Eli meillä kaksi tyttöä 3- ja 4- vuotiaat. Mä olen aina puhunut kolmannesta ja välillä ollut sitä mieltä että ei, mutta taas tosi vahvana että kolmas.
Isäntä ollut aina sitä mieltä että kaksi riittää. Olen yrittänyt pikku hiljaa muuttaa hänen mieltään.
Ja kertonut, että tahtoisin sen viimeistään ensi vuoden lopussa, koska koen olevani sen jälkeen jo liian vanha (36 tänä vuonna). Ja toinen juttu niin helmi-maaliskuussa pitäisi viimeistään päästä muuttamaan uuteen taloon...
Sitten ilmoitin, että jos kävisin otattaan kierukan pois marras-joulukuussa ja sit alettais yrittään.. Vastaus oli aha...
Sit kerroin, että saisimme kaveriltamme vaunut, pinnasängyn ja autoon kaukalon lainaan, ei tarvisi ostaa... + että kun joskus menen sitten takaisin töihin olisi esikoinen eskarissa tai koulussa ja toinen eskarissa tai tarhassa...joka tapauksessa ei tarhamaksuja oli kuin ehkä kahdesta jos sitäkään..
Niin vastasi siihen, niin että muuten sit nouseeki kulut tonnin kuussa...(liioittelua..)
On huolissaan raha-asioista ja jaksaako sitä kolmatta eli kestääkö pää...
Ihan ymmärrettävää.
Tää tunne on vaan niin vahva... en tiedä mitä tekisin, en viitsi koko ajan asiasta jankata...tai vihjailla..
Jotenkin kaipaisin sitä selvää vihreää valoa tai sitten punaista...nyt tuntuu että mennään oranssilla... Päässä ei liiku mitään muuta kuin se vauva-asia..ei kiinnosta edes rakennusprojekti ja uusi talo....
Jätänkö aiheen ja palailen loppusyksystä aiheeseen vai jatkanko hidasta väsyttämistä...
Mitä mieltä... Toivottavasti saitte jotain kiinni tuosta sepostuksesta....
Isäntä ollut aina sitä mieltä että kaksi riittää. Olen yrittänyt pikku hiljaa muuttaa hänen mieltään.
Ja kertonut, että tahtoisin sen viimeistään ensi vuoden lopussa, koska koen olevani sen jälkeen jo liian vanha (36 tänä vuonna). Ja toinen juttu niin helmi-maaliskuussa pitäisi viimeistään päästä muuttamaan uuteen taloon...
Sitten ilmoitin, että jos kävisin otattaan kierukan pois marras-joulukuussa ja sit alettais yrittään.. Vastaus oli aha...
Sit kerroin, että saisimme kaveriltamme vaunut, pinnasängyn ja autoon kaukalon lainaan, ei tarvisi ostaa... + että kun joskus menen sitten takaisin töihin olisi esikoinen eskarissa tai koulussa ja toinen eskarissa tai tarhassa...joka tapauksessa ei tarhamaksuja oli kuin ehkä kahdesta jos sitäkään..
Niin vastasi siihen, niin että muuten sit nouseeki kulut tonnin kuussa...(liioittelua..)
On huolissaan raha-asioista ja jaksaako sitä kolmatta eli kestääkö pää...
Ihan ymmärrettävää.
Tää tunne on vaan niin vahva... en tiedä mitä tekisin, en viitsi koko ajan asiasta jankata...tai vihjailla..
Jotenkin kaipaisin sitä selvää vihreää valoa tai sitten punaista...nyt tuntuu että mennään oranssilla... Päässä ei liiku mitään muuta kuin se vauva-asia..ei kiinnosta edes rakennusprojekti ja uusi talo....
Jätänkö aiheen ja palailen loppusyksystä aiheeseen vai jatkanko hidasta väsyttämistä...
Mitä mieltä... Toivottavasti saitte jotain kiinni tuosta sepostuksesta....
