Nousin aamulla jo väärällä jalalla sängystä. Nuorempi heräsi poikkeuksellisesti viideltä ja valvoin eilen tavallista pitempään yli puolen yön. Neuvolassa aloin sit väsyneenä tihrustaan itkua, kun kerroin miten peestä on viimeiset kaksi viikkoa ollut, kun tyttö raivoa ja itkee joka syönti kerralla ruuista huolimatta. Tyttö 7kk ja pulauttelee edelleen. Lopetin kaksi viikkoa sitten imetyksen. Raivoamisille ei siis tahdo syytä löytyä. No, neuvolan tädin reaktio oli, että pitäisköhän perhetyöntekijän tulla teillä käymään? Tää asia on ahdistanut mua nyt koko päivän, että mitäköhän se olisi meillä tehnyt?Koti on siisti, pyykit pesty ja päivä rutiinit pelaa. Nuoremman ruokailuhetkissä ei vain ole mitään nautinnollista. Enkä täällä kotona itke tihrusta. Joskus mielessäni kiroilen ruoka aikojen lähestymistä, mut siihen se jää. Ja sinnillä tyttöä syötän, koska täytyy syödä.