olenkohan ainut maailmassa jolla on seuraavanlainen murheenkryyni? elikkäs on siis minä(5kk:sen pojan äiti) ja avomieheni. ja meidän perheonnea varjostaa tai ainakin uhkaa varjostaa minun pitkäaikainen "likkakaverini" oltu samalla ylä sekä ala asteella peruskoulussa ja tunnettu vuosia.. nyt hän on kahden lapsen yh ja avomieheni ja hän ovat nyt niinku alkaneet menemään kahestaan aina sillon tällön. nytkin mun mies on sen himassa tai ainakin näin oletan kun mun kaverini pyys siltä apua täyttämään jotain toimeentulohakemusta sossua varten. mikään ei tehoa homma vaan jatkuu vaik oon sanonut ja raivonnut molemmille etten hyväksy että ovat kahden. onkohan kukaan samassa tilanteessa että joku niinku teiän yhteinen frendi on alkanu tolleen tekemään?minä epäilen tietenkin vaikka mitä... mut ei kaverini tajua perääntyä vaan pyytää aina mun miestä sen seuraksi millon raflaan ja millon leffaan....ja vaikka minne .....menis ettii vaikka mielummin omaa #piiip#....... no kommentoikaa tätä jotenkin..... mä en tällasta tule hyväksymään ja millä saan tän kaverini tajuamaan???olkoon vaikka sadan lapsen yh muttei tarvii tolla tavalla "omia" mun ukkoani..