Neuvola ohjaa perhepedistä pois, miksi??

[hampaista vielä]

Suomen Hammaslääkärilehdessä 15/2005 on nyt kiinnostavaa luettavaa otsikolla Imetys ja karies. Sama teksti on julkaistu myös Suuhygienisti-lehdessä 2/2005. Artikkeli on lääketieteen lisensiaatti Riikka Kämäräisen kirjoittama katsaus, joka kartoittaa, mitä tutkimukset kertovat imetyksen ja karieksen yhteydestä.

Artikkelin loppusanat :

"Imetyksen edut ovat niin moninaiset, että varhaislapsuuden karieksen ehkäisyssä rintaruokinnan pituuteen puuttumista olennaisempaa on mutans-streptokokki-infektion estäminen, päivittäinen fluorin saanti hammastahnasta sekä terveellinen ja säännöllinen ruokavalio."

Katsaus keskittyy varhaislapsuuden kariekseen, joka tarkoittaa maitohampaiden karioitumista jo alle kaksivuotiaana. Pienten lasten karies etenee hampaissa hyvin nopeasti. Sen aiheuttaa pääasiassa mutans-streptokokki-bakteeri.

Laktoosi

Äidinmaito sisältää paljon laktoosia, seitsemän grammaa desilitrassa. Korkean laktoosipitoisuuden vuoksi sitä on pidetty karies-riskinä.
Kariesta aiheuttavat bakteerit pystyvät kuitenkin hyödyntämään laktoosia hitaammin kuin sakkaroosia eli tavallista sokeria.

Äidinmaidon laktoosi ei hajoa suussa, vaan vasta ohutsuolessa glukaaniksi ja galaktoosiksi. Äidinmaidossa on erilaisia antibakteerisia ja entsymaattisia aineita, jotka estävät laktoosin hajoamista. Siksi äidinmaidon laktoosi ei osallistu hampaille vaarallisen plakin muodostumiseen, toisin kuin sakkaroosi. Kariesta aiheuttavat bakteerit tekevät sokerista glukaania, joka kiinnittää bakteerit hampaan pinnalle.

Äidinmaito laskee plakin pH-arvoa enemmän kuin lehmänmaito, mutta vähemmän kuin sokeriliuos. Yksinään äidinmaito vahingoitti kiillettä (aiheutti dekalsifikaatiota) hyvin hitaasti, mutta äidinmaidon ja sokeriliuoksen yhdessä aiheuttama vahinko oli jopa suurempi kuin pelkän sokeriliuoksen vaikutus.

Laboratorio-oloissa tehtyjen tutkimusten perusteella äidinmaito ei yksinään ole kariogeenistä, mutta sokeri ja äidinmaito yhdessä ovat riski hampaille.

Imetys ja karies

Imetyksen ja karieksen yhteys ei ole yksiselitteinen. Kreikkalaistutkimuksessa havaittiin, että jo neljänkymmenen päivän pituinen imetys vähensi kariesta. Tutkitut lapset olivat 3-5 vuotiaita. Monissa muissa tutkimuksissa imetyksen pituudella ei ole havaittu yhteyttä karieksen esiintymiseen. Suomalaistutkimuksessa (Alaluusua ym. 1990) ei havaittu viisivuotiaiden karieksella yhteyttä siihen, kauanko heitä oli aikanaan imetetty tai täysimetetty.

Hallonsteinin tutkimuksessa (1995) oli mukana kolmetuhatta noin 18 kuukauden ikäistä lasta, joista kahta prosenttia imetettiin. Lasten vanhemmilta kysyttiin lasten ruokailutottumuksista, hampaiden harjaamisesta, imettämisestä ja fluorin käytöstä. Kariesta oli kaikkiaan 2,1 prosentilla lapsista. Imetetyistä 19,7 prosentilla oli kariesta (ei-imetetyistä 1,7 %). Pitkä imetys ei kuitenkaan ollut karieksen selkein riskitekijä. Lapsilla, joilla kariesta oli, oli huomattavan paljon kariogeenisen ruoan nauttimiskertoja. Heillä oli myös korkeat mutans-streptokokki-tasot.

Japanissa todettiin vuonna 2003, että jos imetys jatkui yli 18 kuukauden ja ruokavaliossa oli päivittäin yli kolme kertaa sokeripitoisia tuotteita, reikiintymisriski oli merkittävä.

Hollannissa tutkittiin nimenomaan pitkään imetettyjä lapsia. Lapsista 76,2 prosentilla ei ollut kariesta. Dentiinikariesta oli 14,5 prosentilla ja vakava-asteista kariesta 9,3 prosentilla. Näiden lasten hampaita harjattiin muita harvemmin fluorihammastahnalla, ja he söivät muita useammin makeita välipaloja. He myös nukkuivat muita useammin perhepedissä. Yöllä syljen puolustusominaisuudet ovat huonoimmillaan.

Yhteenveto: sokeri ja imetys ovat yhdessä riskitekijä hampaille. Hampaita suojaavat terveellinen ruokavalio, tiheän napostelun välttäminen, fluorihammastahnalla harjaaminen ja mutans-streptokokkitartunnan estäminen.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22417946]
1900-luvun alussa äideille alettiin opettaa sairauksien ennaltaehkäisyä. Tärkeimmäksi seikaksi nousi puhtaus. Äidin piti puhdistautua lastenhoitoa varten huolellisesti. Hänen oli käsienpesun lisäksi puhdistettava rinnanpäät ja pukeuduttava puhtaisiin, ennenkuin hän saattoi ottaa lapsen syliin. Äidin ruumiin eritteitä pidettiin lapselle haitallisina. Puhtaudesta huolehtiminen vierotti lapsen äidin läheisyydestä, sillä jos äiti noudatti ohjeita kuuliaisesti, hän ei voinut lähestyä lasta spontaanisti. Vielä enemmän läheisyyttä vähensivät mekaaniset aikataulut. Neljän tunnin imetysrytmi tunnettiin 1900-luvun alussa kaikkialla länsimaissa eikä lasta saanut imettää kerrallaan 15-20 minuuttia kauempaa.

Lapsen koulutus säännölliseen elämään aloitettiin muutenkin varhain, sillä jo vastasyntyneelle suositeltiin laadittavaksi aikataulu koko vuorokaudeksi. Äidin tuli noudattaa sitä johdonmukaisesti lapsen reaktioista riippumatta. Näin lapsesta kehittyi asiantuntijoiden mukaan nopeasti ennakoitava ja helppohoitoinen. Hän oppi imemään, nukkumaan ja ulostamaan säännöllisin väliajoin.

Synnytyssairaaloissa lapsi erotettiin äidistään välittömästi synnytyksen jälkeen 12-24 tunniksi. Äiti sai sairaalaoloaikana lapsen lähelleen vain imetystä varten, neljän tunnin välein.

[/QUOTE]

Oli miten oli, niin näiden 1900-luvun alussa tulleiden lastenhoitosuositusten tulo romautti muutamassakymmenessä vuodessa lapsikuolleisuuden murto-osaan entisestä. Sitä ennen Suomikin oli lapsikuolleisuudessa aivan pahimpien kehitysmaiden tasoa.

 

[vieras.]

Tottakai saat tehdä oman vauvasi kanssa mitä haluat. Se vaan voi olla todella vaikeaa sitten myöhemmin opettaa omaan sänkyyn.

Tämä väite on melko läheistä sukua sille jutulle, joka on ruskeaa ja tulee takapuolesta.

 

["vieras"]

Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.

Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin".

Läheisyys kasvattaa itsenäisyteen
Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.

Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.

"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

 

[garionette]

[QUOTE="PETRA";22417275]YHDEN lapsen kokemuksella? kolme mulla on
No kyllä jokapaikassa on juttua, että 6kk-> pitäis pärjätä yöt ilman ravintoa.
Suurimmalle osalle nuo yösyötöt on vaan tapa.[/QUOTE]

Tiedän että kyseessä on vanha viesti, mutta en voi olla kommentoimatta. Tämä em. kirjoittaja on ammatiltaan KÄTILÖ. Toivottavasti hän ei ole töissä neuvolassa jakelemassa typeriä neuvojansa. Tuossa tämän ketjun loppupuolella on hyviä lainauksia länsimaisen ajattelutavan älyttömyydestä mm. lasten nukkumiseen liittyen. Jokainen perhe tekee tietysti niinkuin heille on parasta, mutta mitään ihme unikouluja ei pitäisi tuputtaa perheelle jolla ei oikeasti ole mitään ongelmia nukkumisen suhteen!

Omalle lapselleni joku sijais-terkka suositteli unikoulua 6 kk iässä koska "vauvat nyt ei vaan enää silloin tarvitse yösyöntejä, se on lapsen parhaaksi että saa nukkua täyden yön" :headwall: Ei mitään puhetta siitä, että "täysi yö" tarkoittaa tuossa iässä 5h! Kyllä pitäis laittaa ammatinvaihtoon tollaset terkat ja nuo unikoulu-suositukset sinne minne aurinko ei paista. Oma lapseni oli siis täysin tyytyväinen, hyvin (perhepedissä!) nukkuva lapsi. Myös me vanhemmat nukuimme hyvin, ja lapsi söi ehkä 2-3 kertaa yössä tuskin heräten siihen itsekään. MIKÄ ONGELMA??

Yöimetykset jätettiin vuoden iässä täysin ongelmitta pois, edelleen perhepedissa nukkuen. Nyt lapsi alkaa olla 1,5 v ja edelleen nukkuu vieressä, on hyvin sosiaalinen, rohkea ja reipas muksu :heart: (ja hampaat ovat todella hyvässä kunnossa, koska syöntirytmit ovat säännölliset ja hampaita on harjattu siitä lähtien kun puhkesivat) Seuraavan lapsenikin ajattelin nukuttaa perhepedissä niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Jos tuntuu heti alkuun vaikealta, niin sitten lapset omiin sänkyihin, tilanteen mukaan.

Onko muuten kokemuksia useamman lapsen perhepedistä? Mukava olisi kuulla miten on mennyt ja miten nukkumajärjestelyt on tehty (esim. vauva sivuvaunussa, toinen vanhempien keskellä? jne)

 

[df]

Meidän taapero 1,5v. ja viekussa nukkuu ja saa nukkuakin vielä pitkään, jos haluaa. Imetän myös vielä öisinkin, hui kauhistus sentään!

 

["äiti"]

Poika oli 10 kk kun siirsin tavalliseen sänkyyn viereeni nukkuun. Siihen päättyi yö syömisetkin. Ja kaikki oli tyytyväisiä.

 

[mouh]

Meidän taapero nukkuu yhä meidän vanhempien viekussa.Omassa sängyssään nukkuu levottomasti,heräilee ja rauhoittuu vasta kun nostaa takaisin viereen.
Saa nukkua meidän vieressä vielä pitkään,koska ilmeisen sikeästi ja hyvin siinä saa nukuttua

 

[bb]

Noihin kannattaa suhtautua olankohautuksella. Minulle sanottiin myös neuvolassa että perhepedissä ei kannata nukuttaa yli puolivuotiaana, vaan omaan sänkyyn koko yöksi ja oma huonekin olisi hyvä idea, ja samoin yösyötö kannattaa jättää pois ja "opettaa lapsi nukkumaan ilman". Puolitoistavuotisneuvolassa sitten sama terveydenhoitaja tuumi, että vaikka ne yöt onkin rasittavia kun lapsi vääntyy yöllä vanhempien väliin, niin antakaa vain tulla, kun on vielä pieni kuitenkin ja lapselle on tärkeää saada läheisyyttä ja turvaa nukkuessa. Teki mieli tokaista, että miksi se vauva sitten on parempi laittaa toiseen huoneeseen, mutta jätin väliin kun oli tärkeämpiäkin asioita.

 

[Meillä]

Joku vuosi takaperin nukuttiin kahden lapsen kanssa perhepedissä. Siis esikoinen oli 1v4kk kun vauva tuli taloon, nukuin pari yötä vauvan kanssa vierashuoneessa, sen jälkeen perhepetiin miehen ja esikoisen luo. Nukuttiin niin että esikoinen oli seinän vieressä, sitten mies, vauva ja minä toisessa reunassa. Myöhemmin vaihdettiin vauva seinän viereen, sitten minä, mies ja esikoinen sivuvaunussaan reunalla. Nyt meillä on kaksoset, 11kk ikäiset. Nukkumajärjestelyt olleet jo puolisentoista vuotta seuraavat, mies nukkuu yläkerrassa työhuoneessa, isot lapset omassa huoneessaan viereisessä huoneessa. Saavat herätessään mennä isänsä viereen, ehkä kerran viikossa jompi kumpi kömpii sinne. Minä nukun kaksosten kanssa perhepedissä, viikon verran ovat opetelleet sivuvaununa olevaan pinnikseen. Joka yö kyllä tulevat viekkuun, syövät ehkä kerran yössä rintaa ja jäävät kainaloon nukkumaan. Tarkoitus olisi saada tuo mies pikkuhiljaa takaisin omaan sänkyynsä Töidensä takia tarvitsee rauhaisat unet, sen takia on siis yksin nukkumassa.

Meillä siis neljä lasta nukkuneet perhepedissä, esikoinen noin kolmivuotiaaksi, kakkonen noin pari vuotiaaksi ja vauvojen kanssa nyt siirytään pikkuhiljaa pinnasänkyyn. Siinäkin nukkuvat kylkikyljessä, ihanat tuhisijat..

 

[Mielenkiintoisia]

Nuo lainatut osat eri tutkimuksista. Taidanpa pitää pääni ja nukuttaa tulevan vauvani vieressä

 

["puh"]

Itse en rupea 9-kuistani yövieroittamaan tässä vaiheessa - jo ei itse ala nukkumaan öitään, niin yövieroitus vuoden iässä. Unikouluja ei kyllä vauvoille pitäisi antaa ikinä, jättää jäljen tunnekehitykseen! JOs äidistä tuntuu parhaalta, että vauva nukkuu vieressä, niin mitähän sillä neuvolan tädillä siihen on sanomista!

 

[Hip-pi]

Meillä kohta 5-vuotias nukkuu sivuvaunussa ja 2 v 4 kk vanha perhepedissä. Vanhempi suunnittelee kovasti omaan huoneeseen siirtymistä. Oli kovasti riippuvainen minusta yli 3-vuotiaaksi, nyt todella itsenäinen, ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen tyttö.

Tuntuu näin jälkikäteen ihanalta, että olen antanut hänen itse itsenäistyä, vaikka paljon tuli neuvoja, että teen lapsesta liian riippuvaisen, koska en itsenäistä häntä. Monien mielestä tyttö oli aivan liian riippuvainen minusta. Nyt en tiedä muita samanikäisiä, jotka olisivat yhtä reippaita ja joilla olisi yhtä hyvä itsevarmuus. Tällä kokemuksella neuvoisin, että antakaa lasten olla kiinni teissä niin kauan, kuin heillä on siihen tarve. Ainakin meillä se on kantanut todella ihanan hedelmän.

 

[-]

Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä. Tällä tavoin yöllä usein syövien vauvojen äidit eivät ainoastaan pysy hengissä vaan suorastaan kukoistavat. Jos kysyt heiltä aamulla, he eivät osaa kertoa, mihin aikaan tai kuinka usein vauva heräsi yöllä. He vain tietävät levänneensä kunnolla. Koska samassa vuoteessa nukkuvien äitien ja vauvojen unirytmit asettuvat yksiin, vauvan heräämiset eivät häiritse äidin unirytmiä.

(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)

Kiitos BB hyvästä tekstistä. Toimin juuri näin molempien lasteni kanssa ihan vaistonvaraisesti mistään mitään ohjeita lukematta ja oli ilo lukea mustaa valkoisella aiheesta, jota joudun selittelemään ja puolustelemaan. Neuvolassa usein kysellään kuinka monta kertaa lapsi syö yöllä ja ollaan huolissaan äidin jaksamisesta pitkään jatkuneiden imetysten vuoksi. En pysty aamulla varmuudella sanomaan, onko lapsi edes syönyt yöllä, koska on osannut jo tosi varhain tulla rinnalle itse. Pystyn nukkumaan sikeämmin, kun lapsi on lähelläni ja tiedän, että varmasti herään, jos lapsella on jokin hätä. Alitajunta toimii niin hyvin yölläkin, että olen havahtunut kesken unien siihen, että lapsen iho oli todella kuuma (oli siis kuumessa) ja kerran siihen, kun lapsella oli hengitysvaikeuksia flunssan aikana.

Esikoinen jätti noin puolitoistavuotiaana oma-aloitteisesti rintamaidon pois ja siirtyi oma-aloitteisesti omaan sänkyyn 3-vuotiaana. Uskon, että näin käy myös nuoremman osalta sitten kun hän on siihen valmis.

 

["Vierailija"]

Höpöhöpö, jokainen saa tehdä niin kuin hyvältä tuntuu.
Meillä ainakin poika 8 v. ja tyttö 4 v. ovat aina nukkuneet äidin kainalossa ja saavat nukkua niin kauan kuin haluavat. Ihan reippaita lapsia ovat.