Niin, mistähän tämän alottas... Olen seurustellut jo hyvän aikaa aivan ihanan miehen kanssa. Ensimmäistä kertaa elämässäni koen, että mies on hyvä ystävä, ei "pelkästään" mies. Mutta hänellä on lapset ja suku. Lapset ovat hänen elämänsä nro 1, kuten mielestäni kuuluukin olla, ja asia ei minua häiritse. MUTTA kaikki muut: jokainen kumminkaimanserkkukin näkee asiakseen puuttua asioihin, koska miehellä on nämä lapset. Minä olen aina se "vieras" ja "ylimääräinen". Mies on yrittänyt parhaansa tilanteen selvittämiseen, mutta paine on kova joka suunnasta. Nyt väsyin tilanteeseen ja sanoin haluavani erota ja pitkien itkujen ja keskustelujen jälkeen erosimme. Yritämme tsempata toisiamme jatkamaan ja mies haluaa edelleen, että vielä joskus palaisimme yhteen. Sitä minäkin haluan,mutta en tiedä uskallanko lähteä samaan rumbaan enää. Nyt olo on surkea, sillä meillä oli jo hääpäiväkin valittu, joka on tietysti nyt peruttu. Kertokaa kiltit mielipiteenne mitä pitäisi tehdä!
Neuvoja?
- Viestiketjun aloittaja taustalla
- Ensimmäinen viesti
U
uusio-äippä
Vieras
Sellaista se on uusperheessä. Aina on niitä kyttääjiä,jotka huolehtivat ettet vain pahaa sanaakaan sano miehen lapsille.
Kannattaa sitkeästi jatkaa eteenpäin,jos on päätöksen tehnyt.Mutta täytyy sopia myös pelisäännöt. Mielestäni on miehen tehtävä puolustaa sinua,jos sukulaiset antavat kuulla kunnian.On tärkeää,että olette kaikki yhtä perhettä ja pidätte yhtä.
Onko kyseessä kenties miehen ex-anoppi?
Kannattaa sitkeästi jatkaa eteenpäin,jos on päätöksen tehnyt.Mutta täytyy sopia myös pelisäännöt. Mielestäni on miehen tehtävä puolustaa sinua,jos sukulaiset antavat kuulla kunnian.On tärkeää,että olette kaikki yhtä perhettä ja pidätte yhtä.
Onko kyseessä kenties miehen ex-anoppi?
Voi kun oliskin! Kyseessä on miehen oma äiti. Eikä kyse edes ole siitä, että tämä anopintekele olisi ollut mitenkään erityisen hyvissä väleissä miehen ex-vaimon kanssa. Mun oma ajatus on se, että tämä äiti vaan oli jo ehtinyt mieltyä siihen ajatukseen, että voi ikään kuin ohjailla poikanasa ja tämän lasten elämää haluamallaan tavalla. Vaikka siihen ei mitään tarvetta ole: meillä molemmilla on ihan arvostettu ammatti, tullaan omillamme toimeen, mies pitää lapsistaan erinomaista huolta ja muutenkin hoitaa asiansa moitteettomasti.
Tiedän, että ei pitäisi antaa periksi, mutta olen jotenkin niin väsynyt, sillä en ole mielestäni vaatinut mitään kohtuutonta. Ja mies on kyllä puollustanut minua, mutta joillekin vaan ei mene puhe, ei hyvä eikä paha, jakeluun.
Tiedän, että ei pitäisi antaa periksi, mutta olen jotenkin niin väsynyt, sillä en ole mielestäni vaatinut mitään kohtuutonta. Ja mies on kyllä puollustanut minua, mutta joillekin vaan ei mene puhe, ei hyvä eikä paha, jakeluun.
U
uusio-äippä
Vieras
Kyllä meilläkin anoppi yrittää ohjailla ja vaikuttaa kaikkeen,mutta teemme silti oman päämme mukaan.
Korostan edelleen sitä,että miehen täytyy pitää puoliaan äitinsä kanssa.
Meillä mies oli kerennyt olemaan jonkun verran poikamiehenä ennen kuin muutettiin yhteen ja mummot olivat saaneet tietyn vallan lapsen asioissa,mutta nyt ovat jo jääneet taka-alalle.
Puuttuivat kyllä kaikkeen mahdolliseen. Ymmärrän sinua hyvin,mutta nämä on niitä asioita,joissa mummoille täytyy näyttää kaapin paikka ja se on teidän kummankin näytettävä,siis sekä miehenettä sinun. Ja kummankin on oltava toisten tukena ja seistävä toisen sanojen takana.
Onkin sovittava miten mummojen kanssa menetellään. Toimintaperiaatteet siis ...
:hug: :hug:
Korostan edelleen sitä,että miehen täytyy pitää puoliaan äitinsä kanssa.
Meillä mies oli kerennyt olemaan jonkun verran poikamiehenä ennen kuin muutettiin yhteen ja mummot olivat saaneet tietyn vallan lapsen asioissa,mutta nyt ovat jo jääneet taka-alalle.
Puuttuivat kyllä kaikkeen mahdolliseen. Ymmärrän sinua hyvin,mutta nämä on niitä asioita,joissa mummoille täytyy näyttää kaapin paikka ja se on teidän kummankin näytettävä,siis sekä miehenettä sinun. Ja kummankin on oltava toisten tukena ja seistävä toisen sanojen takana.
Onkin sovittava miten mummojen kanssa menetellään. Toimintaperiaatteet siis ...
:hug: :hug:
Hei! Kuulostaa tutulta tuo "ylimääräisyyden" tunne. Meillä sitä ei tosin aiheuta anoppi (kuollut), vaan miehen veljenvaimo. Tämä juoruiluun ja pahanpuhumiseen mielistynyt nainen veljeilee mieheni exän kanssa, ja siinä sitten haukutaan yhdessä minua. Vaikka naimisissa olemme ja exä on ollut exä jo useamman vuoden. "Ylimääräinen" kiusankappale tunnun silti olevan näille rouville. Uusi vaimo, joka tuli pilaamaan kaiken 
Kyllä se vähän naurattaakin.
No, ei tämä tainnut lohduttaa. Olen itse ajatellut, että antaa ajan kulua. Ehkä se hoitaa homman. Turha tällaisten riitaisien ihmisten kanssa on kuitenkaan ruveta vehkeilemään. Eikö parempi ole pysytellä kauempana...? :wave:
Kyllä se vähän naurattaakin. No, ei tämä tainnut lohduttaa. Olen itse ajatellut, että antaa ajan kulua. Ehkä se hoitaa homman. Turha tällaisten riitaisien ihmisten kanssa on kuitenkaan ruveta vehkeilemään. Eikö parempi ole pysytellä kauempana...? :wave: