Jotenkin kuulostaa vähän sille, että ap on etsimässä kohtua lapselleen. Onko se sitten parempi kuin etsiä elättäjää itselleen / lapselle?
Liian vakavasti lähestyvä mies karkottaa ainakin minut, tai riippana perässä roikkuva. Tai jatkuva lapsista ja sitoutumisesta jankkaaminen. Siitä voi kyllä kertoa piankin, että haluaisi saada lapsia, mutta kannattaa välttää painostavaa tunnelmaa. Mieheni kanssa kun tavattiin, ei kumpikaan oltu seuranhaussa, vaan muuten tutustuttiin ja siinähän ehti myös tulla tulevaisuudensuunnitelmia/haaveita ilmi ihan kaikessa rauhassa.
Ja kuten tuossa joku mainitsikin, ei äitiyslomalla naisella ole häävejä tuloja, jolloin miehen tulot ovat ne, joilla perheen isommat kulut kustannetaan. Ja mitä enemmän lapsia tulee, sitä pitemmän aikaa eletään yhden ihmisen tuloilla + sosiaalituilla. Tilanne koskettaa yhtä lailla naisia, ehkä enemmänkin. Toki hyvätuloisella naisella on alkuun paremmat äitiyspäivärahat, ja ainahan sitä voi haikailla varakkaan perhetaustan omaavan naisen perään, jonka vanhemmat/omat sijoitukset sitten kustantavat tämän lasten tuottamisen ja kasvattamisen aiheuttaman tuottamattoman kauden kustannukset. Jos et rikasta, omavaraista naista saa, on paras alkaa totutella ajatukseen, että lisääntyminen lisää elinkustannuksia, ja jos tulot ei nouse, laskee elintaso.
Vakavasti puhuen ymmärrän kyllä, mitä haet. Ilmaisussa olisi vähän kohentamisen varaa, onko tullut takkiin turhan usein vai onko kyseessä aiemmin hankkimatta jäänyt taito? Jätä ne prinsessat ja puunatut näyteihmiset haun ulkopuolelle, aloita uusia, sosiaalisia harrastuksia (esim. kansalaisopiston tanssikurssille on yleensä enemmän tarjolla naisia kuin miehiä ja kustannus on myös varsin kohtuullinen) ja pidä itsestäsi, sillai aidosti. Kyllä se siitä.
Itse elän mielelläni ekologisesti ja kulutan vähän, mutta rahaa pitää silti olla, jos ei muuta niin kaiken varalle. Elämästä kun ei ikinä tiedä. Mutta sen (vähän) rahan olen hankkinut itse, miehen elätiksi en rupea.
Onnea etsintään!