V
"vieras"
Vieras
Vauva istuu melko hyvin, mutta huojuu, ja kaatuu kyllä kyljelleen jossain vaiheessa. Heijasteet eivät ole kovin vahvat. Hän pyörii kuin väkkärä napansa ympäri ja liikkuu lattialla myös kierien. Hän ei konttaa, mutta on parin kk ajan koettanut välillä konttausasentoa.
Kädet ovat näppärät, pinsettiotteen oppi kauan sitten, jokeltelee paljon (tosin ei tä-tä tyylisiä tavuja), osaa näyttää missä on takkatuli ja nalle. Hänellä on uskomaton keskittymiskyky, jaksaa tarkastella leluja ja kirjoja vaikka kuinka kauan yksikseenkin. Olen lukenut hänelle vastasyntyneestä saakka.
Hän on hyvin tarkkaavainen ja hyväntuulinen lapsi. Osoittaa kylläkin, mikäli esim. lelu viedään pois, ja hymyilee heti, kun tuodaan takaisin. Tietää, mistä ovesta isi tulee kun tulee töistä, katsoo aina sinne kun sanon asiasta.
Kaikki ruoka kelpaa, kasvu on erittäin hyvää ja vauva nukkuu hyvin. Matkii ilmeitä ja eleitä.
Mikään näistä ei kuitenkaan kelpaa, vaan piti ruveta nakuttamaan tuosta konttaamisen puutteesta. Ja siitä, kun vauva ei osaa mennä istumaan. Emme ole pakottaneet lasta istumaan, hän on parin kk iästä ponnistanut itse istumaan sylissä, mutta olemme olleet varovaisia, ettei selkä mene pilalle. Vauva on erittäin vahvatekoinen ja hyvin pitkä ja hän on 8kk aikana kasvanut 30cm ja yli nelinkertaistanut painonsa.
Aiemmin en ollut huolissani, sillä tiedän lasten olevan yksilöitä, mutta pitääkö nyt olla? Lääkärin mielestä ei, sillä lapsemme kehittyy kyllä omaan tahtiinsa. Miten saisin tämän neuvolatädin aiheuttaman ärsytyksen pois.. Kun ei mitään hyvää löydä lapsestamme, meille niin rakkaasta. Vauva-aika on ollut perheellemme melkoisen rentoa, olemme menneet mutu-tuntumalla ja hyvin on mennyt. Nyt sitten tuli eka stressinaihe tästä.
Kädet ovat näppärät, pinsettiotteen oppi kauan sitten, jokeltelee paljon (tosin ei tä-tä tyylisiä tavuja), osaa näyttää missä on takkatuli ja nalle. Hänellä on uskomaton keskittymiskyky, jaksaa tarkastella leluja ja kirjoja vaikka kuinka kauan yksikseenkin. Olen lukenut hänelle vastasyntyneestä saakka.
Hän on hyvin tarkkaavainen ja hyväntuulinen lapsi. Osoittaa kylläkin, mikäli esim. lelu viedään pois, ja hymyilee heti, kun tuodaan takaisin. Tietää, mistä ovesta isi tulee kun tulee töistä, katsoo aina sinne kun sanon asiasta.
Kaikki ruoka kelpaa, kasvu on erittäin hyvää ja vauva nukkuu hyvin. Matkii ilmeitä ja eleitä.
Mikään näistä ei kuitenkaan kelpaa, vaan piti ruveta nakuttamaan tuosta konttaamisen puutteesta. Ja siitä, kun vauva ei osaa mennä istumaan. Emme ole pakottaneet lasta istumaan, hän on parin kk iästä ponnistanut itse istumaan sylissä, mutta olemme olleet varovaisia, ettei selkä mene pilalle. Vauva on erittäin vahvatekoinen ja hyvin pitkä ja hän on 8kk aikana kasvanut 30cm ja yli nelinkertaistanut painonsa.
Aiemmin en ollut huolissani, sillä tiedän lasten olevan yksilöitä, mutta pitääkö nyt olla? Lääkärin mielestä ei, sillä lapsemme kehittyy kyllä omaan tahtiinsa. Miten saisin tämän neuvolatädin aiheuttaman ärsytyksen pois.. Kun ei mitään hyvää löydä lapsestamme, meille niin rakkaasta. Vauva-aika on ollut perheellemme melkoisen rentoa, olemme menneet mutu-tuntumalla ja hyvin on mennyt. Nyt sitten tuli eka stressinaihe tästä.