Chi
Miten pitäisi suhtautua siihen, että mukavantuntuinen neuvolantäti on kertonut epäilyksensä sen suhteen, onko minusta+miehestä vanhemmiksi?
Olemme molemmat täysi-ikäisiä, mies opiskelee ja käy töissä. Itse olen työtön, mutta mielenterveydellisistä syistä, ja minulla on lääkitys joka pitää lievät oireiluni kurissa. Meillä on yhteenmuutto edessä ensi kuussa ja itse olemme tätä rumbaa hoidelleet (Kela, vuokranantaja ym.), tukiverkkoa ei ole koska miehen suku sanoutui irti elämästämme vauvan vuoksi ja oman sukuni jäsenet isääni & sisaruksiani (ei läheisiä) lukuunottamatta ovat kuolleet. Nyt sitten oli eräänlainen neuvottelu sosiaalityöntekijäni ja neuvolan välillä, jossa oli todettu seuraavaa: "Neuvola ilmaisee huolensa vanhempian pärjäämisestä vauvan perushoidon sekä vanhemmuuden kanssa"!!
Millä oikeudella tuollaista väitetään, kertokaa tyhmälle??? Kumpikaan meistä ei juo, polta, käytä huumeita eikä meillä ole masennukseni lisäksi muita ongelmia. Suhteemme voi hyvin, olemme olleet yhdessä jo kohta 5 vuotta- mistä on siis vedetty tuo "pärjääminen" virallisiin papereihin??
Toivon että typerät kommentit kirjoitustavastani tai sairaudestani jätettäisiin väliin, sen sijaan kuulisin mielelläni että mistä tuo mielikuva on neuvolalle syntynyt? Miksi EMME pärjäisi? Ettei vaan olisi ikäkysymys..?
Ps. Kuinka voidaan arvioida vauvan perushoitoa sitä näkemättä? Yhtäkään vauvanukkea ei ole tuotu puettavaksi tms.! Lastentarvikkeita olemme kyllä hankkineet jo vauvalle eikä vaipanvaihtokaan ole täysin
vierasta. Kirjoja olemme mieheni kanssa lukeneet vauvan hoitoon liittyen, samoin hieman psykologiaa aiheesta- olemmeko silti automaattisesti hakoteillä ja jos, niin miksi..?
Olemme molemmat täysi-ikäisiä, mies opiskelee ja käy töissä. Itse olen työtön, mutta mielenterveydellisistä syistä, ja minulla on lääkitys joka pitää lievät oireiluni kurissa. Meillä on yhteenmuutto edessä ensi kuussa ja itse olemme tätä rumbaa hoidelleet (Kela, vuokranantaja ym.), tukiverkkoa ei ole koska miehen suku sanoutui irti elämästämme vauvan vuoksi ja oman sukuni jäsenet isääni & sisaruksiani (ei läheisiä) lukuunottamatta ovat kuolleet. Nyt sitten oli eräänlainen neuvottelu sosiaalityöntekijäni ja neuvolan välillä, jossa oli todettu seuraavaa: "Neuvola ilmaisee huolensa vanhempian pärjäämisestä vauvan perushoidon sekä vanhemmuuden kanssa"!!
Millä oikeudella tuollaista väitetään, kertokaa tyhmälle??? Kumpikaan meistä ei juo, polta, käytä huumeita eikä meillä ole masennukseni lisäksi muita ongelmia. Suhteemme voi hyvin, olemme olleet yhdessä jo kohta 5 vuotta- mistä on siis vedetty tuo "pärjääminen" virallisiin papereihin??
Toivon että typerät kommentit kirjoitustavastani tai sairaudestani jätettäisiin väliin, sen sijaan kuulisin mielelläni että mistä tuo mielikuva on neuvolalle syntynyt? Miksi EMME pärjäisi? Ettei vaan olisi ikäkysymys..?
Ps. Kuinka voidaan arvioida vauvan perushoitoa sitä näkemättä? Yhtäkään vauvanukkea ei ole tuotu puettavaksi tms.! Lastentarvikkeita olemme kyllä hankkineet jo vauvalle eikä vaipanvaihtokaan ole täysin
vierasta. Kirjoja olemme mieheni kanssa lukeneet vauvan hoitoon liittyen, samoin hieman psykologiaa aiheesta- olemmeko silti automaattisesti hakoteillä ja jos, niin miksi..?