Toggle sidebar

Neuvoa kaipaan 8-vee (uhman) vahvatahtosuuden kanssa..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vierailija

Vieras
8-vee tyttö, jolla todettua aistiyliherkkyyttä. Vahvatahtoinen tyttö, joka ilmaisee tunteet voimakkaasti. Jos joku ei miellytä, hermostuu helposti ja äänekkäästi. Pettymysten sietokyvyssä paljon tuettavaa. On aikoja, että aivan ihanasti kaikki sujuu. Nyt ollut pari päivää, että on ollut todella hankala, enkä enää oikein tiedä miten toimia =(… Jostain hermostuu, kun asiat ei mee oman mielen mukaan eikä saa mieltänsä takaisin. Minulle kiukuttelee ja puhuu ääntä korottaen...en hyväksy. Tänään kaveri kylässä ja hänellekin alkoi kiukutella, kun ei saanut katsoa valitsemaansa videota. Kaipaan neuvoa, miten toimia lapsen kanssa näissä konflikti tilanteissa. Miten tuen lasta? Jos laitan omaan huoneeseen kun tilanne päällä, niin onko siitä hyötyä? Osaako yksin käsitellä tunteita ja kasvattaako ainoastaan uhmaa? Kiitollisena otan kaikki neuvot vastaan =)
 
Tuli mieleen, että onko aistiyliherkkyyden lisäksi tutkittu, tai kiinnitetty huomiota siihen, voiko lapsella olla myös lievää neurologista haastetta, kuten autisminkirjoon kuuluvia piirteitä. Voimakastahtoisuus ja vaikeus kestää pettymyksiä ja tilanteiden muuttumisia voivat viitata tähän. Hyvin lievätkin neurologiset haasteet voivat vaikuttaa voimakkaasti arkeen, vaikka ne eivät vaikuttaisi lapsen älykkyyteen tai taitoihin. Ne ilmenevät juurikin tilanteissa, joissa lapselta vaadittaisiin joustavuutta ja tunteiden käsittelyn taitoja. Mitä kuormittuneempi lapsi on, sitä vaikeampaa hänen on näissä tilanteissa toimia, ja aistiyliherkkyys lisää lapsen kuormitusta. Useinhan koti on juuri se paikka, ja äiti se ihminen, johon kaikki kiukku ja väsy kaadetaan, kun ensin on sinnitelty äärirajoilla aisteja ja tunne-elämää kuormittavassa tilanteessa.

Lapsi on toki vielä pieni koululainen ja tuossa iässä moni uhmaa, ja aika voi auttaa. Mut koska ne voimat on kaikilla rajalliset tässä ja nyt, niin kannattaa miettiä hakisiko tosiaan apua vaikka siltä psykologilta. Todennäköisesti teidän arkeen voi vaikuttaa paljonkin. Monet ns. tavallisetkin lapset, ja aikuisetkin itse asiassa, hyötyvät samoista kuntouttavista menetelmistä, mitä käytetään lasten kanssa, joilla on neurologisia haasteita. Ne auttavat lasta siinä omassa tunnemylläkässä, ja antavat välineitä ristiriitatilanteisiin.
 
Meidän 2 v lapsella on todettu aistiyliherkkyydet. Psykologilla käytiin, jatkoa toivottiin ja saatiin. Käytännön vinkkejä myös saatiin, suosittelen.
Millainen muuten tyttösi oli pienempänä?
 
kyllä se kannattaa käydä jonkun asiantuntijan luona, saatte hyviä neuvoja. ja asiantuntija huomaa mihin kannattaa kiinnittää huomiota ja onko jotain muutakin taustalla.
 
Se on vanhemman heikkoutta ja huonoutta jos ei osaa ja pysty lastaan rankaisemaan ja kurittamaan tarvittaessa. sen vanhempien lepsuilun takia on niiiiin paljon huonokäytöksisiä ja kurittomia lapsia joilla ei ole mitään kunnioitusta tavaroita, eläimiä tai muita ihmisiä kohtaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Tuli mieleen, että onko aistiyliherkkyyden lisäksi tutkittu, tai kiinnitetty huomiota siihen, voiko lapsella olla myös lievää neurologista haastetta, kuten autisminkirjoon kuuluvia piirteitä. Voimakastahtoisuus ja vaikeus kestää pettymyksiä ja tilanteiden muuttumisia voivat viitata tähän. Hyvin lievätkin neurologiset haasteet voivat vaikuttaa voimakkaasti arkeen, vaikka ne eivät vaikuttaisi lapsen älykkyyteen tai taitoihin. Ne ilmenevät juurikin tilanteissa, joissa lapselta vaadittaisiin joustavuutta ja tunteiden käsittelyn taitoja. Mitä kuormittuneempi lapsi on, sitä vaikeampaa hänen on näissä tilanteissa toimia, ja aistiyliherkkyys lisää lapsen kuormitusta. Useinhan koti on juuri se paikka, ja äiti se ihminen, johon kaikki kiukku ja väsy kaadetaan, kun ensin on sinnitelty äärirajoilla aisteja ja tunne-elämää kuormittavassa tilanteessa.

Lapsi on toki vielä pieni koululainen ja tuossa iässä moni uhmaa, ja aika voi auttaa. Mut koska ne voimat on kaikilla rajalliset tässä ja nyt, niin kannattaa miettiä hakisiko tosiaan apua vaikka siltä psykologilta. Todennäköisesti teidän arkeen voi vaikuttaa paljonkin. Monet ns. tavallisetkin lapset, ja aikuisetkin itse asiassa, hyötyvät samoista kuntouttavista menetelmistä, mitä käytetään lasten kanssa, joilla on neurologisia haasteita. Ne auttavat lasta siinä omassa tunnemylläkässä, ja antavat välineitä ristiriitatilanteisiin.
Click to expand...

Paljon kiitoksia vastauksesta. Itse olen lto ja lapsi oli omassa ryhmässäni eskarivuonna. Koulu auttanut paljon itsenäistymään. Leikkiä ja sos.taitoja paljon tuettu...kognitiiviset taidot erittäin hyvät. 6-vuotiaana käytin yksityisellä psykologilla 4-kertaa, eikä ollut kuulemma tarvetta jatkolle. Tyttö kuulemma ikäistään kehittyneempi. Kuitenkin haastetta yhä ja tuo mainitsemasi neurologinen haaste jotenkin kolahti. En ole valmis luovuttamaan ja haluan tytölle kaiken mahdollisen avun. Neurologiko on se meidän seuraava osoite? Konflikti-tilanteista vielä sen verran, että kun tyttö vihdoin rauhoittuu, niin itkien sanoittaa, että ei opi koskaan hakkitsemaan hermostumistaan...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Paljon kiitoksia vastauksesta. Itse olen lto ja lapsi oli omassa ryhmässäni eskarivuonna. Koulu auttanut paljon itsenäistymään. Leikkiä ja sos.taitoja paljon tuettu...kognitiiviset taidot erittäin hyvät. 6-vuotiaana käytin yksityisellä psykologilla 4-kertaa, eikä ollut kuulemma tarvetta jatkolle. Tyttö kuulemma ikäistään kehittyneempi. Kuitenkin haastetta yhä ja tuo mainitsemasi neurologinen haaste jotenkin kolahti. En ole valmis luovuttamaan ja haluan tytölle kaiken mahdollisen avun. Neurologiko on se meidän seuraava osoite? Konflikti-tilanteista vielä sen verran, että kun tyttö vihdoin rauhoittuu, niin itkien sanoittaa, että ei opi koskaan hakkitsemaan hermostumistaan...
Click to expand...
Hallitsemaan siis =)
 
Meillä asuu samanlainen 8-vuotias, haastetta riittää joka päivä. Pienempänä mieli muuttui nanosekunnissa iloisesta kiukkuun jne, läheskään aina ei tunteenmuutoksia osannut ennustaa. Kasvun myötä helpottanut. Kehittynyt hyvin, siinä ei ole ollut ongelmia. Käytöksessäkin ongelma näkyy vain kotona, ei koskaan koulussa tai päiväkodissa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Meillä asuu samanlainen 8-vuotias, haastetta riittää joka päivä. Pienempänä mieli muuttui nanosekunnissa iloisesta kiukkuun jne, läheskään aina ei tunteenmuutoksia osannut ennustaa. Kasvun myötä helpottanut. Kehittynyt hyvin, siinä ei ole ollut ongelmia. Käytöksessäkin ongelma näkyy vain kotona, ei koskaan koulussa tai päiväkodissa.
Click to expand...

Kiitos vastauksesta. Meillä myös päiväkodissa ja koulussa onneksi harvemmin...viikottain kylläkin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
8-vee tyttö, jolla todettua aistiyliherkkyyttä. Vahvatahtoinen tyttö, joka ilmaisee tunteet voimakkaasti. Jos joku ei miellytä, hermostuu helposti ja äänekkäästi. Pettymysten sietokyvyssä paljon tuettavaa. On aikoja, että aivan ihanasti kaikki sujuu. Nyt ollut pari päivää, että on ollut todella hankala, enkä enää oikein tiedä miten toimia =(… Jostain hermostuu, kun asiat ei mee oman mielen mukaan eikä saa mieltänsä takaisin. Minulle kiukuttelee ja puhuu ääntä korottaen...en hyväksy. Tänään kaveri kylässä ja hänellekin alkoi kiukutella, kun ei saanut katsoa valitsemaansa videota. Kaipaan neuvoa, miten toimia lapsen kanssa näissä konflikti tilanteissa. Miten tuen lasta? Jos laitan omaan huoneeseen kun tilanne päällä, niin onko siitä hyötyä? Osaako yksin käsitellä tunteita ja kasvattaako ainoastaan uhmaa? Kiitollisena otan kaikki neuvot vastaan =)
Click to expand...

Minusta ap ylipsykologisoit tätä juttua aika vahvasti. Kuten yllä on jo vähän todettukin, niin ota vaikka vähäksi aikaa ihan perinteinen linja, eli käsket perustellusti lasta ja jos se ei tehoa niin kuritat sillä lailla että varmasti tuntuu. Lasta voi kurittaa paljon muutenkin kuin vain ruumiillisesti.

Sitten kun pahin kriisi on saatu kurituksella kitkettyä, niin ala sitten uudestaan miettiä niitä tunteiden yksinkäsittelyn tukemisia ja muita.
 
On täällä monenlaista tallaajaa ja ….Kaikesta huolimatta sain kaipaamani vastauksen sinulta, joka kirjoitit neurologisesta haasteesta...otin kopin heti. Myös kahdelle muulle kiitos asiallisista vastauksista. Terv. Ap
 
Lasten kanssa on voitava välillä lyödä nyrkkiä pöytään eikä aina vaan sanoittaa niitä tunteita ja vastaavaa. Ammatillisuutta on se, että kykenee näkemään kulloinkin muodissa olevan kasvatusideologian "yli" ja keskittymään siihen mikä käytännössä toimii kulloisessakin tilanteessa.

Eri uusissa kasvatusideologioissa on useimmissa juuri se puute, että niiden keksijät kuvittelevat juuri heidän ideologiansa olevan se kaiken ratkaiseva "hopealuoti" (tai miksi sitä kutsuisi) jonka tieltä voidaan kaikki vanha lakaista pois.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa