Nämä on sellaisia kinkkisiä juttuja. Toisaalta haluaisin itse opettaa lapselleni, ettei moisilla nimittelyillä ole merkitystä eli toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, eli en haluaisi korostaa asiaa. Toisaalta sitten haluaisin opettaa, että toisten taholta ei tarvitse sietää huonoa kohtelua eli puuttuisin asiaan, jotta lapsi oppii, että itseään saa puolustaa. Ja samalla opettaisin tälle nimittelevälle lapselle, että hänen puheensa eivät ole kivoja. Asioihin vaikuttaisi tietysti myös se, miten tämä toinen lapsi nimittelee: onko se tosiaan vaan riimittelyä ja hyväntuulista, vai selkeästi ilkeämielistä. Ja miten oma lapsi reagoi: jos hän kokee sen vain kevyenä ja hauskana, nin ei hätiä, mutta jos ahdistaa ja tulee paha mieli, niin ilman muuta puututtava.
Itse olen päiväkodissa töissä ja kerran olen kohdannut vanhemman, joka ei halunnut, että me hoitajat puhutellaan hänen lastaan meidän keksimällä hellittelynimellä. Se oli itselle aivan uutta ja opetus siitä, että kaikki eivät tosiaan tykkää nimen vääntelystä. Meillä siis tapana hellitellä puheissa lapsia, tyyliin: "mitäpäs Niilo nipsukka tietää?" ja eräs äiti tuohtui todella paljon tämän tyyppisestä letkauksesta ja painotti, että hänen tyttönsä nimi on tämä ja sillä häntä kutsutaan! Tietysti kunnioitimme äidin toivetta.
Tai sitten ihan nätisti kysyisin että mikä hänen nimensä on: (esim Ville) ja sitten sanoisin että: Ville, tälle meidän Matille voi tulla pahamieli kun nimitttelet häntä, voisitko lopettaa sen.