no ei ollut!

[Ei ole poikkeavaa]

Eipä tuo pyörtyminen ole kiinni kipukynnyksestä vaan on useimmille ihmisille ihan normaali tapa reagoida toimenpiteen jälkeen. Luomenpoisto, punkteeraus, kierukan laittaminen, verikokeet, polvipunktio, ommelten laittaminen, kynnen poisto... tässä joitakin toimenpiteitä, joiden jälkeen isokin mies (ei kierukka) on pudonnut kanveesiin puhumattakaan naisista. Kiinnittäkääpä huomiota mitä hengityksellenne tapahtuu kun pelottaa tai jännitää. Kaksi vaihtoehtoa, joko pidätätte hengitystä tai hyperventiloitte ja kummastakin voi seurata tuo pyörtyminen kun tilanne on ohi. Adrenaliinia erittyy stressitilanteissa joillakin enemmän ja joillakin vähemmän, joka on myös yksi tekijä.

 

[Lusikka samaan soppaan]

En ikinä pystyisi laitattaamaan itselleni kierukkaa! En osaa sanoa miksi, olenhan minäkin kolme lasta tehny alateitse, kaksi heistä ilman mitään lääkitystä, MUTTA, kun olet synnyttäessä siinä pisteessä että alkaa oikeesti sattuu, niin on jo myöhästä kipulääkettä pyytää ;D. Kierukan laittoon en lähde, koska ei ole pakko. Helpottaisihan se ehkäisyä ym. Mutta, silti en siihen kykene.
Vaikka ilmeisesti synnyttäneelle se on helpompaa, kun kohdunsuu ei ole enää "kokematon".

Mutta, tuo lörppä kävi minunkin silmään . Ei alakautta synnyttäneellä aina ole lörppä, esim itsellä ei ole, ainakaanjos jälkitarkastaneeseen lääkäriin on uskominen, niin on paikat palautuneet. Mutta, toisaalta jo pelkkä raskaus löysyttää alakertaa, siihen vaikuttaa samat hormonit jotka löysyttää lantion nivelet synnytystä varten. Sitä hormonia erittyy jo raskauden alusta lähtien.

Mutta aloittajaa ymmärrän, kaikesta huolimatta. Vaikka synnyttäisin kuin ilman kipulääkkeitä, niin en silti halua kierukan asennukseen =D. Hullu mikä hullu xD

 

[perussynnyttäjä]

Samoin aioin kirjoittaa, että turhaan nämä sektion läpikäyneet rehentelee ns tiukkuudellaan tai löysyydestä alatiesynnyttäjiä moittivat. Raskauden aikana elimistö valmistautuu normaaliin alatiesynnytykseen, jolloin kudokset venyvät valmiiksi ja kohdunkaula pehemenee ja avautuu valittiin mikä synnytystapa tahansa. aukileikattu kohtu sitäpaitsi supistuu huonommin kuin sellainen, joka ei ole vesitä kohdannut. Imetys myös palauttaa elimistön tosi tehokkaasti.

 

[ei ikuna kierukkaa]

mulle ei ainakaan ikinä enää asenneta hormonikierukkaa. Onneksi tosin ei enää tarvitse miettiä ehkäisyä.

Olen synnyttänyt 2 lasta alateitse. Ekan kanssa ei ehditty antaa minkäänlaista kipulääkitystä, kun mentiin niin myöhään synnytyslaitokselle. Siellä oli ärtsy sairaalabakteeriepidemia eikä ne huolineet ovesta sisään ennenkuin viime tipassa. Soitimme ainakin 5 kertaa että joko saa tulla Sairaalaan on reilun 5 minsan matka. Kyllä ne kivut kesti kun tiesi, että ei ne ole ikuisia. Jalkeilla olin koko ajan viimeistä tuntia lukuunottamatta. Pihalle pistivät ensisynnyttäjän vuorokauden kuluttua. Ja hyvin pärjättiin, molemmat oltiin silloin 18 vuotiaita. Emme osanneet edes pelätä.

Tokan kanssa taas ei voinut lapsen kunnon takia antaa kipulääkitystä. Synnytys jouduttiin vetämään pikana läpi. Väliliha leikattiin ilman kivunlievitystä. Oli sen verran hätä. Tikkejä varten kyllä pistettiin puudutuspiikit. Sama juttu kotiinlähdön kanssa. Ulos ovesta alle 2:ssa vuorokaudessa. Mutta nyt oli meillä vanhemmillakin ikää jo 29 vuotta.

Enkä ole "sieltä" lörppä vaikka olen alateitse synnyttänyt + leikelty. Kun pitää itsensä kunnossa ennen ja jälkeen synnytyksen ja osaa jumpata syvät vatsa- ja selkälihakset + alapäänkin lihakset kuntoon, niin ei tarvitse synnytysten jälkeisistä väljyyksistä kärsiä.
Eikä tarvitse myöskään vanhana pissiä pöksyyn kun jatkaa jumppaamista koko eliniän.

Mutta asiaan, eli siihen kierukkaan.
Mulle asennettiin hormonikierukka 1/2 vuotta toisen lapsen syntymän jälkeen.
Ei sattunut yhtään se asentaminen. Riitti kun rentoutti lihakset.

Mutta se kierukka jotenkin "tökki" koko ajan yhteen kohtaan sisällä. Tunsin pistävää kipua joissakin yhdyntäasennoissa, Kävin useamman kerran gynellä valittamassa asiasta. Kaikki oli aivan hyvin. Kierukka oli aina ok. Lopulta tyydyttiin siihen ja välteltiin miehen kanssa niitä asentoja joissa kipua tuntui.

Kun kierukan poistoaika reilun 3 v. kuluttua tuli, sen poistaminen sattui niin maan helvetisiti. Enemmän kuin kumpikaan synnyttäminen. Lääkäri kiskoi ja repi kierukkaa pois. Ei saanut.
Vuosin verta enemmän kuin tarpeeksi. Ei muuta kuin kiireellisenä paksut siteet pöksyissä taksilla sairaalan polille. Siellä päivystyksen laverien kautta saman tien leikkaussaliin.
Selvisi että elimistöni oli kasvattanut kierukan sakaroiden päälle hyvälaatuisen kasvaimen. Kasvaimella oli kokoa 20 cm ja painoa yli 800 gr.
Ei ihme että oli tunne kuin vatsassa olisi ollut joku möykky joka ahdisti ja painoi aina kun söi enemmän ruokaa. Onneksi tästä selvittiin nukutuksella ja leikkauksella.

Tämän episodin jälkeen mieheni kävi katkaisuttamassa piuhat poikki eikä ole ollut ehkäisystä enää minkäänlaista huolta. Eikä ole tullut minullekaan uusia kasvaimia.