No huhhuh! Mä painan 110 kiloa :(

Ja kun kuvittelin että painoani ois ainakin kymmenen kiloa vähemmän Mitäköhän mä oon sitten pari kk sitten painanut? :O

Aloitin tuossa elokuun eka päivä elämäntaparemontin ja viikko sitten urheiluharrastuksen siihen lisäksi joten on mulla tarkoitus pienentyä. En käynyt aloitusvaiheessa vaa´alla koska pelkäsin lukemia, näköjään ihan syystäkin. Oon mä kuitenkin kai jonkin verran kutistunut tässä 6 viikon aikana jo, työvaatteet ei enää kiristä eikä mulla muutenkaan ole enää niin kauhean tönkkö olo.

Mutta eilen vaa´alla käydessäni tuli kyllä kauhea masennus.. just tuon takia mä en halua käydä siinä, koska masennun ja tulee semmoinen olo että antaa olla sitten koko jutun. Ja nyt tuntuu että mä en laihdu yhtään, paino on ollut tätä samaa aina ja huijaan vaan itseeni kun kuvittelen laihtuneeni.

Ahistaa.

 

Tuttu tunne :hug: Mä meinasin alottaa huomenna. Ja painan enemmän ku sä :ashamed:

 

no mutta kun fiilis on jo ihan eri, eli vaatteet ei kiristä ja helpompi olla, niin jatkat vaan sitkeästi!

 

Joo, kyllä mä jatkan, mutta mä niin toivon että siitä ois hyötyäkin. Pelottaa että mä en laihdukkaan. Ja sekin alkoi ahistamaan, kun kirjauduin kiloklubiin ja sen mukaan mulla menee 70 viikkoa ennenkuin oon edes nomaalipainon ja ylipainon rajalla! Siis 70 viikkoa!! Sehän on puolitoista vuotta?!!! Jumalauta että mä en oikeasti kestä jos tää urakka vie niin kauan. Miten siihen saa motivaation riittämään?

Ja joo, siis jatkanhan mä tätä uutta elämäntapaa normaalipainossakin, mutta tarkoitan vaan että se on sitten ihan eri asia kuin että sä oot vuodesta toiseen reippaasti ylipainoinen vaikka laihdutatkin. Ääh.

 

Ap, olen kolmatta kertaa elämässäni laihduttamassa isohkoa määrää - nyt pudotettavaa on enemmän kuin koskaan ennen. Vauvan jälkeen vaaka olisi kaiketi näyttänyt vähän päälle sadan, mutta en halunnut asialle vahvistusta.

Kahdessa aiemmassa pudotuksessa todella LAIHDUTIN ja olin aika tiukalla linjalla herkeämättä. Tavallaan nautin siitä, mutta olihan se väliin myös kärsimystä.

Nyt teen toisin. En omista edelleenkään vaakaa, mutta minulla on kaiken kokoisia vaatteita ja tavoitteena on mahtua lukemattomiin kokoa 38 oleviin vaatteisiin ensi keväänä. Seuraan siis pudotusta vaatteilla ja peilaamalla. Olen jättänyt kaiken makeansyönnin pois, koska minulle ei näy sopivan kohtuullisuus. Samoin olen hylännyt leivän, perunat ja riisin (paitsi sushia syön). Olen etsinyt keveitä syömisiä, joita voisin syödä koko loppuelämän ajan. Kuulostelen omaa oloani ja pidän huolen, että tunnen ainakin muutaman kerran päivässä tervettä näläntunnetta ja että kokonaisolo on kevyt ja mukava. Arvioni mukaan (ja vaatemittausten perusteella olen laihtunut 5 kk:ssa nyt noin 18-20 kg. Nyt tahti on hiljentynyt varmaankin noin puoleen kiloon per viikko.

Keskityn nyt ajan kulumiseen ja siihen, että pidän tämän tyylin. Inhoa noita vielä jäljellä olevia ihroja, mutta ei auta niitä murehtia. Jatkan vain. Mikään muu ei tuota tulosta kuin se, että jatkaa vain! Ja vaikka tulisi repsahdus - niin senkin jälkeen vaan palaa ruotuun ja jatkaa kevyttä elämää.

Olen varautumassa siihen, että tulevaisuudessa minun tulee olla tosi valppaana ruoan suhteen pysyvästi. En tahdo enää jojoilla.

Tsemppiä jatkoon!

 

Mä ajattelisin myös siten, että oma olo on se paras mittari. Unohda vaaka hetkeksi, ja elä terveellisesti ja liiku vaikka jouluun asti ennen seuraavaa punnitusta. Ota kaikki positiivinen fiilis irti parantuneesta olosta. Kun kunto kohoaa (yllättävän nopeasti muuten) huomaat, että se hyvän olon lisääntyminen vain kiihtyy. Laihdut ja kiinteydyt huomaamattasi, tai ilman mitään turhia lukemia ja mittauksia. Ota tavoitteeksi vaikka jouluaattoaamuna punnitus itsellesi lahjaksi. Jos elät kuten kuvasit, voit olla olla arma että lahja on mieleinen!

Olen itse aina ihmetellyt sitä, että laihduttajat kiusaavat (tai muutkin naiset) itseään päivittäisellä punnituksella. Ei sillä tiedolla tee mitään, jos olet tänään 80 grammaa painavampi kuin eilen, ja huomenna 11 gramma kevyempi kuin toissapäivänä. Huokaus! Kohtuus kaikessa.

 

Mä ajattelisin myös siten, että oma olo on se paras mittari. Unohda vaaka hetkeksi, ja elä terveellisesti ja liiku vaikka jouluun asti ennen seuraavaa punnitusta. Ota kaikki positiivinen fiilis irti parantuneesta olosta. Kun kunto kohoaa (yllättävän nopeasti muuten) huomaat, että se hyvän olon lisääntyminen vain kiihtyy. Laihdut ja kiinteydyt huomaamattasi, tai ilman mitään turhia lukemia ja mittauksia. Ota tavoitteeksi vaikka jouluaattoaamuna punnitus itsellesi lahjaksi. Jos elät kuten kuvasit, voit olla olla arma että lahja on mieleinen!

Olen itse aina ihmetellyt sitä, että laihduttajat kiusaavat (tai muutkin naiset) itseään päivittäisellä punnituksella. Ei sillä tiedolla tee mitään, jos olet tänään 80 grammaa painavampi kuin eilen, ja huomenna 11 gramma kevyempi kuin toissapäivänä. Huokaus! Kohtuus kaikessa.

Hyvä idea.
Mun aiemmat laihdutusyritykset on kaatuneet tuohon vaa´alla hyppäämiseen. Motivaatio katoaa, kun paino junnaa paikallaan tai kuukautiskierron myötä nousee jopa useita kiloja. Siinä jos jossain on kaikki ainekset repsahdukselle: "mitä väliä sillä sitten on, vaikka söisinkin herkkuja, kun paino jokatapauksessa vaan nousee.."

Tästä syystä mä ajattelin tällä kertaa yrittää tätä ilman koko kapistusta. Olen ajatellut että kyllä ne vaatteet kertoo kumpaan suuntaan mennään.

 

Lisäys: samalla kun keskittyy omaan oloonsa, niin täytyy kuitenkin varmistaa se, että laihtumista todella tapahtuu. Ihminen voi hyvin pysyä entisessä painossaan syömällä terveellisesti ja niin, että olo on hyvä. Laihtumisen takaa kuitenkin vain ja ainoastaan energiavaje, joten on hyvä miettiä huolellisesti syömiset ja liikkumiset - ja välillä mittailla itseään jollain nyt liian pienellä vaaatekappaleella.

Vaa'alla ramppaaminen on tosiaan vähän semmosta turhaa tempomista - liikahdukset suuntaan tai toiseen saavat aikaan kohtuuttomia merkityksiä lyhyellä aikavälillä.

 

Fiksuja juttuja puhutte. Mä olen niin koukussa vaakaan ettei oo tosi :| Joka päivä vähintään kerran on käytävä ja se lukema sitten antaa ajatuksille suunnan sille päivälle. Pitäis varmaan vierottaa, mutta ajatus tuntuu jotenki tosi ahistavalle. Pääsis ees siihen että punnais vaan kerran viikossa.

 

googleta oa suomi, tule mukaan. ilmaista ja toimii

 

en oikein ymmärrä että miten se 70 viikkoa voi ahdistaa. Kyse on siitä että jos onnistut tavoitteessasi,se 70 viikkoa on vasta alku ja samojen,sinä aikana opittujen uusien elämäntapojen(ruokailun ja liikunnan suhteen) mennään koko loppu elämä,jotta siinä painossa pysytään. Ekat 10 viikkoa on vaiketa,sen jälkeen homma menee rutiinilla ja into kasvaa kun huomaa että kunto kasvaa ja kilot katoaa.

 

Macademia, mulle ei toiminut tuo kerran viikossakaan. Päätin lopettaa koko touhun.

Mä kirjaan välillä syömisiäni ylös jonnekin kalorilaskuriin, ja mun päivän saantikalorit on siinä n. 1000-1300kcal/vrk. Syön suunnilleen samaan tyyliin muinakin päivinä, joten tiedän että noilla kaloreilla meen koko ajan. Välillä tosiaan tarkistelen syömisiäni tuon laskurin kanssa, mutta en joka päivä. Musta tuntuu että mulla vois sekin mennä överiksi, joten parempi pysyä vähän etäällä. Sitä paitsi mä en edes jaksais näperrellä joka päivä sinne jokaikistä suupalaa.

Liikunnan löytäminen on ollut kiva juttu Aloitin vesijuoksun, ja se on vuosiin sellaista liikuntaa, jota jopa haluan tehdä ja jota odotan. Ehkä jossain kohtaa aloitan jopa punttisalin tai kahvakuulailun tai jonkun vastaavan. Ootellaan fiilistä Aikaisemmin oon yrittänyt harrastaa liikuntaa ns. hampaat irvessä, mutta eihän siitä mitään tule. Kun se ei ole kivaa, ei huvita lähteä ja lopulta muutaman kerran jälkeen käy niin ettei sitten enää edes lähde. Mutta nyt oon tosiaan löytänyt sellaisen lajin, jota haluan harrastaa. Kivaa

 

Ap, olen kolmatta kertaa elämässäni laihduttamassa isohkoa määrää - nyt pudotettavaa on enemmän kuin koskaan ennen. Vauvan jälkeen vaaka olisi kaiketi näyttänyt vähän päälle sadan, mutta en halunnut asialle vahvistusta.

Kahdessa aiemmassa pudotuksessa todella LAIHDUTIN ja olin aika tiukalla linjalla herkeämättä. Tavallaan nautin siitä, mutta olihan se väliin myös kärsimystä.

Nyt teen toisin. En omista edelleenkään vaakaa, mutta minulla on kaiken kokoisia vaatteita ja tavoitteena on mahtua lukemattomiin kokoa 38 oleviin vaatteisiin ensi keväänä. Seuraan siis pudotusta vaatteilla ja peilaamalla. Olen jättänyt kaiken makeansyönnin pois, koska minulle ei näy sopivan kohtuullisuus. Samoin olen hylännyt leivän, perunat ja riisin (paitsi sushia syön). Olen etsinyt keveitä syömisiä, joita voisin syödä koko loppuelämän ajan. Kuulostelen omaa oloani ja pidän huolen, että tunnen ainakin muutaman kerran päivässä tervettä näläntunnetta ja että kokonaisolo on kevyt ja mukava. Arvioni mukaan (ja vaatemittausten perusteella olen laihtunut 5 kk:ssa nyt noin 18-20 kg. Nyt tahti on hiljentynyt varmaankin noin puoleen kiloon per viikko.

Keskityn nyt ajan kulumiseen ja siihen, että pidän tämän tyylin. Inhoa noita vielä jäljellä olevia ihroja, mutta ei auta niitä murehtia. Jatkan vain. Mikään muu ei tuota tulosta kuin se, että jatkaa vain! Ja vaikka tulisi repsahdus - niin senkin jälkeen vaan palaa ruotuun ja jatkaa kevyttä elämää.

Olen varautumassa siihen, että tulevaisuudessa minun tulee olla tosi valppaana ruoan suhteen pysyvästi. En tahdo enää jojoilla.

Tsemppiä jatkoon!

Miten korvaat leivän aamiaisella ja onko helppo yleensäkin keksiä ruokia mitä syö? Mites alkoholi, esim viini?

 

en oikein ymmärrä että miten se 70 viikkoa voi ahdistaa. Kyse on siitä että jos onnistut tavoitteessasi,se 70 viikkoa on vasta alku ja samojen,sinä aikana opittujen uusien elämäntapojen(ruokailun ja liikunnan suhteen) mennään koko loppu elämä,jotta siinä painossa pysytään. Ekat 10 viikkoa on vaiketa,sen jälkeen homma menee rutiinilla ja into kasvaa kun huomaa että kunto kasvaa ja kilot katoaa.

Lähinnä se ahdistaa sen takia, että enkö mä tosiaankaan näe tuloksia aikaisemmin? Ja miksi kaikki "onnistuneet painonpudottajat" saa kymmeniä kiloja pois muutamassa kuukaudessa, miks mä en voi tehdä samoin? Ja kyllä mä ymmärrän, että tää on loppuelämän projekti mutta kun mä en jaksais ootella laihtumista noin kauhean kauan. Kaksi vuotta että pääsisin normaalipainoon, sehän on aivan järkyttävän pitkä aika!

 

Sää syöt tosi vähän... Tai sitten sä oot tosi lyhyt. Elimistö tarvii riittävästi polttoainetta että se jaksaa toimia ja 1000-1300kcal on liian vähän. Liian vähäinen syöminen voi kanssa hidastaa painonlaskua. Ja mitä sä höpiset ettet nää tuloksia ennen ku 70 viikkoa on menny? Sähän näät niitä jo nyt kun oot laihtunu ja kunto on parantunu! Koko ajan pienin askelin kohti voittoa.

 

70 viikkoa on kuule lyhyt aika koko loppuelämässäsi... ja tuskin olet itseäsi parissa kuukaudessa satakiloiseksi syönyt, joten et niitä kiloja myöskään parissa kuukaudessa laihduta! Paljon tsemppiä elämäntaparemonttiin!

 

Sää syöt tosi vähän... Tai sitten sä oot tosi lyhyt. Elimistö tarvii riittävästi polttoainetta että se jaksaa toimia ja 1000-1300kcal on liian vähän. Liian vähäinen syöminen voi kanssa hidastaa painonlaskua. Ja mitä sä höpiset ettet nää tuloksia ennen ku 70 viikkoa on menny? Sähän näät niitä jo nyt kun oot laihtunu ja kunto on parantunu! Koko ajan pienin askelin kohti voittoa.

ei ole liian vähän.Pitää syödä kuitenkin 4-5krt päivä

 

niin painan minäkin. tai painoin ainakin. Nyt olen tehnyt 10 km lenkkejä joka päivä aktiivisen koiran kanssa, mutta en uskalla mennä puntarille ei kyllä vaatteetkaan kiristä, mutta ei tunnu, että olisin laihtunutkaan. Tekisi mieli huutaa, kun on niin paska fiilis siitä, että ei laihdukaan. Useamman kuukauden olen tehnyt pitkiä lenkkejä koirien kanssa + hyötyliikunta päälle ja ruokaakaan ehdi syödä kun kolme lasta pitää kiireisinä jne jne. Siltikin tuntuu, että ei tästä tule paskaakaan!!!!

 

Paljonko te yli 100kg painavat syötte päivän aikana? Tuo lukema on kuitenkin aika järkyttävä eikä sellaiseen tilaan pääse ihan helposti.

 

niin painan minäkin. tai painoin ainakin. Nyt olen tehnyt 10 km lenkkejä joka päivä aktiivisen koiran kanssa, mutta en uskalla mennä puntarille ei kyllä vaatteetkaan kiristä, mutta ei tunnu, että olisin laihtunutkaan. Tekisi mieli huutaa, kun on niin paska fiilis siitä, että ei laihdukaan. Useamman kuukauden olen tehnyt pitkiä lenkkejä koirien kanssa + hyötyliikunta päälle ja ruokaakaan ehdi syödä kun kolme lasta pitää kiireisinä jne jne. Siltikin tuntuu, että ei tästä tule paskaakaan!!!!

Lisää lihaskuntoharjoittelua niin kulutat lenkeillä enemmän. Tsemppiä!

 

Paljonko te yli 100kg painavat syötte päivän aikana? Tuo lukema on kuitenkin aika järkyttävä eikä sellaiseen tilaan pääse ihan helposti.

voin kertoa, että syön paljon vähemmän kuin normaalipainoiset kaverini. nyt ainakin liikunkin 10 kertaa enemmän kuin ne. Ei se aina siitä riipu.

 

Paljonko te yli 100kg painavat syötte päivän aikana? Tuo lukema on kuitenkin aika järkyttävä eikä sellaiseen tilaan pääse ihan helposti.

Ei sen tarvi olla tällä hetkellä ns. paljon, vaan jossain vaiheessa on tullut syötyä tosi paljon. Mä esim. painan 120kg, ja syön TÄLLÄ HETKELLÄ n. 1800-2000kcal päivässä. Oon 9kk:ssa laihtunut 30kg, mut paino on jumittanut tässä samassa noin 3kk. Mulla on ahmimishäiriö (ihan diagnoosi), joten laihdutusmenetelmät on aika lailla rajattua. Kun on yksi syömishäiriö niin äkkiä sen vaihtaa toisentyyppiseen. Jossain vaiheessa elämääni saatoin vetäistä joku 3000-4000kcal ihan keveesti päivässä ku sattui ahmimiskohtaus päälle, terapia auttoi. Nykyäänkin joskus ahmin, mutta tiedon ahmimiskohtauksen ite.

OA:sta ei ollut mulle mitään hyötyä, mutta psykoterapiasta on.

 

Mä aloitin tänää taistelun kiloja vastaan. Mulla niitä on tällä hetkellä 115. Olen aloittanut kuntosali harjoittelun ja siinä sivussa myös pyrin saamaan ruokavalionikin kuntoon. Tänää ollu eka dietti päivä.
Aamupala koostu 2 palasta ruispaloja, maitorahkan ja jugurtin sekoituksella sekä isolla kupilla kahvia. Lounaalla söin salaattia (jääsalaatti, herneitä ja maissia) kourallisen tummaa pastaa ja yhden kanan koiven. Välipalana söin maitorahkan, jugurtin ja banaanin sekoituksen. Päivällisellä söin salaatin lopun ja yhden kanankoiven. Iltapalaksi vielä nappaan maitorahkaa ja sokeritonta mehukeittoa.

Tuossa on siis päivittäinen ateria kokoonpano jolla pärjään. Tänää ollu kyl iha helvetillinen nälkä lounaan jälkeen, mut ku sinnittelen ja pahimpaan nälkään jäystän purkkaa niin onnistun toivottavasti diettiäni noudattamaan. Arkisin mukana on myöskin liikunta. Ma, ke ja pe on treenipäivät jolloin vedän minimissään tunnin treenin kerrallaan.

Kerron tämän kaiken siksi, josko joku siitä apua itselleen saa. Ja näin alkumetreillä kun itsekin olen niin tsemppiä jokaiselle joka tähän hommaan ryhtyy!!!! Pystymme jokainen siihen!!

 

voin kertoa, että syön paljon vähemmän kuin normaalipainoiset kaverini. nyt ainakin liikunkin 10 kertaa enemmän kuin ne. Ei se aina siitä riipu.

Niinhän ne kaikki sanoo. Jossain ohjelmassa tutkittiin laihaa luikkua, joka väitti syövänsä kuin hevonen ja lihavaa, joka väitti ettei syö oikeastaan mitään ja että aineenvaihdunta on hidas ym. jaadajaada. No yllättäen tulos oli se, että laiha luikku söi todellisuudessa pieniä linnunannoksia ja lihava söi koko päivän ja jatkuvasti jotain, ei itsekään huomannut sitä, kun määrät oli pieniä, mutta syöminen oli jatkuvaa. Itseään on kovin helppo huijata, oli sitten laiha tai lihava.

 

voin kertoa, että syön paljon vähemmän kuin normaalipainoiset kaverini. nyt ainakin liikunkin 10 kertaa enemmän kuin ne. Ei se aina siitä riipu.

Tätä mä en usko. Läski ei synny syömättä, se on fakta.