neuvoja vailla---lasten kasvatus...

[jeips]

Kertokaahan missä mennään pieleen...esikoiseni käy yläasteen viimeistä luokkaa ja on tähän asti ollut aina luokkansa kärkipään oppilaita. Nyt viimeisen lukuvuoden alusta asti niin on lyönyt koulunkäynnin aika pitkälle läskiksi...äitinä en voi muutakuin osittain kyyneleet silmissä lukea opettajien palautetta wilmasta. Ensimmäisenä sitä miettii missä kohden ollaan menty kasvatuksellisesti metsään. Poika on usein saanut mitä on pyytänyt, joten siinä olisi voinut olla ehkä tiukempi, mutta sitten taas olen miettinyt monesti jotta hän on hoitanut koulunsa hyvin ja palaute harrastuksen puolelta on pojan käytöksen ja tunnollisuuden puolelta kiitettävää. Nyt kuitenkin koulusta tuleva palaute on sitä, että käytös on törkeää ja häiriköi tunneilla...lyö tehtäviä läskiksi. Kokeista tulee pääosin vielä kiitettäviä tai hyviä arvosanoja, mutta nyt voidaan varmasti odotella niitä nelosia ja vitosiakin.
Asuimme hetken aikaa toisella paikkakunnalla ja poika ikävöi kavereitaan todella kovasti jonka johdosta muutimme takaisin tänne missä on kaveripiirikin. Aiemmin ei näistä kavereista ole ollut haittaa, mutta kaitpa tuo vaan on niin jotta murrosiässä sitä sitten temput muuttuvat ja joukossa tyhmyys tiivistyy eli se mitä koitan sanoa niin ei se vika ole täysin kavereissa vaan kyllä se vastuu on omalla lapsella siitä mitä tekee. Oikea ja väärä on opetettu, mutta ilmeisesti ei ole mennyt oppi perille. Silloin kun muutimme takaisin tänne niin sanoimme muksulle jotta hänen pitää osata arvostaa sitä mitä me hänen hyvinvointinsa eteen teemme eikä sitten aloittaa kavereiden kanssa hölmöilemistä. Nyt näyttää vain siltä, että teimme suuren virheen kun muutimme takaisin. Tosin ennen poismuuttamista niin näitä ongelmia ei ollut, joten mistä tätäkään olisi voinut tietää tulevaksi.
Mutta nyt kanssasisaret kysymykseni kuuluu; mitä te tekisitte jos lapsenne pistäisi ysillä koulun läskiksi ja muitakin ongelmia kantautuisi korviinne... ?
Nyt tällä erää tuntuu ettei keskustelu lapsen kanssa oikein näytä menevän perille...poika kuuntelee ja on kovin ymmärtäväinen, mutta sitten taas menee hetki jonka jälkeen olen täysin neuvoton kun muistelen mitä juuri muutama päivä sitten keskustelimme.

 

[jeips]

antaakaas nyt jotain neuvoja

 

["Vieras"]

No, meilla ainakin tulisi kotona jotain seuraamuksia huonosta kaytoksesta koulussa. Eli kotonaoloa, pelien menetysta, kuukausirahan pienenemista tms.
Ja meilla kans pojalla 9-luokalla jaanyt koulunkaynti sivuseikaksi.. Ei tee laksyja kotona, kuulemma koulussa. Mutta kaytos koulussa on ilmeisesti pysynyt ihan hyvana.

 

[-.-]

Ton ikäsellä on kova ryhmäpaine ja murrosikä.
Jos koulu menee huonosti niin käy kymppiluokan ja toivottavasti olis silloin viisastunut.
Älä nyt ainakaan syyllistä muutoista, senhän te vanhemmat päätitte itse.
Tehkää asioita yhdessä,älä vaan menetä lasta kavereilleen vaan keksi juttuja yhdessäoloon ja kuuntele syyllistämättä.
Ohjaa, anna neuvoja,kerro omasta ja miehesi nuoruudesta.
Suunnitelkaa tulevaisuutta,mitä ysin jälkeen? Onko haaveita?mikä ammatti?

 

[jeips]

Ton ikäsellä on kova ryhmäpaine ja murrosikä.
Jos koulu menee huonosti niin käy kymppiluokan ja toivottavasti olis silloin viisastunut.
Älä nyt ainakaan syyllistä muutoista, senhän te vanhemmat päätitte itse.
Tehkää asioita yhdessä,älä vaan menetä lasta kavereilleen vaan keksi juttuja yhdessäoloon ja kuuntele syyllistämättä.
Ohjaa, anna neuvoja,kerro omasta ja miehesi nuoruudesta.
Suunnitelkaa tulevaisuutta,mitä ysin jälkeen? Onko haaveita?mikä ammatti?

Poika on varsin hyvin perillä jotta hänen toiveensa toteutettiin ja asunto pistettiin myyntiin jotta voitiin muuttaa takaisin ns kotinurkille.
Esimerkkejä olen tosiaan kertonut omasta nuoruudestani ja kuinka nyt olen moneen kertaan toivonut jotta joku olisi silloin puuttunut ja ohjannut.
Itse toivon jotta lapseni pitäisi todistuksensa niin hyvällä mallilla jotta voi valita sitten mitä hänestä ns tulee isona eikä niin jotta huono todistus määrää sen mihin voi edes hakea jatko-opintopaikkaa. Eli jos hyvällä todistuksella haluaa mennä kauppaan hyllyttäjäksi tai jakeluautonkuljettaksi niin tehköön niin, mutta ei niin jotta on jättänyt koulunsa käymättä kunnolla ja sitten pakon edessä tekee noita edellä mainittuja duuneja. Eikä siinä jotta nuo ammatit ovat jotain luuseriduuneja vaan se, että pienellä panostuksella koulutuksen suhteen niin voi olla kauas kantoiset vaikutukset sitten aikuisiällä.
Poika on itse puhunut lukioon menemisestä, mutta tuolla motivaatiolla joka nyt on koulun suhteen niin ei paljoa kannata uhrata aikaa lukiolle.
Yhteistä tekemistä meillä on tämän esikon kanssa joten ei voi olla siitäkään kyse.
Reilun vuoden aikana on ehtinyt tapahtua monen monta huonoa asiaa joihin en olisi uskonut lapseni joutuvan mukaan.
Mitä tulee noihin sanktioihin niin meillä on sanktiot käytössä esim huonojen koenroiden osalta. Eli se taas tarkoittaa sitä, että kokeet poika vetelee läpi ihan helpolla, mutta se käytös. Siitäkin olen kotiarestia antanut, mutta eipä ole näyttänyt auttavan.
Ja kuten toinen vastanneista kirjoittikin niin läksythän on aina tehty siellä koulussa...katin kontit voin nyt jälkikäteen todeta, meillä poika on vain kusettanut tämän syksyn ajan meitä juurikin tuota lausetta käyttäen "tein koulussa välitunneilla".

Sitä vaan miettii mitä tässä voi oikein tehdä...

 

["Aha"]

On tehty vai selväksi että sen takia kaikki jouduttiin tänne takasin...? Kuulostaa syyttelyltä. Lapsihan voi toivoa, vanhemmat kuitenkin päättää. Oma nuoruutesi ei välttämättä paljon kosketa poikaasi joka elää aivan erilaista elämää. Kauhukuvia tai sateenkaaria voi aina maalailla, mutta onko se hyväksi kuitenkaan... Lisäksi, huono käytös yhdistettynä hyviin suorituksiin aineissa, ei ole koulun laittamista läskiksi. Yhdeksännestä luokasta en olisi lainkaan huolissani.