niin väsynyt elämäänsä puolisonsa kanssa...

Teillä on varmaan melkoinen oravanpyörä: mies menee -sinä nalkutat- mies menee ja tekee mitä tahtoo- sinä nalkutat. Joten mies taas menee ja sinä nalkutat...
Lyhyesti: ottakaa välimatkaa.

kuulostaa osin tutulta kuin meillä alussa, meillä auttoi päätös ottaa etäisyyttä ja katsoa mitä me halutaan. Päätettiin haluta jatkaa, ja hyvin menee :)
Mut muu ei auttanut kuin tuo etäisyyden otto. Sitä ennen oli tuota miehen menemistä ja mun jäkätystä. Kumpikaan ei nähny mikä oikeesti mätti.
Voihan se olla ettei teillä auta toikaan.
 
Marssipa perheneuvontaan/avioliittoneuvontaan, vaikka yksin jos mies ei suostu. Kuulostaa siltä että olette mitä kipeimmin avun tarpeessa, ja ulkopuolisen auttajan tarpeessa. Kas kun asiat menevät tarpeeksi solmuun, niitä ei saa itse auki - mies tajuaa varmaan jossakin mielensä pohjalla itsekin että on sössinyt perhe-elämänsä, eikä kuitenkaan halua sitä sinulle myöntää vaan mieluummin syyttää sinua. Samoin sinä et pysty ahdistukseltasi näkemään, mitä ehkä voisit tehdä toisin. Siksi ulkopuolisen puolueettomat neuvot olisivat tarpeen.
 
Jokaisen mitta tulee täyteen ajan kanssa. Sä et voi muuttaa toista jos toinen ei halua muuttua, niin karua kun se onkin mutta kun sen ymmärtää, pääsee pitkälle. Ero ei välttämättä ole lopullinen ero mutta mitä pidemmälle katsot tota touhua, usko mua- se vaan jatkuu. Mies on tottunut että saa mennä ja tulla miten haluaa eikä ne siitä yleensä mihinkään tapojaan muuta jos ei oikeesti kolise. Ja monilla se kolisee vasta kun on kamat pakattu ja asuttu erillään jonkun aikaa. Toisilla ei kolise koskaan.

Pohdi, oletko oikeasti nyt onnellinen ja tee ratkaisusi sen mukaan! Voimia!
 
Kyllä tuossa suhteessa on aika klassiset merkit sille, että lähteä pitää. Mies juo ja talous ei ole hallinnassa. Lähdet, turvaudut vanhempiisi että lähtö onnistuu, et tule katumaan. Löydät varmasti uuden, paremman suhteen. Seuraavalla kerralla valitse niin, että mies ei juo.
 

Yhteistyössä