N
näin
Vieras
Taantuman aiheuttama bruttokansantuotteen raju lasku, väestön ikääntyminen ja eläkkeiden indeksikorotukset näkyvät selvästi sosiaalimenojen tilastossa.
Vuonna 2009 Suomen sosiaaliturvan menot kipusivat ensimmäistä kertaa yli 50 miljardin euron, noin 52,4 miljardiin euroon. Rahaa kului lähes yhdeksän prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna ja jokaista asukasta kohti lähes 10 000 euroa.
Vaikka työttömyyteen liittyvät menot kasvoivat prosentuaalisesti eniten, lähes neljänneksen, niiden osuus kaikista sosiaalimenoista on alle kahdeksan prosenttia. Työttömyyteen käytettyjen rahojen määrä lähestyi silti jo vuonna 2009 niitä lukuja, joita kirjattiin tilastoihin 1990-luvun työttömyyttä hoidettaessa.
Koska 1990-luvulla kaikkiin sosiaalimenoihin käytettiin parikymmentä miljardia euroa vähemmän kuin nyt, työttömyyskulujen suhteellinen osuus sosiaalimenoista on säilynyt vielä melko pienenä. Vuosina 199394 Suomessa käytettiin työttömyyden hoitoon yli 15 prosenttia sosiaalimenoista.
Ehdottomasti suurimman osuuden sosiaalimenoista vievät vanhuuteen liittyvät kulut. Niiden yhteismäärä nousi 2009 noin 18 miljardiin euroon. Nämä kulut nielevät kaikista sosiaalimenoista jo runsaan kolmanneksen, ja osuuden ennakoidaan kasvavan nopeasti, kun loputkin suurista ikäluokista jäävät eläkkeelle.
Vaikka terveydenhuoltoon ja sairaanhoitoon tarvitaan vuosi vuodelta enemmän rahaa, on sairauskulujen suhteellinen osuus kaikista sosiaalimenoista säilynyt hyvin tasaisena. Vuonna 2009 sairauskulujen suhteellinen osuus sosiaalimenoista jopa laski runsaan prosenttiyksikön.
Toimeentulotuen menot saavat julkisuudessa usein suhteettoman painoarvon, jos niitä verrataan sosiaalimenojen kokonaisuuteen. Toimeentulotukeen käytetään alle 600 miljoonaa euroa, noin prosentti sosiaalimenoista.
Kevään eduskuntavaalien jälkeen muodostettava hallitus joutuu ensimmäiseksi pohtimaan, leikataanko sosiaalimenoja vai etsitäänkö säästöjä tai lisätuloja muualta.
Päätös on vaikea. Pitää muistaa, että sosiaaliturvaa heikentämällä leikataan rahaa sellaisilta ihmisiltä, joista perin harvoilla on mahdollisuutta hankkia korvaavaa rahaa rehellisin keinoin muualta.
Tulostettava sivu
Vuonna 2009 Suomen sosiaaliturvan menot kipusivat ensimmäistä kertaa yli 50 miljardin euron, noin 52,4 miljardiin euroon. Rahaa kului lähes yhdeksän prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna ja jokaista asukasta kohti lähes 10 000 euroa.
Vaikka työttömyyteen liittyvät menot kasvoivat prosentuaalisesti eniten, lähes neljänneksen, niiden osuus kaikista sosiaalimenoista on alle kahdeksan prosenttia. Työttömyyteen käytettyjen rahojen määrä lähestyi silti jo vuonna 2009 niitä lukuja, joita kirjattiin tilastoihin 1990-luvun työttömyyttä hoidettaessa.
Koska 1990-luvulla kaikkiin sosiaalimenoihin käytettiin parikymmentä miljardia euroa vähemmän kuin nyt, työttömyyskulujen suhteellinen osuus sosiaalimenoista on säilynyt vielä melko pienenä. Vuosina 199394 Suomessa käytettiin työttömyyden hoitoon yli 15 prosenttia sosiaalimenoista.
Ehdottomasti suurimman osuuden sosiaalimenoista vievät vanhuuteen liittyvät kulut. Niiden yhteismäärä nousi 2009 noin 18 miljardiin euroon. Nämä kulut nielevät kaikista sosiaalimenoista jo runsaan kolmanneksen, ja osuuden ennakoidaan kasvavan nopeasti, kun loputkin suurista ikäluokista jäävät eläkkeelle.
Vaikka terveydenhuoltoon ja sairaanhoitoon tarvitaan vuosi vuodelta enemmän rahaa, on sairauskulujen suhteellinen osuus kaikista sosiaalimenoista säilynyt hyvin tasaisena. Vuonna 2009 sairauskulujen suhteellinen osuus sosiaalimenoista jopa laski runsaan prosenttiyksikön.
Toimeentulotuen menot saavat julkisuudessa usein suhteettoman painoarvon, jos niitä verrataan sosiaalimenojen kokonaisuuteen. Toimeentulotukeen käytetään alle 600 miljoonaa euroa, noin prosentti sosiaalimenoista.
Kevään eduskuntavaalien jälkeen muodostettava hallitus joutuu ensimmäiseksi pohtimaan, leikataanko sosiaalimenoja vai etsitäänkö säästöjä tai lisätuloja muualta.
Päätös on vaikea. Pitää muistaa, että sosiaaliturvaa heikentämällä leikataan rahaa sellaisilta ihmisiltä, joista perin harvoilla on mahdollisuutta hankkia korvaavaa rahaa rehellisin keinoin muualta.
Tulostettava sivu