.."luokitellaanko" tämä synnytyksen jälkseiseksi masennukseksi?
Synnytyksestä on jo kyllä 10kk.
Miehen kanssa kaikenmoinen hellittelyt ja kiehnäämiset tuntuvat vastenmielisiltä. Rakasteltu ei olla ku 2-5krt/10kk ja silloinkin mieheni vähän yllytti minua siihen mutta tuntui iha ok.
Tunnen itseni varsin lihavaksi; raskauden aikana painoni nousi 21kg ja 10kg vaan tippui, eli masuakin jäi paljon ja muutenkin paikat on leventynyt!!Vatsani roikkuu,on arpinen vielä jne..En todellakaan oo tyytyväinen itseeni ja kohta varmaan mieheni kadottaa nehalut mitä sillä vielä on kun vonkaa harva se päivä...!!!! Saan vaan ihailla kaikkia hoikkia naikkosia ja toivon että joskus olisin itsekin sellainen mutta taitaa olla unta vaan..
Loukkaannun usein jos vähänkin joku sanoo pahasti...Ja itken helposti - viimex tänään,kun mieheni valitti kun sitä väsyttää eikä jaksais mitään niin että nukahtaa varmaan töihin lähtiessään rattiin. Minä vaan tokaisin takasin että arvaas väsyttääkö minua kun en ole nukkunu 10kk kokonaisia yöunia enkä päiväsaikaan saa nukuttua...!!!!
siitä sitten lähdin tytön kanssa ulos ja paiskasin oven perästäni kiinni!!! Mies tekee 3vuorotyötä ja sukulaiset asuu sen verran kaukana ettei niilt oikein apua saa ja kavereit on muutama (oon asunu täl paikkakunnal vast puolisen vuotta) ja heilläkin pieniä lapsia,mutta jotenkin en ole vaan saanut puhuttua mistään em asioista..!
Jne jne..
Toivottavasti joku jaksoi lukea ja kertoa "mielipiteitä"...
Synnytyksestä on jo kyllä 10kk.
Miehen kanssa kaikenmoinen hellittelyt ja kiehnäämiset tuntuvat vastenmielisiltä. Rakasteltu ei olla ku 2-5krt/10kk ja silloinkin mieheni vähän yllytti minua siihen mutta tuntui iha ok.
Tunnen itseni varsin lihavaksi; raskauden aikana painoni nousi 21kg ja 10kg vaan tippui, eli masuakin jäi paljon ja muutenkin paikat on leventynyt!!Vatsani roikkuu,on arpinen vielä jne..En todellakaan oo tyytyväinen itseeni ja kohta varmaan mieheni kadottaa nehalut mitä sillä vielä on kun vonkaa harva se päivä...!!!! Saan vaan ihailla kaikkia hoikkia naikkosia ja toivon että joskus olisin itsekin sellainen mutta taitaa olla unta vaan..
Loukkaannun usein jos vähänkin joku sanoo pahasti...Ja itken helposti - viimex tänään,kun mieheni valitti kun sitä väsyttää eikä jaksais mitään niin että nukahtaa varmaan töihin lähtiessään rattiin. Minä vaan tokaisin takasin että arvaas väsyttääkö minua kun en ole nukkunu 10kk kokonaisia yöunia enkä päiväsaikaan saa nukuttua...!!!!
siitä sitten lähdin tytön kanssa ulos ja paiskasin oven perästäni kiinni!!! Mies tekee 3vuorotyötä ja sukulaiset asuu sen verran kaukana ettei niilt oikein apua saa ja kavereit on muutama (oon asunu täl paikkakunnal vast puolisen vuotta) ja heilläkin pieniä lapsia,mutta jotenkin en ole vaan saanut puhuttua mistään em asioista..!
Jne jne..
Toivottavasti joku jaksoi lukea ja kertoa "mielipiteitä"...