Neuvottelut venähtivät pitkäksi

Kokous alkoi olla jo lopussa ja keräilin viimeisiä papereita pöydältäni.
Oli perjantai-ilta ja kaikki olivat pikkuhiljaa lähteneet koteihinsa. Kukapa haluaisin jäädä toimistolle kun elämä odotti ulkona.
Oma suhteeni oli mennyt kiville paria kuukautta aiemmin ja olin hukuttanut suruni työhön. Eipä minulla ollut ketään odottelemassa kotiin sen paremmin kuin kaupungin yöhönkään seurakseen.
Kuvittelin jo olevani yksin koko talossa . Istahdin neuvotteluhuoneen tuolille ja potkaisin kenkäni lattialle. Nostin jalat pöydälle, avasin hiukseni ja pari nappia kiristävästä paidasta . Huokasin syvään.
Olin ehtinyt istua hetken yksikseni kun pelästyin julmetusti kuullessani reippaan nuoren miehen äänen ovelta "Moi , ootsäkin vielä täällä ?"
En voinut muuta kuin kirota kovaan ääneen pelästyttäjääni , tosin nauraen heti perään että anteeksi nyt mutta säikähdytit minut.
Se nyt oli viimeinen toiveeni, luulin että ilahtuisit minut nähdessäni mumisi uusi keskuspoika riisuessaan paitaansa.
Trimmattu kroppa oli kesän aikana ruskettunut mukavasti ja hauista oli kertynyt hieman lisää sitten keväästä.
Luulin jo ettet ikinä tulisi mumisin ja kietouduin hänen ympärilleen samalla kun yritin päästä jakkupuvustani eroon....
Käytimme jälleen kerran neuvottelupöytää jalopuisena rakastelupaikkanamme. Hän oli niin taitava ja komea että tulin jo melkein heti alkuunsa. Jatkoimme rakastelua niin kauan että laukesin useaankin otteeseen. Sovimme täydellisesti yhteen, emme ehkä muuten kuin fyysisesti mutta se sai riittää.
Maanantaina tuskin tervehdimme toisiamme kun ohitimme toisemme toimiston käytävällä. Mielessämme laskimme aamuja perjantaihin.........