niinhänsääluulet masennuksesta

[toinen näkökulma]

Just kun olin vastaamassa sulle siinä aborttiketjussa kysymykseesi, että "meinaatko, että myös synnytyksen jälkeen masentuneet ovat omalla asenteella sen aiheuttaneet" tai jotain sinne päin, niin koko viestiketju katosi kuin taikatempusta johonkin (yritin etsiä profiilistani viestejä, mitä siihen ketjuun oon kirjoittanut, muttei niitäkään löydy ) .

Vastaan, että juuri sitä meinaan. Itsellänikin diagnosoitiin vaikea synnytyksen jälkeinen masennus, määrättiin terapia ja lääkkeet, joita en kuitenkaan syönyt kuin muutaman pillerin jonka jälkeen tajusin, että kaikki on omista asenteista kiinni ja heitin lääkepurkin roskiin. Tarkemmin siitä olen kirjoittanut tähän ketjuun, jos kiinnostaa lukea.

http://kaksplus.fi/keskustelu/t1580355

 

[Aamuäree]

Se on siis poistettu koko ketju. Mennyt ilmeisesti asiattomaksi....

 

[juupajuu]

Kyllä se ei aina ole asenteesta kiinni!! Mulla on ollut kolme masennusjaksoa elämässäni ja ei ole paljon hymyily auttanut! Älä jaksa jauhaa paskaa.

 

[Aamuäree]

JA jos joku ketju positetaan, niin turha aloittaa mun mielestä uutta, joka kuitenkin kohta menee poistoon ja tismalleen samasta syystä kuin se aiempikin.

Yksärillä asiat jälkikäteen jos vielä jäi jotain hampaankoloon.

 

[toinen näkökulma]

Kyllä se ei aina ole asenteesta kiinni!! Mulla on ollut kolme masennusjaksoa elämässäni ja ei ole paljon hymyily auttanut! Älä jaksa jauhaa paskaa.

No ei ne hymyilyt autakaan sun asenteen kanssa. Ja asenteesi masennusta kohtaan paistaa koko viestistäsi läpi. Ja kyllä mäkin olin ihan tosissanii masentunut, kun uskoin asian olevan niin. Ajattelin vielä, ettei ne lääkärit varmaan terveille ihmisille jakele diagnooseja tyyliin "vaikea masennus". Mutta se masennus onkin ihan todellinen, silloin, kun ihminen on masentunut ja kun ihminen päättää, että nyt tää loppuu, niin se oikeestikin loppuu. Negatiiviset ajatukset pitäis heittää pois ennenkuin ne ehtivät kunnolla syntyäkään ja korvata ne välittömästi positiivisilla ajatuksilla. Ei niiden negatiivisten asenteiden/ajatusten huomaaminen alussa helppoa ole, mutta kun niiden korvaamisesta positiivisiin tulee tapa, niin äkkiä huomaat olevas terve.

 

[rakkaimpani]

joo voin lukeakkin, mutten nyt, ei oikein pääs pysy nyt mikään asia, ei jaksa keskittyä nytten

 

[toinen näkökulma]

JA jos joku ketju positetaan, niin turha aloittaa mun mielestä uutta, joka kuitenkin kohta menee poistoon ja tismalleen samasta syystä kuin se aiempikin.

Yksärillä asiat jälkikäteen jos vielä jäi jotain hampaankoloon.

Ei mitään jäänyt hampaankoloon, mutta julkisiin kysymyksiin vastaan julkisesti. Yksityisiin yksärillä laitettuihin luonnollisesti yksityisesti. Ja uus ketju ei koske aborttia vaan masennusta, jos et ihan sitä huomannut. Ei pahalla.

 

[rakkaimpani]

Kyllä se ei aina ole asenteesta kiinni!! Mulla on ollut kolme masennusjaksoa elämässäni ja ei ole paljon hymyily auttanut! Älä jaksa jauhaa paskaa.

No ei ne hymyilyt autakaan sun asenteen kanssa. Ja asenteesi masennusta kohtaan paistaa koko viestistäsi läpi. Ja kyllä mäkin olin ihan tosissanii masentunut, kun uskoin asian olevan niin. Ajattelin vielä, ettei ne lääkärit varmaan terveille ihmisille jakele diagnooseja tyyliin "vaikea masennus". Mutta se masennus onkin ihan todellinen, silloin, kun ihminen on masentunut ja kun ihminen päättää, että nyt tää loppuu, niin se oikeestikin loppuu. Negatiiviset ajatukset pitäis heittää pois ennenkuin ne ehtivät kunnolla syntyäkään ja korvata ne välittömästi positiivisilla ajatuksilla. Ei niiden negatiivisten asenteiden/ajatusten huomaaminen alussa helppoa ole, mutta kun niiden korvaamisesta positiivisiin tulee tapa, niin äkkiä huomaat olevas terve.

ohan se kyl näin," kaikki lähtee itsestä"

 

[DG]

Itsellä on takana vaikea synnytyksen jälkeinen masennus, eikä se ollut enää siinä vaiheessa kiinni asenteesta että ei olisi tahtonut pärjätä. Tuli totaali seinä vastaan. Et jaksanut nousta, et jaksanut mitään, kaikki oli työn ja tuskan takana.

Itsellä kyllä ne lääkkeet ja pitkä psykoterapia auttoi. Ja kun itse menin tilaan että kaaduin lattialle ja en jaksanut konkreettisesti nousta, niin ei siinä mitkään väkisin ajatellut hymyt auttaneet että kyllä tämä tästä. Kyllä sitä reilu vuosi oltiin niin pohjalla kun pohjalla voi olla.

Ja itse olen kaikkienkin mielestä just se selviytyjä, joka selviytyy kaikesta. Jonka ei todellakaan muidenkaan mielestä olisi pitänyt masentua. Mutta opettava kokemus oli ja paljon muutti elämääni sen jälkeen.

Eli ajattelen kyllä että pahasta seuraa hyvääkin. Ja itsellä tuosta pohjalla olosta on tullut uusi elämän alku. Mutta en olisi keskellä sitä masennusta aloittamaan tuota uutta alkua.

Mutta itseä kaiken kokeneena, ja siitä selvinneenä niin välttämättä kaikki eivät ymmärrä mitä se oikeasti on kun on masentunut. Ei se ole asenteesta kiinni ja halusta että mä nyt tahdon olla masentunut. En todellakaan ois halunnut olla masentunut. En olisi tahtonut että elämältä yhtäkkiä katoaa pohja. En nauti lapsen ensimmäisenä vuotena mistään. Haluan vain nukkua tai kuolla. Eikä muut syyllistävät ihmiset auta tätä masentunutta yhtään, sanomalla että sun ei pitäisi olla masentunut kun sulla on noin kaunis lapsi. Juu ei pitäisi mutta kun on.

 

[toinen näkökulma]

joo voin lukeakkin, mutten nyt, ei oikein pääs pysy nyt mikään asia, ei jaksa keskittyä nytten

Tulit sitten mihin tahansa päätökseen, niin voimia sinä sen kanssa tarvitset, ja onnellisessa asemassa oot sen suhteen, että mies on tukena. Voimia sulle ja jaksamista :flower: :hug:

korjaus, anteeksi, vahingossa tuli ihan väärä hymiö

 

[rakkaimpani]

joo voin lukeakkin, mutten nyt, ei oikein pääs pysy nyt mikään asia, ei jaksa keskittyä nytten

Tulit sitten mihin tahansa päätökseen, niin voimia sinä sen kanssa tarvitset, ja onnellisessa asemassa oot sen suhteen, että mies on tukena. Voimia sulle ja jaksamista :flower:

kiitos =)

 

[toinen näkökulma]

Itsellä on takana vaikea synnytyksen jälkeinen masennus, eikä se ollut enää siinä vaiheessa kiinni asenteesta että ei olisi tahtonut pärjätä. Tuli totaali seinä vastaan. Et jaksanut nousta, et jaksanut mitään, kaikki oli työn ja tuskan takana.

Itsellä kyllä ne lääkkeet ja pitkä psykoterapia auttoi. Ja kun itse menin tilaan että kaaduin lattialle ja en jaksanut konkreettisesti nousta, niin ei siinä mitkään väkisin ajatellut hymyt auttaneet että kyllä tämä tästä. Kyllä sitä reilu vuosi oltiin niin pohjalla kun pohjalla voi olla.

Ja itse olen kaikkienkin mielestä just se selviytyjä, joka selviytyy kaikesta. Jonka ei todellakaan muidenkaan mielestä olisi pitänyt masentua. Mutta opettava kokemus oli ja paljon muutti elämääni sen jälkeen.

Eli ajattelen kyllä että pahasta seuraa hyvääkin. Ja itsellä tuosta pohjalla olosta on tullut uusi elämän alku. Mutta en olisi keskellä sitä masennusta aloittamaan tuota uutta alkua.

Mutta itseä kaiken kokeneena, ja siitä selvinneenä niin välttämättä kaikki eivät ymmärrä mitä se oikeasti on kun on masentunut. Ei se ole asenteesta kiinni ja halusta että mä nyt tahdon olla masentunut. En todellakaan ois halunnut olla masentunut. En olisi tahtonut että elämältä yhtäkkiä katoaa pohja. En nauti lapsen ensimmäisenä vuotena mistään. Haluan vain nukkua tai kuolla. Eikä muut syyllistävät ihmiset auta tätä masentunutta yhtään, sanomalla että sun ei pitäisi olla masentunut kun sulla on noin kaunis lapsi. Juu ei pitäisi mutta kun on.

Kyllä, tiedän tunteen. Sellaista se munkin masennus jossain vaiheessa oli, ja kyllä muakin auttoi psykologi alkuun (lähinnä juuri siihen, että tajusin ongelman olevan mun pään sisällä ja vain mun pään sisältä eikä mistään ulkopuolelta korjattavissa). Ja kyllä se masennus on ihan todellista, silloin kun se on päällä. Mutta siinäkin vaiheessa täytyy vain ajatella positiivisesti. Mitä enemmän pieniä ilon aiheita löydät arkipäivistä, sen paremmaksi sun arki muuttuu. En minäkään muista juuri mitään vauvan ekasta vuodesta, ja raskausaika oli sellainen, että se ajoi mut tavallaan siihen masennukseen (asunnottomuus viimeisillä raskauden kuukausina keskellä talvea, suhteet isään sellaiset, etten voinut mennnä vanhempienkaan luo asumaan, joten joudun nukkumaan yöni kodittomien yömajassa, miehen pettämiset alkuraskauden aikana, epävarmuus suhteesta, kaukosuhde miehen työn takia -- asui ulkomailla ennen lapsen syntymää ja 10 kk syntymän jälkeen ). Masennuksesta pääsee pois vähitellen, pikkuhiljaa, ei se mee päivässä eikä viikossa ohi, vaikka kuinka positiivisesti ajattelet. Mutta omista ajatuksista kukaan muu kuin itse ajatteleva ihminen ei ole vastuussa. Ja ihminen itse voi päättää, antaako hän negatiivisille ajatuksille vallan vai yrittääkö VÄKISIN korjata ne positiiviseen suuntaan. Alku ei ole helppoa, mutta joka päivä muuttuu helpommaksi, kun TIETOISESTI alkaa pikkuhiljaa muuttamaan omaa ajattelutapaa ja etsimään pieniä ilon aiheita arkielämästä. Ja iloita (ei hymyillä vaan iloita, sen oppii, jos harjoittelee ) pikkuasioista, kuten aurinkoisesta päivästä tai lapsen ekasta hymystä/hampaasta, kahvihetkestä, kun lapsi on rauhoittunut yms. Kun oppii iloitsemaan arjesta, niiin arki muuttuu pikkuhiljaa iloisemmaksi. Ja kun arki muuttuu iloiseksi, niin masennukselle ei jää enää tilaa.

 

[vieras]

Omalla kohdalla masentuneisuudesta parantuminen alkoi siitä hetkestä, kun päätin ottaa vastuun itsestäni. En voi vaikuttaa siihen mitä olen joutunut kokemaan, mutta voin päättää miten suhtaudun asioihin. Samalla opin tervettä itsekkyyttä, etten enää ole tekemisissä ihmisten kanssa, jotka aiheuttavat käytöksellään ja puheillaan pahaa oloa.
Olen huomannut, että usein masentuneet ihmiset ovat jotenkin herkempiä kuin muut. Tämä yhteiskunta ei ole herkkiä varten, vaan pitää olla kova ja kestävä. Lytätään jo muutenkin heikkoja sen sijaan, että tuettaisiin toisia.

 

[toinen näkökulma]

Omalla kohdalla masentuneisuudesta parantuminen alkoi siitä hetkestä, kun päätin ottaa vastuun itsestäni. En voi vaikuttaa siihen mitä olen joutunut kokemaan, mutta voin päättää miten suhtaudun asioihin...

Juuri tätä ajoinkin takaa. Että ottaako vastuun itsestä ja omista ajatuksistaan/suhtautumisesta asioihin vai mennäänkö siihen uhrin rooliin sanomalla, että "nyt mua masentaa ja mä tarviin tukea" ja näin ollen sysätään se vastuu oman itsensä ajatuksista, mielestä ja parantumisesta muille, kuten lääkäreille, psykologeille ja lääkkeille. Aina on helpompaa antaa jonkun toisen hoitaa homman puolestaan ja sanoa, että "mun kuuluu olla tällainen masentunut, vittuuntunut, laiska ja äkkipikainen, koska mä sairastan masennusta". Ja niinhän se on, sulla on diagnoosi, lääkkeet ja käyt terapiassa. Ihan oikea sairaus. Mutta masennuksesta ulos pääsemiseen ei mitkään lääkkeet auta, ne vain tekee ongelmasta siedettävämmän. Lopultahan se parantuminen alkaa vain sieltä omasta päästä. Masennusta ei lääkitä lääkkeillä, lääkkeet eivät poista ongelmaa,, se on vähän niin kuin apukeino, jotta masentunut "pärjää" psykologikäyntien välisen ajan. Parannutaan juuri niillä psykologin kanssa käytävillä keskusteluilla, kun siitä omasta mielestä psykologin kanssa yritetään etsiä syitä masennukseen ja yhdessä mietitään, mikä siihen voisi auttaa. Toiset tarvii siihen psykologia, toisista voi tulla oman itsensä psykologeja (lopulta vain ihminen itse tietää alitajunnassaan syyt kaikkeen omaa mieltään koskevaan ja psykologi auttaa vain poimimaan niitä, kun potilas ei niitä itse näe ). Psykologi on oiva apukeino alkuun, mutta ihan varmasti masennus tulee palaamaan yhä uudelleen ja uudelleen tietyin väliajoin, jos ei itse opi tuntemaan ja hallitsemaan omaa mieltään, vaan luottaa vain siihen, että psykologi ja lääkkeet hoitavat minut kuntoon. Kun asenteen pitää olla, minä hoidan mieleni kuntoon, koska kyse on mun omasta mielestä.

 

[Jätkä]

JA jos joku ketju positetaan, niin turha aloittaa mun mielestä uutta, joka kuitenkin kohta menee poistoon ja tismalleen samasta syystä kuin se aiempikin.

Yksärillä asiat jälkikäteen jos vielä jäi jotain hampaankoloon.

Ei mitään jäänyt hampaankoloon, mutta julkisiin kysymyksiin vastaan julkisesti. Yksityisiin yksärillä laitettuihin luonnollisesti yksityisesti. Ja uus ketju ei koske aborttia vaan masennusta, jos et ihan sitä huomannut. Ei pahalla.

Mutta kun sinähän jatkoit sen poistetun ketjun aihetta tässä uudessa ketjussasi ihan selkeästi. Ole hyvä ja jatka yksityisesti, tämä menee lukkoon jottei sama toistu.