Neuvolassa suositeltiin luopumaan perhepedistä!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja törkeää!!
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Teenlitku:
Alkuperäinen kirjoittaja apsi:
Mitä pahaa vauvan rinnalle nukuttamisessa on? Mä nukutan iltaisinkin rinnalle, ja nostan siitä sitten pinneriin. En näe mitään pahaa perhepetissäkään, mutta minä nukun levollisemmin kun ei tarvitse varoa pientä nukkuessa. Pinneri on kumminkin niin lähellä, että yletän vauvaan tarvittaessa vaikka sängystä käsin.

Vauva kyllä havahtuu siirrettäessä, mutta jää ihan tyytyväisenä omaan sänkyynsä ja hänet saa sinne rauhoitettua ilman rintaakin jos uni ei heti tulekaan. Yleensä kyllä tulee.

Luo turvattomuuden tunnetta, jos lapsi herää eri paikasta kuin mihin on nukahtanut. Siksi tissille/pullolle nukuttamista ei suositella, jos lapsi nukkuu pinniksessä.


Ai jaa? Kuinkahan se ilmenee? No, ainakin yön äänimailma pysyy vakiona, kun isänsä kuorsaa vieressä. En mä kyllä ole huomannut vauvan säikähtävän herätessä, mutta ehkä se johtuu siitä, että olen niin herkkäuninen, että yleensä olen jo passissa pinnerin vieressä, kun vauva avaa silmät.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kippuravarvas:
Alkuperäinen kirjoittaja N:
Huom, Huom! Tietääkö joku oikeasti miksi neuvoloissa vastustetaan perhepetiä? Haluaa tietää syyn. :D

Meillä ei oma th ole koskaan sanonut juuta eikä jaata perhepetiin, sanoo että hänelle on ihan sama miten me nukutaan kunhan me kaikki nukutaan.

Ap:lla kait oli että lapsen pitää oppia nukahtamaan yksin jne.

Nimenomaan että täytyisi oppia nukahtamaan itsenäisesti. Mutta minä olen aika samaa mietlä kuin joku jo kirjoittikin, että kun antaa mennä lapsentahtisesti, niin useimmat lapset oppivat kyllä nukahtamaan itsekseen sitten kun ovat valmiita. En minä kuitenkaan mitään nelivuotiasta aio enää tissille nukuttaa.:-)))
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kippuravarvas:
Alkuperäinen kirjoittaja N:
Huom, Huom! Tietääkö joku oikeasti miksi neuvoloissa vastustetaan perhepetiä? Haluaa tietää syyn. :D

Meillä ei oma th ole koskaan sanonut juuta eikä jaata perhepetiin, sanoo että hänelle on ihan sama miten me nukutaan kunhan me kaikki nukutaan.

Ap:lla kait oli että lapsen pitää oppia nukahtamaan yksin jne.

Mä vaan en ymmärrä, et miks pitää? MIks aina pitää jotakin, koko elämä vauvasta saakka jotain ihme suorittamista. Mä olin itse lapsena äärettöämän huono nukkumaan, pelotti yöllä ja halusin vanhempien viereen. Siltikin muutin 19-vuotiaana pois kotoa ja ihan normaalisti nukuin omassa kodissa yksin sinkkuvuodet. Mitä se olis mun elämässä vaikuttanut jos lapsena olisin esim. pari vuotta aiemmin opetettu nukkumaan yksin. Miks niin olis pitänyt tehdä?

Toiseksi lapsetkin on yksilöitä. Miks pitää yrittää saada ne johonkin muottiin? Esikoinen meillä ei ikinä nukkunut vieressä, halusi aina omaa rauhaa unihetkellä. Kuopus taas nukkuu vieressämme. Ja molemmilla on meidän perheessä oikeus olla sellainen kuin on. Saada läheisyyttä juuri iin paljon kuin kaipaavat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja niin:
Alkuperäinen kirjoittaja Elettaria Cardamomum:
No melko paksua! Tasapainoisen kehityksen kannalta mielestäni tuo läheisyys on aikalailla numero 1. Neuvolat ovat neuvoloita, sieltä saa hyviä neuvoja, jos hyvin sattuu.

niin eli sä antaisit terkkana tuollaisen neuvon :) mä taas neuvoisin pinnikseen. ei ne mitään yli-ihmisiä siellä ole.

Itse ajattelen, että jokainen nukuttaa kuinka parhaaksi näkee ja mikä parhaiten toimii, mutta läheisyyden tarpeellisuutta ei kannata varmaan vähätellä? Kyllä minulla olisi terkkana houkutus saarnata luonnonmukaisesta elämäntavasta, mutta ei kaikki ajattele, niinkuin minä ajattelen ja pitäisi osata tuoda ajatuksensa julki ainakin asiallisesti, jos ei muuta. Ja aina on hyvä muistaa, että ne neuvoloiden neuvot ovat monesti hyvin pitkälle sen terkan omia näkemyksiä. Jokaisen täytyy löytää oma tapansa elää ja toimia. Mutta uskallan kuitenkin väittää, että läheisyys ei tee pahaa lapselle, eikä kenellekään!;)
 
Nukkuminen, kuten syöminenkin, ei ole käyttäytymismuoto, jonka voisi opettaa lapselle pakolla. Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa. Neuvottuani kolmen vuosikymmenen ajan vanhempia nukkumista koskevissa kysymyksissä olen tullut johtopäätökseen, että useimmat yöheräilijät ovat sellaisia syntyjään, eivät olosuhteiden vuoksi. Ei ole sinun vikasi, että vauvasi herää, eivätkä vauvasi nukkumatavat ole vanhemmuutesi heijastusta. Jos ystäväsi kehuvat, että heidän vauvansa nukkuvat läpi yön, luota meihin: he todennäköisesti liioittelevat - ja paljon.

Kuulemasi ristiriitaiset neuvot voivat valvottaa sinua enemmän kuin vauvasi. Pelkäät, että hemmottelet vauvasi pilalle, jos otat hänet vuoteeseesi tai hoidat vauvaa herkkävaistoisesti, kun hän herää keskellä yötä. Murehdit, jos epätoivon ja uupumuksen ajamana kokeilet hiukan vauvakoulutusta ja annat vauvasi itkeä muutamana yönä. Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa. Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin". Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.

KIINNITTYMISEN JATKAMINEN YÖLLÄ
Yöajan kiintymysvanhemmuudessa on kysymys enemmästä kuin vain vauvan nukkumapaikasta. Kysymys on asenteesta vauvan öisiin tarpeisiin, sen hyväksymistä, että vauvasi on pieni ihminen, jolla on suuret tarpeet - ympäri vuorokauden ja läpi viikon. Vauvasi luottaa siihen että sinä, hänen vanhempansa, olet jatkuvasti saatavilla myös yöllä, kuten päivälläkin. Joten sopeutat yöhön liittyvät tapasi vauvan tarpeisiin. Jos olet halukas joustamaan ja luovut kulttuurissa yleisestä asenteesta, jonka mukaan vauvat pitäisi opettaa heti alusta lähtien nukkumaan itsekseen, tulet ymmärtämään, että vauvan toivottaminen tervetulleeksi omaan vuoteeseesi ei ole pilalle hemmottelua eikä vauvan komentoon alistumista.

Lisättäköön, ettei vauvalle ole mitään oikeaa tai väärää nukkumapaikkaa. Päämääräsi ei ole sopeuttaa vauvasi nukkumakäytäntöä jonkun muun neuvomiin periaatteisiin - tulivatpa neuvot sitten vauvakouluttajalta tai kiintymysvanhemmuuden kannattajalta. Päämääräsi on löytää yötä varten vanhemmuuden strategia, joka tekee kaikille perheessä mahdolliseksi nukkua hyvin. Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin.

MIKSI VAUVAN LÄHELLÄ NUKKUMINEN TOIMII?

On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.

Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.

Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.

Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Hän voi imeä maitoa, jos on nälkä ja imeminen tyynnyttää hänet taas uneen. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.

Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä. Tällä tavoin yöllä usein syövien vauvojen äidit eivät ainoastaan pysy hengissä vaan suorastaan kukoistavat. Jos kysyt heiltä aamulla, he eivät osaa kertoa, mihin aikaan tai kuinka usein vauva heräsi yöllä. He vain tietävät levänneensä kunnolla. Koska samassa vuoteessa nukkuvien äitien ja vauvojen unirytmit asettuvat yksiin, vauvan heräämiset eivät häiritse äidin unirytmiä.

Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.

Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.

Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.

Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.


YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?

Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.
Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.

Käytä suurta sänkyä
Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.

Laajenna sänkyäsi
Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.

Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä
Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä

Nukkukaa yhdessä osa yöstä
Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.
Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.

Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan
Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.

Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.

(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)
 
Tässä olisi kanssa vähän terkallesi luettavaa:

Perhepeti on ihmisen perusmalli

Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö

Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.

Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen: "Nisäkäspennun paikka on emon ihoa vasten". Emolla hän tarkoittaa niin isää kuin äitiäkin, tai muuta läheistä aikuista.

Läheisyys kasvattaa itsenäisyteen
Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.

Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.

"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

Läsnäolo ja kosketus rauhoittavat
Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80-85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"

Mäkelä muistuttaa omaankin kokemukseensa viitaten, että aina on se noin 15 % lapsista, jotka eivät opi nukkumaan "kunnolla": "Puolitoista vuotta joka yö kannoimme ja lohdutimme lastamme. Vasta kolmevuotiaana hän nukkui tunteja. Meillä jokaisella on hauraat kohtamme, tämä on hänen." Tällaisissakin tapauksissa vanhemman läsnäolo ja lohduttaminen ovat lapselle tärkeitä. Hellä, mutta vahva kosketus selän ja pakaroiden alueella rauhoittaa. "Se ei ehkä aina yksinään riitä tyynnyttämään lasta kokonaan, mutta joka tapauksessa se rauhoittaa", vakuuttaa Mäkelä.

Aikuisen läheisyys auttaa lapsen epäkypsää hermostoa itsesäätelyyn unen aikana. Se voi jopa vähentää kätkytkuoleman riskiä estämällä lasta vaipumasta liian syvään uneen Vanhemman hengitys myös rytmittää lapsen hengitystä.

Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."

Loput : http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
miks te otatte noin nokkiinne tommosesta?? ihan terkkaa pitää vaihtaa.... jos ootte varmoja omasta tavastanne ja se teille sopii nii antakaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. ei ne neuvolat mitään jumalan sanoja anna. miten teillä tuleeki puheeksi tämmöset, emmä koskaan keskustellut mejän nukkumisjärjestelyistä neuvolassa.

Samoilla linjoilla :) En ole itsekään maininnut perhepedistä, mutta myös tissistä ois pitänyt luopua VIIMEISTÄÄN siinä vuoden iässä, mutta enpä noudattanut sitäkään. Meillä tehdään niinkuin meistä on hyvä, ja lapselle paras. Älä välitä ap, anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos!
 
Pitää aina muistaa että se on teidän perhe, ja teidän perheen valinnat.
Mielipiteitä voi olla useita. Ja omat kokemukset omasta terkasta niin välillä tuli asiatontakin kun tiedot ovat vanhat. Ja tietty se sieppaa, kun sieltä toivoisi tukea eikä "tukkapöllyä"
 
Ei kannata ottaa niin vakavasti. Tosin on ärsyttäävää, jos terkka ottaa asian liian vakavasti ja puhuu asiasta joka kerralla. Ainoat asiat terkan puolustukseksi olisi, jos olisit valitellut huonoista yöunista tai huonosta nukahtamisesta tms. tai jos olisitte jokin päihdeperhe. Muuten kannattaisi puolin ja toisin jättää kommentit omaan arvoonsa.

Voit hyvin sanoa ensi kerralla, jos asiasta on puhetta, että sinua häiritsee tämä asia ja tämä on teidän tyyli eikä mitenkään vahingollista kenellekään jne. Sano suoraan vain.

Tosiaan neuvolan neuvot on joskus hieman omituisia.. Ehkäpä terkka on usein joutunut auttamaan/kuuntelemaan äitejä, jotka valittelevat tissille nukahtajien nukahtamisongelmia muualle. Eli siis ennaltaehkäisevästi on ehkä sitä mieltä, ettei kannattaisi opettaa tuota tapaa. Mutta kyllähän ne sitten joskus sen tissittelyn lopettaa.. 4 kk on vielä niin pieni! Toisaalta osalla äideistä voi olla vaikeuksia nukkua vauvan vieressä (herää helposti öhinöihin tai jännittää lihaksia yöllä tms.) ja perhepeti ei sovi kaikille. Ota rennosti ja kerro oma mielipiteesi ja anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.. Ärsyttävää kyllä, jos aina puhuu asiasta.
 
Onneksi meillä suomessa on hieno neuvolajärjestelmä ja pätevät ihmiset siellä töissä. Tuntuu vaan siltä, että nykyään äidit aina valittavat neuvoloista ja niiden toimintatavoista. Miksi ihmeessä sinne sitten menette, kun itse kaiken paremmin tiedätte? Nykyään sokeasti luotetaan `varmoihin`lähteisiin, kuten esim keskustelupalstojen neuvoihin. Varmasti sieltä neuvolasta saa parempia ja järkevämpiä ohjeista monessa eri asioissa, kuin jostakin nettipalstojen sivuilta.
Vauva saa läheisyyttä imetettäessä, paijattaessa, hänelle puheltaessa, ihan vaan sylissä pitäen. Meillä erittäin tyytyväinen lapsi (nyt jo melkein kaksi vuotias), vaikka alusta asti nukkunut omassa sängyssään. Yöllä nostin vain viereen kun imetin ja sitten omaan sänkyyn vauva jatkamaan unia. Se on laiskuutta jos ei itse viitsi sen vertaa sängystä ylös nousta, jotta nostaa lapsen vierelleen ja imettää hänet.
 
Meidän länsimaisessa lastenhoidossamme on vain menty oudosti metsään ja harhauduttu tästä: lapsi, joka odottaa saavansa ensimmäiset elinkuukautensa olla iho ihoa vasten, sylissä, kannettuna, lähellä ihmisen sydämensykettä, luonnollisessa liikkeessä, pannaankin yksin makaamaan ja pahimmassa tapauksessa jätetään huutamaan peitolla vuorattuun koppaan tai liikkumattomaan sänkyyn.

Liedloff siis kritisoi meidän länsimaista lastenhoitokulttuuriamme kovin sanoin siitä, miten vaistoista vieraantunutta se on. Äidit ehkä vaistoavat, mikä olisi oikein pienen vauvan kanssa - mutta eivät uskalla luottaa omaan vaistoonsa.

Liedloffin mukaan pikkulapset hyötyvät valtavasti siitä, että he saavat tulla syliin, syleihin, aina kun tahtovat, ja nukkua vanhempiensa sängyssä näiden kanssa.

Yleensä lapset jo melko pian, saatuaan läheisyyttä kyllikseen, haluavat omasta aloitteestaan siirtyä omaan sänkyyn. Liedloffin mukaan alusta asti "perhepedissä" nukkuneet lapset yleensä haluavat siirtyä omaan sänkyyn kahden vuoden paikkeilla.

Loput täältä: http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apliedloff.html
 
Kirjaa lukiessa alkaa tosiaan vaikuttaa päättömältä se, millaisia ponnistuksia länsimaiset vanhemmat suorittavat yrittäessään saada vastasyntyneen tai pienen vauvan nukkumaan omassa sängyssään. Jackson käy läpi tutkimuksia, joiden mukaan läheisyys on elintärkeää vastasyntyneelle vauvalle: iho, äidin läsnäolo ja kosketukset. Ilman näitä vauva kärsii, sen kehitys hidastuu. Tämä tiedetään, samoin se, että huutaessaan lapsi ei suinkaan harjoita keuhkojaan (kuten Viktorian ajan Englannissa väitettiin).

Läheisyys ja ihokosketus on lapselle elintärkeää, ja Jacksonin siteeraaman asiantuntijan mukaan vauva tarvitsee äidin läheisyyttä vielä enemmän yöllä kuin päivällä; enemmän pimeässä kuin valoisan aikaan. Kosketuksen kautta vauva saa ensimmäiset havaintonsa maailmasta - pienen lapsen näköaisti on vielä rajoittunut.

Käy muun muassa selväksi, että yöheräily ja uniongelmat ovat harvinaisempia niissä ympyröissä, joissa vauvat nukkuvat vanhempiensa vieressä. Eli paradoksaalisesti tapa erottaa vauvat vanhemmistaan, jotta vanhemmat saisivat nukkua rauhassa, aiheuttaakin usein päinvastaista.

"Miksi ihmeessä ammattilaiset ovat niin huolestuneita toisista tavoista, mutta eivät toisista ollenkaan. Me puemme vauvalle vaipat ja tiedämme, että niistä päästään kyllä eroon siihen mennessä, kun lapsi täyttää kolmekymmentäviisi. Silti vauvojen, jotka tuuditetaan uneen tai otetaan vanhempien sänkyyn nukkumaan, uhkaillaan jäävän loppuiäkseen riippuvaisiksi. Älkää vain rakastako niitä liikaa tai ne rupeavat vaatimaan sitä."

Loput täältä: http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apjackson.html
 
Saman huomannut itekin, kun juttuja lukenut, että osa äideistä pitää vauvaa sen takia samassa sängyssä, ettei viitsi nousta erikseen omasta sängystä nostamaan. On kuulemma kätevää. Voi olla, mutta onko lapselle turvallista nukkua samassa sängyssä? Laitoksella ohjeistettiin, että lasta ei saa nukuttaa samaan sänkyyn aikuisten kanssa, vedottiin turvallisuusriskiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Saman huomannut itekin, kun juttuja lukenut, että osa äideistä pitää vauvaa sen takia samassa sängyssä, ettei viitsi nousta erikseen omasta sängystä nostamaan. On kuulemma kätevää. Voi olla, mutta onko lapselle turvallista nukkua samassa sängyssä? Laitoksella ohjeistettiin, että lasta ei saa nukuttaa samaan sänkyyn aikuisten kanssa, vedottiin turvallisuusriskiin.

No sehän on kätevää ja helppoa kun vauva on vieressä. Mä en todellakaan jaksaisi joka yö nousta viemään omaan sänkyynsä, enkä edes jaksaisi nostaa siihen vieressä olevaan sänkyyn.
Ja mä uskon että terve aikuinen ei lyttää unissaan vieressä nukkuvaa vauvaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja gty:
No 4kk ikäinen vielä vois nukkua,mutta en voi yli 2v pitää perhepedissä. Ensinnäkin potkii ja liikkuu yöllä niin paljon ettei ite saa nukutuksi ja toisekseen mä haluan kyllä nukkua mieheni kainalossa niin ettei mun tarvi kokoajan varoa et missä se neiti nyt mahtaa olla. Ja oikeesti kyllä mä haluan seksiä harrastaa sängyssäkin,yöllä. En aina suihkussa tai saunassa. Mut kyllä sen huomaa et vierottaminen omaan sänkyyn/huoneeseen on sitä vaikeempaa mitäå myöhempään sen jättää.

Vauvan ymmärrän mutta isommat (leikki-ikäiset) saa kyllä nukkua omassa sängyssään. Mä en ylipäätään tajua miten jotkut voi nukkua perhepedissä.
Nukun parhaiten kun lapseet nukkuu omissa sängyissään ja todellakin jotain "yksityistäkin" pitää olla...
Jokainen tyylillään, mutta miksi kaikesta pitää loukkaantua??
 
Jukka Mäkelä ei ole lääkäri(hernekeppimies). Hän puhuu, että perhepeti voi ehkäistä kätkytkuolemaa. Kuitenkin suomalainen ylilääkäri ja kätkytkuolemien tutkija sanoo, että perhepeti muodostaa vähäisen riskin kätkytkuolemaan.

Kuitenkin uskon, kuten Kippuravarvas sanoi, että selvinpäin oleva terve aikuinen ei unissaan käänny vauvan päälle.

Jokainen silti nukuttaa lapsensa missä haluaa. Oli se perhepeti, vauvansänky vieressä tai vauva omassa huoneessa. Meillä oli niin, että vauvansänky parisängyn vieressä. Vauva nukkui hyvin, söi 1-2 krt yössä 5 min kerrallaan. En väsynyt siihen, jos piti vauva nostaa pois pinnasängystä.
 

Yhteistyössä