Niin paha mieli :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Saad
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Saad

Vieras
Minä vauvakuumeillut kolmatta vuoden verran. 2 koululaista on. Olen ainoa lapsi ja haaveeni on aina ollut 3 lasta. Nyt tuo mies paukautti, ettei halua missään nimessä, enää ikinä, yhtään lisää. Menee ennemmin steriloitavaksi. Tippaakaan viis minunkaan toiveestaani, asia vaan on niin, piste. No itse oon 38v että se on sitten siinä. Mitä mä tähän sanon. On vaan käsittämättömän paha mieli.
 
Mies vain "paukautti" niin tarkoittaako että hän oli vihainen jostain asiasta ja siksi niin jyrkkä?

Jos näin niin anna tilanteen rauhoittua ja ota asia esille uudestaan. Mikäli mies on tosissaan niin sitten se on hänen päätöksensä. Sinä voit tehdä itse omat päätöksesi: joko jätä vauvahaaveilut tai hankit vauvan ilman (tätä) miestä.
 
Ei ollut hetken mielijohde. Ei ollut vihainen. Ei vaan sitten enää halua. Mua itkettää, tuntuu pahalta. Onhan mulla nuo 2 isoa kullannuppua, mutta niin kovin toivoin yhtä vielä. Olis edes keskusteltu mutta ei. Asia on näin ja piste. Vaikea on hyväksyä, kun asia ilmaistaan täysin jyrkästi. En oo pyytänyt enkä painostanut, ehkä 3x vuoden aikana sanonut että yksi ois vielä kiva.
 
sinulla on kaksi lasta jo, kasvattakaane miehen kanssa ja iloitse heidän olemassa olostaan ja kehittymisestään

Mutta jos se vauvakuume nyt on niin iso, että se on saatava, niin eroa miehestäsi ja hae kapakasta joku ukko oviksen aikaan, sillä se vauva tulee
ja elämäsi on sen jälkeen täydellistä kun on se VAUVA

Miksi ei koskaan kukaan voi olla tyytyväinen siihen mitä on
 
  • Tykkää
Reactions: Tepadj
Olet kyllä jo sen ikäinenkin, että raskaus alkaa olla muutenkin aika epätodennäköinen. Tai siis, vaikka miehesi suostuisikin ja aloittaisitte aktiivisen yrittämisen, niin et hyvin suurellla mahdollisuudella enää raskaudu tai menee kesken yms.
Jos lapsesi ovat jo koululaisia, niin ei mene välttämättä kuin reilu kymmenen vuotta, kun saat kenties lapsenlapsia.
 
[QUOTE="darja";29127185]Olet kyllä jo sen ikäinenkin, että raskaus alkaa olla muutenkin aika epätodennäköinen. Tai siis, vaikka miehesi suostuisikin ja aloittaisitte aktiivisen yrittämisen, niin et hyvin suurellla mahdollisuudella enää raskaudu tai menee kesken yms.
Jos lapsesi ovat jo koululaisia, niin ei mene välttämättä kuin reilu kymmenen vuotta, kun saat kenties lapsenlapsia.[/QUOTE]

Hehe. Tossa iässä monet hedelmälliset naiset napsahtaa vielä ekasta kierrosta raskaaksi.
 
Ymmärrän miestäsi todella hyvin. Juuri kun on päästy helpompaan elämänvaiheeseen tulisi taas vauva. Mikä siinä vauvassa pohjimmiltaan kiehtoisi? Ja oletko valmis ottamaan erityislapsenkin?
Pystyisitkö keskittymään siihen, mitä jo on kuin siihen, mitä (mielestäsi) puuttuu?
 
Järkisyitä on kyllä. Mutta voisi sen nätimminkin keskustella. Tuli sellainen olo että minun tunteillani ei ole mitään väliä. :( ja väitän että lasten saamista ei vanhempana kadu, mutta sitä voi katua ettei tehnyt enempää.
 
Hehe. Tossa iässä monet hedelmälliset naiset napsahtaa vielä ekasta kierrosta raskaaksi.

Juu juu, mutta täytyy muistaa, että suurin osa naisista ei ole enää neljänkympin korvilla kovinkaan hedelmällisiä ja moni vauva jää haaveeksi. Toki ap:n etuna on kaksi lasta ennestään, joten mahdollisuus raskautua on, mutta toisaalta sekään ei takaa että raskaus enää alkaisi tai jatkuisi. Varsinkin kun edellisestä raskaudesta jo niin pitkä aika.
 
Jonakin päivänä lapsiluvusta sinänsä huolimatta on edessä se hetki, että uutta vauvaa ei enää tule. Ja se on monesti käsittämättömän haikea ja surullinen hetki, josta on tehtävä surutyö siinä kuin muistakin luopumisista. Luulen että tämä kolahtaa meihin naisiin kovemmin...omasta kokemuksesta voin sanoa, että sitä kipua ei edes kamalasti helpota tietoisuus siitä että se olin minä joka totesi että lapset on nyt tässä.

Että sure pois vain. Itketty on täälläkin, kiitollisuus kuitenkin päällimmäisenä.
 
Jos mies ehdottaisi kolmatta lasta niin miettisin toki asiaa mutta kyllä vastaus tulisi olemaan ei. Enkä voisi asiasta edes neuvotella jos en vauvaa haluaisi. Sanan "ei" voi sanoa monella tapaa, mutta ei sen sisältö siitä muutu.
 
Ei mikään takaa että tulisin raskaaksi. Mutta en saa edes mahdollisuutta enää :(.

Syitä. Niin. Olen ainoa lapsi ja haaveillut isosta perheestä. 3 ei kai olisi liian iso. Haluaisin olla kotona kun isommat tulee koulusta (teen vuorotyötä ja olen usein iltoja poissa), haluaisin kasvattaa vielä yhden päivänpaisteen, rakastan lapsiani ja tykkään touhuta heidän kanssa, viettää arkea ja vapaata, on ihanaa kun kotona on menoa ja melskettä. Eipä siinä kai yhtään järkisyytä ole, niinkuin tiedätte, lasten teossa ei ole järki mukana.

Tuntuu vaan pahalta silti, todella pahalta, vaikka minun pitäisi tämä hyväksyä. Vaikeaa on :(
 
[QUOTE="aapee";29127256]Ei mikään takaa että tulisin raskaaksi. Mutta en saa edes mahdollisuutta enää :(.

Syitä. Niin. Olen ainoa lapsi ja haaveillut isosta perheestä. 3 ei kai olisi liian iso. Haluaisin olla kotona kun isommat tulee koulusta (teen vuorotyötä ja olen usein iltoja poissa), haluaisin kasvattaa vielä yhden päivänpaisteen, rakastan lapsiani ja tykkään touhuta heidän kanssa, viettää arkea ja vapaata, on ihanaa kun kotona on menoa ja melskettä. Eipä siinä kai yhtään järkisyytä ole, niinkuin tiedätte, lasten teossa ei ole järki mukana.

Tuntuu vaan pahalta silti, todella pahalta, vaikka minun pitäisi tämä hyväksyä. Vaikeaa on :([/QUOTE]

Ok. teet vuorotyötä, tiedän miten paljon silloin on poissa kotona, mieheni tekee kaksivuorotyötä ja iltavuoroisin ei paljon lasta näe.
Haluat olla kotona ja osallistua lastesi elämään joka päivä, etkä roikkua iltoja töissä kun he tulevat koulusta

uuden lapsen hankkiminen, jotta voisi olla seuraavat 3vuotta kotona eikä tehdä vuorotyötä, ei ole reilua sitä uutta vauvaa kohti.
Hänkin kasvaa ja sitten on taas tuo vuorotyö ongelma

Mitä jos vauvan sijaan uudelleen kouluttautuisit alalle jossa saisit tehdä vain päivätyötä.
 
[QUOTE="aapee";29127256]Ei mikään takaa että tulisin raskaaksi. Mutta en saa edes mahdollisuutta enää :(.

Syitä. Niin. Olen ainoa lapsi ja haaveillut isosta perheestä. 3 ei kai olisi liian iso. Haluaisin olla kotona kun isommat tulee koulusta (teen vuorotyötä ja olen usein iltoja poissa), haluaisin kasvattaa vielä yhden päivänpaisteen, rakastan lapsiani ja tykkään touhuta heidän kanssa, viettää arkea ja vapaata, on ihanaa kun kotona on menoa ja melskettä. Eipä siinä kai yhtään järkisyytä ole, niinkuin tiedätte, lasten teossa ei ole järki mukana.

Tuntuu vaan pahalta silti, todella pahalta, vaikka minun pitäisi tämä hyväksyä. Vaikeaa on :([/QUOTE]

Tee olemassa oleville lapsillesi palvelus ja kouluttaudu toiselle alalle. Siinä sinulle projektia vauvan sijaan.
 
ihan samoja fiiliksiä täällä. Itsellä ei montaa sisarusta ole ja aina haikeudella katson niitä joilla monta sisarusta ja tapaamisia ja menoja. Meillä siis 2 lasta myös. Kolmannen vielä haluisin. Ihan vaan siitä syystä että haluan vielä kokea raskauden, vauva-ajan ja muutenkin olisi ihanaa vielä tulla äidiksi. Olen vielä itsekäskin ja työstä en ole koskaan saanut minkäänlaista tyydytystä.
Mies kyllä on periaatteessa suostunut kolmanteen lapseen, monta vuotta suostuttelin ja nyt suostui. Ei vaan tajua että sitä olisi nyt sitten yritettävä ja nopeasti,riskit koko ajan kasvaa ja vaikeampi raskautua. Harmittaa. Aina on väsynyt, ei halua tai jaksa ja ikää vasta 36v. Monesti itkettää hiljaa mielessäni kun joudun pettymään kuukautisten alkamiseen.
 
Ymmärrän sinua ... . Sait miehesi suostumaan, toivon että tärppää :). Oon vähän katkera kyllä miehelle nyt. Ja nää kommentit opiskele uusi työ (vaihdoin vuosi sitten kivaan työhön, en aio nyt opiskella) tai odota lapsenlapsia. Hei oikeesti... nehän ne on ratkaisu
 
[QUOTE="aapee";29127351]Ymmärrän sinua ... . Sait miehesi suostumaan, toivon että tärppää :). Oon vähän katkera kyllä miehelle nyt. Ja nää kommentit opiskele uusi työ (vaihdoin vuosi sitten kivaan työhön, en aio nyt opiskella) tai odota lapsenlapsia. Hei oikeesti... nehän ne on ratkaisu[/QUOTE]

Mutta kolmatta lastahan sinä et saa, joten on parasta miettiä miten elämää muuten kehittäisi.
 
Mitä siinä vaiheessa, kun tämä mahdollinen uusi lapsi olisi leikki-ikäinen ja alle kouluikäinen, pieni koululainen? MIten siinä vaiheessa voisit olla "illat kotona" ja kasvattaa sitä kullanmuruasi? Anteeksi, mutta kuulostaa siltä, että haluat vauvan, enemmän kuin uuden ihmisen ja haluat hänet parantamaan nykyisen perheesi tilannetta. Onhan sekin syy, mutta samoista syistä mies voi yhtä hyvin olla haluamatta, eikö vaan? Ja tosiaan, ei on ei vaikka sen sokerilla päällystäisi. En usko, että mielesi olisi vähemmän paha, vaikka mies sen sanoisi "nätisti". Kulta, joo mutta ei.
 
Jos tietäisitte tilanteeni, päivätöitä tulee olemaan n. 5v päästä viimeistään koko ajan, tähän asti sijaistuksia. Se ei nyt liity tähän mitenkään, vaikka erehdyin sen plussana mainitsemaan. Syykään se ei miehellä ole.

Mutta katkeralta olo tuntuu silti. Ei mulla itse asias ole ns. Vauvakuume, haluan lapsen.
 
[QUOTE="aapee";29127764]Jos tietäisitte tilanteeni, päivätöitä tulee olemaan n. 5v päästä viimeistään koko ajan, tähän asti sijaistuksia. Se ei nyt liity tähän mitenkään, vaikka erehdyin sen plussana mainitsemaan. Syykään se ei miehellä ole.

Mutta katkeralta olo tuntuu silti. Ei mulla itse asias ole ns. Vauvakuume, haluan lapsen.[/QUOTE]

Sulla senätään kaksi lasta. Meillä mies päätti ettei halua toista lasta lainkaan ja kun ikää itsellä 40v niin mitään ei ole enää tehtävissä.
 

Yhteistyössä