"No älä nyt, anna sen nyt vaan..."

Olenko ainoa, jolla alkaa mennä hermot tuollaiseen mitätöintiin? Kyse siis siitä, että juuri kun on kieltänyt omaa lastaan tekemästä jotain, niin joku tulee ja sanoo, että "no anna sen nyt tehdä, ei se mua haittaa". Esimerkkinä vaikkapa tuo ihmisten häiritseminen bussissa. Jos mä olen vaikka juuri sanonut lapselle, että "lakkaa potkimasta sitä penkkiä", niin edessä istuva saattaa kääntyä ja sanoa, että "anna potkia vaan, ei se haittaa". Miksi ihmeessä toiset ajattelevat, että he voivat kävellä sen vanhemman antaman komennon yli |O ?

Eikä pelkästään vieraat ihmiset. Jos mä vaikkapa vanhempien luona sanon tytölle, että lakkaa juoksemasta sisällä, niin äiti sanoo, että "no ei se haittaa, on täällä tilaa juoksennella". Koita siinä sitten pitää jotain komentoa!

 

Et ole ainoa! |O |O |O :headwall: :headwall: :headwall:
nimim. toista viikkoa anoppilassa... :saint:

 

Siis voi #¤%&/()= mun anoppi ja etenkin appiukko on tollasia |O

Ja lapset näkee heitä liki päivittäin.
Mä olen niin kypsä taas siihen että mua komennetaan kun komennan lapsiani- mua ei siis tarvitse totella.... mun käskyt /pyynnöt/kasvatus pyritään mitätöimään aika voittopuolisesti.

Viimeks tänään vedin herneen niin helevetin syvälle nenään että kestää taas aikansa ennekuin minä astun jalallanikaan anoppilan kynnyksen yli!

 

Oijoi, nyt osu ja uppos! Pakko tunnustaa, että oon sortunu moiseen joskus, kun on tuntunut että äiti komentaa lastaan vain, koska ei itse ole varma miten minä kyläpaikan emäntänä suhtaudun esim villeihin leikkeihin tms. Ei ole toki ollut tarkoitus kävellä äidin yli, vaan ilmaista, ettei mua haittaa vaikka vähän mekastetaan tai tulee sotkua.

 

Et oo ajatustesi kanssa yksin!

 

ai muillakin samaa, no huh... meillä ollut tuollaista aina anopin kanssa!! ja miehelle kun sanoin että nuohan mitätöi kaikki meidän kasvatusperiaatteet niin mies totesi että hyvin näköjään unohtuu kaikki, miehelle ne on aikanaan vitsaa antaneet!

 

Niinpä. Ihan niinkuin minä äitinä en tietäisi, mitkä rajat lapselle on asetettava. Ja tiedän myös sen rajan, missä ei enää saa antaa periksi, ettei homma karkaa kokonaan käsistä...

... ja sitten tulee muut aikuiset tulee, että "älä nyt, kauheeta kun laitat lapsen jäähylle", tai "älä nyt, ei kai sen hatun nyt välttämättä tarvii olla päässä". Tai ihan mitä vaan. Mutta kun sen mun sanan on _oltava_ lapselle se laki, ja noista muiden aikuisten pehmittelyistä vaan seuraa se, että joka kerta lapsi testaa uudelleen. että pitiköhän tämä käsky nyt paikkaansa...

 

Ja sekin vielä, että jos se nyt ei satu sitä kaupantätiä häiritsemään, että joku seisoo hänen selkänsä takana kassalla ja katsoo, mitä täti tekee, niin ehkäpä sitä seuraavaa häiritseekin. Jos vanhemmat sanoo ei, se on ei ja sillä selvä. Vaikka se ei sitten häiritsisi sitä kyseessä olevaa henkilöä ollenkaan.

 

Arvaa vaan ottaako pattiin! |O :headwall:

 

KYLLÄ!!!!!!

Näin kun yksin pitää kolmea muksua kasvattaa-en tosiaan kuuntele että mun sanani mitätöidään. Ja olenkin sanonut aika suoraan,jos joku niin on tehnyt.

 

Jep, anoppi. Ollaan siellä kylässä ja lapset alkaa riehua. Anoppi ja appiukko vanhoja, pieni kämppä jossa muutama vanha lelu jotka äkkiä katsottu. Alkaa iskän kimpussa kiipeily, kirkuminen, säntäily. Komennan käyttäytymään. Anoppi heti sanomaan, että anna niiden leikkiä. Ei ole minusta leikkiä tuollanen vaan huonoa käytöstä.

 

Auts. Minä saatan sanoa juuri tuota "ihan ok on juosta" kyläileville lapsille... Voi kamala kuinka mua varmaan kaveripiirissä tämän takia paheksutaan. Olen lapsetonkin kaiken lisäksi, joten asia on varmaan kahta kauheampi.

 

Oijoi, nyt osu ja uppos! Pakko tunnustaa, että oon sortunu moiseen joskus, kun on tuntunut että äiti komentaa lastaan vain, koska ei itse ole varma miten minä kyläpaikan emäntänä suhtaudun esim villeihin leikkeihin tms. Ei ole toki ollut tarkoitus kävellä äidin yli, vaan ilmaista, ettei mua haittaa vaikka vähän mekastetaan tai tulee sotkua.

Jos me ollaan jossain kylässä, niin mä sitten yleensä vähän kysyvästi katson sitä emäntää, että mitä mieltä hän on siitä toiminnasta heillä. Varsinkin kun kyläpaikoissa tuo käytös tuppaa menemään vähän yli... Mut siinä on aina se vaara, että mikä on sallittua yhdessä kyläpaikassa, ei olekaan seuraavassa.

 

Auts. Minä saatan sanoa juuri tuota "ihan ok on juosta" kyläileville lapsille... Voi kamala kuinka mua varmaan kaveripiirissä tämän takia paheksutaan. Olen lapsetonkin kaiken lisäksi, joten asia on varmaan kahta kauheampi.

No en mäkään nyt suutahda kerrasta tai kahdesta, mutta kun toistuvasti kävellään mun käskyvallan ja vanhemmuuteni ylitse, mulle tärkeissä asioissa, niin silloin alkaa kiehua.

 

Minä olen kohdannut tähän mennessä tuota vain koiran kanssa Ärsyttävää kun yritän pitää koiran komennossa ja ihmiset sitten selittää että anna sen vaan hyppiä tai tulla leikkimään jne. Ja sitten kun en komenna niin huomaan että kohta niillä vierailla meneekin hermo siihen koiraan :kieh: Koiran kanssa ehkä helpompaa, nykyisin pidän oman pääni ja selitän että koiran pitää osata käyttäytyä. Toki samaahan voisi sanoa lapsistakin?

 

mua hatuttaa joskus mun miehen "it's fine" tyyli !!! Argh! tulevaisuudessa on varmasti mukavaa kun mä yritän pitää jonkin sortin järkeä yllä niin tää tulee kusee sit muroihin! onhan tässä toki aikaa mut jos muksu on nyt 3kk ja tää juttu on jo tälläistä niin mulla palaa hihat!! siis mieheen!! ollaan pikkasen eri mieltä kasvatuksesta mut sellastahan se on alussa vai onko??? |O

 

Olenko ainoa, jolla alkaa mennä hermot tuollaiseen mitätöintiin? Kyse siis siitä, että juuri kun on kieltänyt omaa lastaan tekemästä jotain, niin joku tulee ja sanoo, että "no anna sen nyt tehdä, ei se mua haittaa". Esimerkkinä vaikkapa tuo ihmisten häiritseminen bussissa. Jos mä olen vaikka juuri sanonut lapselle, että "lakkaa potkimasta sitä penkkiä", niin edessä istuva saattaa kääntyä ja sanoa, että "anna potkia vaan, ei se haittaa". Miksi ihmeessä toiset ajattelevat, että he voivat kävellä sen vanhemman antaman komennon yli |O ?

Eikä pelkästään vieraat ihmiset. Jos mä vaikkapa vanhempien luona sanon tytölle, että lakkaa juoksemasta sisällä, niin äiti sanoo, että "no ei se haittaa, on täällä tilaa juoksennella". Koita siinä sitten pitää jotain komentoa!

PEESI! ja sitten anoppi ihmettelee miksi meidän lapsi on siellä käytöshäiriöinen villieläin eikä muka missään muualla, "kun mummon luona saa.."

 

Oijoi, nyt osu ja uppos! Pakko tunnustaa, että oon sortunu moiseen joskus, kun on tuntunut että äiti komentaa lastaan vain, koska ei itse ole varma miten minä kyläpaikan emäntänä suhtaudun esim villeihin leikkeihin tms. Ei ole toki ollut tarkoitus kävellä äidin yli, vaan ilmaista, ettei mua haittaa vaikka vähän mekastetaan tai tulee sotkua.

Tästä tuli kylläkin mieleen lisäyksenä aikaisempaani, että kylässä kyllä pyrin olemaan kieltämättä suoraan lastani. Opastan ennemmin, että "ensin pitää kysyä XXX:ltä, saako sillä leikkiä", ja sitten kysytään XXX-emännältä, että saako siihen tavaraan koskea / onko se helposti rikkoutuva, ja sitten vasta päätetään, saako sillä todella leikkiä vai ei.

 

Mä en oo muuten edes ajatellut asiaa tolta kannalta. :ashamed:
Tänäänkin yksi poika käveli meidän viltille ja äiti sanoi että ei saa mennä, ja mä totesin että ei haittaa, anna mennä vaan. No poika oli alle vuoden että tuskin tajusi, mutta musta tuntu että se äiti kielsi vain siksi ettei tiennyt saako mennä.

 

mua hatuttaa joskus mun miehen "it's fine" tyyli !!! Argh! tulevaisuudessa on varmasti mukavaa kun mä yritän pitää jonkin sortin järkeä yllä niin tää tulee kusee sit muroihin! onhan tässä toki aikaa mut jos muksu on nyt 3kk ja tää juttu on jo tälläistä niin mulla palaa hihat!! siis mieheen!! ollaan pikkasen eri mieltä kasvatuksesta mut sellastahan se on alussa vai onko??? |O

Täh? Säkö kasvatat jo 3kk-ikäistä vauvaa? siis millaista juttu on? Miten noin pientä "kasvatetaan"?

 

Mä en oo muuten edes ajatellut asiaa tolta kannalta. :ashamed:
Tänäänkin yksi poika käveli meidän viltille ja äiti sanoi että ei saa mennä, ja mä totesin että ei haittaa, anna mennä vaan. No poika oli alle vuoden että tuskin tajusi, mutta musta tuntu että se äiti kielsi vain siksi ettei tiennyt saako mennä.

No tää on ihan eri asia.

Mutta jos mä sanon vaikkapa lapsille anoppilassa että 'enää ei ainuttakaan keksiä!' niin anoppi tyrkkää vadin lähemmäs ja sanoo että 'ne söi niin hyvin...' tai 'no nämä yhdet vielä...'

'Ei saa hyppiä kengät jalassa auton penkeillä!' Vastaus kuuluu: 'Mamman auton penkeillä saa!'
(Onko auto sopiva leikkipaikka ylipäätään?? )

'Tuu heti pois sieltä! Ei sinne saa mannä!' (kirkon pihassa oleva muistomerkki, vimpan päälle haravoitu hiekka siinä, aidattukin vielä, niin appi ärähtää : 'Älä nyt aina huuda- kirkonmäellä tartte tuollain riehua....' (en huutanut, komensin vain lasta sieltä äkäseen pois- on kielletty aikaisemminkin sinne menemästä, lapsi kohta 7 vuotias eli tietää kyllä. )

 

Mä en oo muuten edes ajatellut asiaa tolta kannalta. :ashamed:
Tänäänkin yksi poika käveli meidän viltille ja äiti sanoi että ei saa mennä, ja mä totesin että ei haittaa, anna mennä vaan. No poika oli alle vuoden että tuskin tajusi, mutta musta tuntu että se äiti kielsi vain siksi ettei tiennyt saako mennä.

En usko, että suurin osa ajatteeleekaan, eikä tosiaan tarkoita kävellä vanhempien käskyvallan yli. Mä itse ainakin kiellän usein just siksi, kun _lähtökohta_ on se, että ei riehuta, mennä toisten vilteille jne. Mutta jos joistain ihmisistä on kivaa kun mun tyttö tulee juttelee niille vaikka rannalla, niin enhän mä nyt herranen aika sentään suutu näille ihmisille ja käske tyttöä sieltä pois :O Em. tilanteessa sanon, että ok, lähettäkää likka tänne kun kyllästytte. Ja jos busissa sanotaan, että penkin potkiminen ei haittaa, niin sanon, että kiva ja selitän lapselle että jotakin voi haitata ja lisäksi penkki menee likaiseksi kengistä. Ja mummilassa tai kylässä kysytään sen talon säännöt ja eletään niitten mukaan. Ei voi olettaa, että joka paikassa pätee samat säännöt, hyvä lapsenkin on oppia että tilanteet vaihtelee.

 

mua hatuttaa joskus mun miehen "it's fine" tyyli !!! Argh! tulevaisuudessa on varmasti mukavaa kun mä yritän pitää jonkin sortin järkeä yllä niin tää tulee kusee sit muroihin! onhan tässä toki aikaa mut jos muksu on nyt 3kk ja tää juttu on jo tälläistä niin mulla palaa hihat!! siis mieheen!! ollaan pikkasen eri mieltä kasvatuksesta mut sellastahan se on alussa vai onko??? |O

Täh? Säkö kasvatat jo 3kk-ikäistä vauvaa? siis millaista juttu on? Miten noin pientä "kasvatetaan"?

Tämä on siis minun vastaus sinun kysymykseesi:, eikä ole "totuus"!
Minun mielestäni kasvatus alkaa heti kun lapsi on syntynyt tähän maailmaan. Se miten käsittelet lasta vauvana tai ihan minä ajankohtana tahansa muovaa lapsen ajatusmaailmaa ja näin kasvattaa häntä. Tässä vaiheessa vauvasta tulee omien mallien ns.peilikuva eli hän heijastaa minun ja puolisoni maailmankuvaa sillä mitään muuta hän ei tiedä tässä vaiheessa. Hän ei tiedä mikä on oikein ja mikä väärin, sen opettaminen on vanhempien eli meidän tehtävä. Olenko välinpitämätön vai rakastava, tämäkin kasvattaa lastani vauva-aikana. Tuenko lapseni lapsuutta ja annanko sitä turvaa, joka antaa lapselleni eväät tulevaisuutta varten.

Meidän vanhempien antamilla eväillä toivoisin oman lapseni saavan hyvän pohjan omalle kasvamiselle, sillä ihminen ei lopeta kasvamista 18v täytettyään vaan prosessi kestää koko iän. Siksi tulen ymmärtämään miltä tuntuu kun oma tapa opettaa ja ohjeistaa lasta mitätöidään vähättelyllä ja sallimalla. Tämä varmasti tulee koskemaan vielä monta kertaa, sillä isä antaa oman mausteensa lapsen kasvatukselle.

Näin ollen olen kasvanut omalla tavallani vanhemmuuteen ja toivoin että pystyn nyt vaikuttamaan positiivisella tavalla omaan lapseni kasvamiseen. Tämä tapahtuu tällä hetkellä rakastamalla ja vastaamalla lapseni tarpeisiin. Luomalla turvallisen kasvuympäristön. Alkuperäisessä viestissäni ajattelin kasvatusta myös paljon pidemmälle kuin nyt !!

Minun mielestä jokainen vanhempi tekee omaa arvokasta kasvatustyötään enkä tuomitse enkä puutu muiden ihmisten "kasvamiin" arvoihin. Tähän minä olen kasvanut vaikkei oma kasvatukseni mikään "ruusuinen" ollut.

 

mietin ihan samaa just tanaan. Kaupassa alkoi neiti 2,5v vaatia karkkihyllylta sita ja tata ja kun en suostunut, hirvea huuto tietenkin...

niin eikøs kaupan tati ja muut ihmiset ala "voi sinua, kiusaako aiti sinua, eikø se osta sulle karkkia" :headwall: