moni äiti sallisi lastensa isän olla kotona, mutta kun ei ne isät JAKSA tai halua.
Meillä on viimeisen vuoden aikana ollut ihanne tilanne sinäsä että suurimman osan aikaa meillä on ollut sekä isä että äiti lasten kanssa kotona yhtä aikaa. Mun mies jäisi mielellään koti-isäksi.

Miksi ÄIDIN pitäisi jaksaa olla koti-äiti? Siksikö, että on Luoja on sattunut hänet kohdulla ja tisseillä varustamaan??????

 

[TiiaNooraMarjaLeena]

Joskus voi saada tuon kaiken, kauniit talot, paremmat autot ja kaiken tarpeellisen, vaikka kotiäiti olisikin.

Eli minulle kotiäitiys on ehdottomasti tärkeämpää ja arvokkaampaa kuin työnteko, mutta meillä ei ole hirveästi tarvinnut mistään tinkiäkään.

Näin meilläkin =)

 

[lunacy sioux]

Mä vieläkin ihemttelen sitä jos ne siteet lapsiin voidaan luoda vain olemalla kotiäitinä lapsen ensimmäidet vuodet..

Miten lapset sitotuu isäänsä? ja isä lapsiinsa?
Onko sillä mitään merkitystä onko vanhemmat enemmän kotona (Esim osapäivätyö ) kun lapset on isompia, vaikka kouluikäsiä? Vai onko ne vaan ne ensimmäiset kolme vuotta tärkeitä?

Pienillä lapsilla on vahva tunne sideäitiinsä ensimmäisinä elinvuosina ja varsinkin ensimmäisen vuoden aikana. JOS lapsella on isä, toki isänkin kuuluisi olla kiinteästi lapsen rinnalla ihan syntymästä asti. Mun mielestä ensimmäisten vuosien aikana olisi tärkeää että äiti tai isä olisi lapsen kanssa. Yhtä hyvin isä voi hoitaa lapsia. Ainakin ensimmäiset 3 vuotta meidän lapset saavat olla kotona.
Meillä eletään ja tullaan elämään lasten ehdoilla. Kouluikäiset lapsetkin tarvitsevat vanhempiaan. Joten työajat pyritään järjestämään niin, että lapset näkevät vanhempiaan joka päivä. Eikä vain viikonloppuisin.

 

[lunacy sioux]

[Ehkä kyse on siitä että harva isä JAKSAA olla lastensa koti-isänä? Varmasti hyvin moni äiti sallisi lastensa isän olla kotona, mutta kun ei ne isät JAKSA tai halua.
Meillä on viimeisen vuoden aikana ollut ihanne tilanne sinäsä että suurimman osan aikaa meillä on ollut sekä isä että äiti lasten kanssa kotona yhtä aikaa. Mun mies jäisi mielellään koti-isäksi.

Miksi ÄIDIN pitäisi jaksaa olla koti-äiti? Siksikö, että on Luoja on sattunut hänet kohdulla ja tisseillä varustamaan??????

Kenenkään ei pidä jaksaa olla koti-isä tai äiti. Jos ei jaksa, niin sitten ei jaksa. Kyse oli siitä että harvoin miehet JAKSAVAT hoitaa omia lapsiaan, mutta äidit taas JAKSAVAT. Ehkä naisilla on voimakkaampi vietti hoivata? Vai miksi miehiä ei yleisesti ottaen kiinnosta olla lastensa kanssa tarpeeksi pitkiä aikoja?

 

[Kotona Kirves Kädessä]

[
Kenenkään ei pidä jaksaa olla koti-isä tai äiti. Jos ei jaksa, niin sitten ei jaksa. Kyse oli siitä että harvoin miehet JAKSAVAT hoitaa omia lapsiaan, mutta äidit taas JAKSAVAT. Ehkä naisilla on voimakkaampi vietti hoivata? Vai miksi miehiä ei yleisesti ottaen kiinnosta olla lastensa kanssa tarpeeksi pitkiä aikoja?

Harvalle miehelle annetaan tilaisuutta olla osallistuva isä... Hyvin usein kuulee äitien mäkättävän miehilleen, KAIKESTA, mikä lapsen hoitoon liittyy. Milloin on väärän väriset hosut lapsella jalassa, milloin mitäkin.. Harva äiti luottaa miehensä kykyyn hoitaa yhteistä lasta.

Että jos se oman paremmuuden korostaminen lapsen hoidossa/tarpeiden huomioimisessa edes hetkeksi lakkaisi, saattaisi isien kiinnostus lapsiaan kohtaan herätä?

Vai montako kertaa itse viitsisit yrittää, jos aina saisit haukut niskaasi?

 

[SmileX]

minä arvostan kotiäitiyttä mutta en itse ole mikään koti-ihminen. En luonteeltani ole mökkeilevä ja lomia loikoillen viettävä vaikka vapaa-ajan perheen kesken aina vietänkin. Kaipaan sopivasti vilinää ja kontakteja, olen ns. "aktiivinen".
Itselleni sopii parhaiten se, että voi tehdä töitä ja vaikuttaa vieläpä työaikoihin itse mahdollisimman paljon =) (eli en unelmoikaan vakituisesta työsuhteesta vaan sijaisen työ sopii mainiosti juuri tästä syystä, voi ottaa vastaan juuri niitä keikkoja mitkä kulloinkin tuntuu parhaimmilta ja esim. juuri sen hetkiseen taloudelliseen tilanteeseen parhaimmilta. )
Näin saa olla riittävästi oman perheen kanssa mutta saa myös kodin ulkopuolisia kontakteja (tarkoitan nyt ammattillisesti) sekä kehittää taitojaan työelämän saralla (eli siis edetä urallaan).

 

[Frau Maria]

Kumpikin on hyvä, riippuu monesta asiasta.

Parempi töissäkäyvä rauhallinen, rahallinen, tasapainoinen äiti kuin hermoileva, stressaantunut, taloudellisista syistä ahdistunut äiti.

Elämän toisessa tilanteessa sama äiti voi olla kukkeimmillaan kotiäitinä. Minun elämässäni on ollut hyvin tilanneriippuvaista. Olen tehnyt niin kuin olen uskonut tekeväni parhaaksi lapsilleni.

 

[Bishkek Drama Theater]

Huomaan että tässä keskustelussa monet olettavat että töissä käyvät äidit saavat ihan jättimäiset tulot ja perhe on äidin työssä käynnin seurauksena kykenevä ottamaan lainaa omakotitaloon ja ostamaan ne kaksi autoa.
Pääkaupunkiseudulla äidin ja isän työssä käynti - siis duunari tai vaikka ylempi toimihenkilö - tasolla - riittää vain normaaliin elämään.
Ei tarvitse miettiä että elänkö porvarillisen rikkaasti vai jäänkö kotiin. Vaan voi miettiä elänkö normaalisti omalla palkallani vai kitkutanko tuilla ja silti jaksan olla monipuolinen kasvattaja.
Kuten monet ovat jo todenneetkin se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.
On monia pitkän linjan kotiäitejä jotka eivät voisi vähempää välittää lastensa hyvinvoinnista.
On monia uraäitejä jotka ovat onnistuneet kasvattamaan kunnon kansalaisia jotka pitävät yhteyttä vanhempiinsa vielä täysi-ikäisenäkin. Eikö näin ole muka ?

 

[minä vain]

Huomaan että tässä keskustelussa monet olettavat että töissä käyvät äidit saavat ihan jättimäiset tulot ja perhe on äidin työssä käynnin seurauksena kykenevä ottamaan lainaa omakotitaloon ja ostamaan ne kaksi autoa.
Pääkaupunkiseudulla äidin ja isän työssä käynti - siis duunari tai vaikka ylempi toimihenkilö - tasolla - riittää vain normaaliin elämään.
Ei tarvitse miettiä että elänkö porvarillisen rikkaasti vai jäänkö kotiin. Vaan voi miettiä elänkö normaalisti omalla palkallani vai kitkutanko tuilla ja silti jaksan olla monipuolinen kasvattaja.
Kuten monet ovat jo todenneetkin se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.
On monia pitkän linjan kotiäitejä jotka eivät voisi vähempää välittää lastensa hyvinvoinnista.
On monia uraäitejä jotka ovat onnistuneet kasvattamaan kunnon kansalaisia jotka pitävät yhteyttä vanhempiinsa vielä täysi-ikäisenäkin. Eikö näin ole muka ?

Samaa mieltä.Pk-seudulla asutaan ja ei todellakaan kylvetä rahassa.Meillä on kolme lasta ja asumiseen menee suuri summa,omistusasuntoon ei ole varaa (asumme Asossa).Ei eletä leveästi.Tavallisia keskituloisia ollaan,maksetaan täydet päivähoitomaksut,eikä saada tukia.Kyllä meidän molempien tuloja tarvitaan että saadaan laskut maksettua.

 

[vieras]

Äiti on tärkeämpi lapselle kuin isä? Elämmekö 50-luvulla?

 

[Alli Huuppa]

Harvalle miehelle annetaan tilaisuutta olla osallistuva isä... Hyvin usein kuulee äitien mäkättävän miehilleen, KAIKESTA, mikä lapsen hoitoon liittyy. Milloin on väärän väriset hosut lapsella jalassa, milloin mitäkin.. Harva äiti luottaa miehensä kykyyn hoitaa yhteistä lasta.

Että jos se oman paremmuuden korostaminen lapsen hoidossa/tarpeiden huomioimisessa edes hetkeksi lakkaisi, saattaisi isien kiinnostus lapsiaan kohtaan herätä?

Vai montako kertaa itse viitsisit yrittää, jos aina saisit haukut niskaasi?

Erinomainen mielipide! :flower:

 

[TinttaMari]

Minä arvostan kotiäitiyttä mutta myös työssä käyviä äitejä.

Minä itse olen ollut kaksi ja puoli vuotta kotona jälkeläisiäni kaitsemassa. Kolme lasta meillä on ja nyt kuopuksesta jäin kotiin niin, että olen sinne kolmivuotiaaksi asti. Kahden ensimmäisen kohdalla olen lähtenyt työelämään silloin, kun he ovat olleet puolitoista vuotiaita. Silloin minusta ratkaisu oli hyvä kaikille, lapset olivat hoidossa vain n. 10 päivää kuussa. Näin olisi nytkin mutta isommat ovat kasvaneet jo kouluikään niin koen entistä tärkeämmäksi olla kotona.

Talolla tai autolla ei ole ollut vaikutusta minun töihin paluuseen vaikka meillä sattuu auotja olemaan kaksi ja talokin on. Vuokraa joutuisimme maksamaan vuokra-asunnostakin niin sillä rahalla me pystytään talolainaa lyhentämään. Miehen tulot eivät ole ylisuuret mutta melko hyvin ollaan viisi henkisenä perheenä pärjilty näin. Ainahan sitä saa menojaan miettiä.

Vielä siitä, että voisiko menojaan suhteuttaa tuloihin niin on aivan eriasia elellä toisen tuloilla ja kotihoidontuella kolme tai kuusi henkisenä perheenä.

 

[lunacy sioux]

[
Kenenkään ei pidä jaksaa olla koti-isä tai äiti. Jos ei jaksa, niin sitten ei jaksa. Kyse oli siitä että harvoin miehet JAKSAVAT hoitaa omia lapsiaan, mutta äidit taas JAKSAVAT. Ehkä naisilla on voimakkaampi vietti hoivata? Vai miksi miehiä ei yleisesti ottaen kiinnosta olla lastensa kanssa tarpeeksi pitkiä aikoja?

Harvalle miehelle annetaan tilaisuutta olla osallistuva isä... Hyvin usein kuulee äitien mäkättävän miehilleen, KAIKESTA, mikä lapsen hoitoon liittyy. Milloin on väärän väriset hosut lapsella jalassa, milloin mitäkin.. Harva äiti luottaa miehensä kykyyn hoitaa yhteistä lasta.

Että jos se oman paremmuuden korostaminen lapsen hoidossa/tarpeiden huomioimisessa edes hetkeksi lakkaisi, saattaisi isien kiinnostus lapsiaan kohtaan herätä?

Vai montako kertaa itse viitsisit yrittää, jos aina saisit haukut niskaasi?

Kyllä se vika taitaa useimmiten kuitenkin olla miehissä, eikä suinkaan naisissa. Mä olen nähnyt ihan tarpeeksi miehiä jotka ovat ITSE sitä mieltä että lapsenhoito kuuluu naiselle. Ja mies tarvitsee sen baariaikansa tai harrastuksensa töiden jälkeen. Aika älytöntä alkaa naisia syyllistämään miehen sovinismista.
Mies joka ei suostu edes vaippaa vaihtamaan tuskin viitsii olla minuuttia pidempään lapsensa kanssa kahdestaan.

 

[Kovajänis]

Jos tottunut pärjäämään pienehköillä tuloilla, niin se on hyvä.

Tahtoo olla niin, että mitä isommat tulot, sen isommat menotkin :/

Jos perhe päättää että toinen kotivanhempana, niin kaikkein parashan se on. Lasten paikka on kotona, vanhempansa kanssa.

Mutta ei saa niin radikaaleja päätöksiä ja mielipiteitä olla. Itse teen ilta/yövuoroja satunnaisesti ja viikonloppuja joskus, kun lapset on isänsä kanssa kotosalla kuitenkin.

 

[illuusia]

Kyllä se vika taitaa useimmiten kuitenkin olla miehissä, eikä suinkaan naisissa. Mä olen nähnyt ihan tarpeeksi miehiä jotka ovat ITSE sitä mieltä että lapsenhoito kuuluu naiselle. Ja mies tarvitsee sen baariaikansa tai harrastuksensa töiden jälkeen. Aika älytöntä alkaa naisia syyllistämään miehen sovinismista.
Mies joka ei suostu edes vaippaa vaihtamaan tuskin viitsii olla minuuttia pidempään lapsensa kanssa kahdestaan.

Mä olen nähnyt ihan kumpiakin, ilokseni voin todeta että lähipiirissä enemmän niitä lapseensa keskittyviä ja perheensä kanssa viihtyviä isiä ja miehiä, jotka vaihtavat vaipan ja nousevat yöllä vauvan kanssa, isiä ja mieheiä jotka haluavat olla niin paljon mukana kuin vaan mahdollista.