Olen kohta 37-vuotias äiti, ja esikoisesta on aikaa jo 17 vuotta. Tammikuussa oli keskenmeno (tuulimuna), joka todettiin vasta nt-ultrassa rv:lla 12. Tyhjennys tehtiin lääkkeellisesti ja se meni täydellisesti, ei tulehduksia. Mieleen se sattui niin, että luulin kuolevani.
Eilen sitten kävimme ihailemassa pientä tähteämme ultrassa, rakas sai alkunsa pari kuukautta keskenmenon jälkeen. Kääpiö nukkui masussani sormi suussa. Rakastuin niin valtavasti enkä muista olleeni onnellisempi ikinä :heart:
Aikamme ihasteltuamme kätilö alkoi ottaa mittoja ja turvotusta olikin 4.2mm. Näytti olevan niskassa ja selän alueella. OLEN AIVAN KAUHUISSANI!
Voisiko joku kertoa onnellisia tarinoita näistä lukemista vai onko toivo syytä heittää roskikseen? Meillä on aika Naistenklinikalle jo ensi viikolla, mutta en meinaa paniikiltani selvitä edes sinne.. :'(
Eilen sitten kävimme ihailemassa pientä tähteämme ultrassa, rakas sai alkunsa pari kuukautta keskenmenon jälkeen. Kääpiö nukkui masussani sormi suussa. Rakastuin niin valtavasti enkä muista olleeni onnellisempi ikinä :heart:
Aikamme ihasteltuamme kätilö alkoi ottaa mittoja ja turvotusta olikin 4.2mm. Näytti olevan niskassa ja selän alueella. OLEN AIVAN KAUHUISSANI!
Voisiko joku kertoa onnellisia tarinoita näistä lukemista vai onko toivo syytä heittää roskikseen? Meillä on aika Naistenklinikalle jo ensi viikolla, mutta en meinaa paniikiltani selvitä edes sinne.. :'(