Toggle sidebar

Neulominen on per*eestä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "jojo"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
J

"jojo"

Vieras
Ajattelin iltapäivän ratoksi laittaa aluilleen itse neulotun pipon. Varsinaista ajanvietettä sekin, perkeles!

Yritys 1: En saanut luotua kaikkia silmukoiita, peukalon puolen lanka loppui kesken.
Yritys 2: Loin silmukat, mutta ennen kuin sain kudottua edes yhden kierroksen, muutama silmukka karkasi.
Yritys 3: Loin silmukat, sain melkein neulottua ekan kerroksen, mutta yrittäessäni pelastaa pari putoavaa silmukkaa, sekosin ja lähdin neulomaan väärään suuntaan. Silmukat putosivat.
Yritys 4: Jätin toisen langan pois ja päätin tehdä resorin yksinkertaisella langalla. Silmukoiden luonti jäi kesken, kun peukalon puolen lanka loppui kesken.
Yritys 5: Sama kuin yritys 2 mutta yksinkertaisella langalla edelleen, plus että koko työ oli kierteellä. Voi persus.

Siis ihan oikeasti!!! :kieh:

En HALUA ostaa pipoa, ostin langat ja minähän hemmetti soikoon teen niistä pipon, tuli mitä tuli! Pitäisiköhän mun lakata sohlaamasta ja kiltisti väsätä resori tasoneuleena, sitten vasta jatkaa viiden puikon kanssa sohlaamista ja ommella resorin osuuteen sauma?

Neulominen on ehkä ihan kivaa, mutta neuleen ALOITTAMINEN on niiin sieltä ja syvältä, ettei tosikaan.


:kieh:
 
Hengähdät syvään ja alat tehdä jotakin muuta. Ja huomenna otat puikot uudestaan esiin. Seuraava aloitus voi vaikka jo onnistua. Tasona en resoria tekisi, saumasta on vaikea saada nättiä.

Mä olen ns. "hyvä" neuloja (tehnyt monia istuvia villatakkeja, slipareita ja hameita, kirjoneuletta, pitsihuiveja, täytettyjä leluja, jne. Ja edelleen toisinaan hiillyn niin kovasti, että pitää laittaa jokin haastavampi työ muutamaksi viikoksi tai kuukaudeksi telakalle. Juuri eilen otin esille yhden kiukunpuuskassa haudatun vauvanhaalarin, katsoin että tässähän on hyvän matkaa käyttökelpoista jälkeä, ja purin epäonnistuneen pätkän pois.
 
Mun kaksi suurinta onnistunutta työtä ovat neuletakki ja torkkupeitto, mutta niitä ei tarvinnutkaan tehdä pyöröneuleena. Villasukkien neulominen on ihan lystiä (jos satun muistamaan miten kantapää tehdään) mutta siinäkin aloittaminen on kamalaa.

Meikäläisen egoa kolauttaa kyllä kivasti, ettei aikuinen ihminen saa yhtä PIPOA aikaan... :whistle:
 
Niin joo, ennustan vielä, että kuudes yritys menee mynkään, kun pipo on väärää kokoa. Joko se ei mahdu päähän tai vielä todennäköisemmin saan viedä sen hevostallille, kun se on kokoa "suomenhevonen"
 
Silmukat on helppo luoda kutomalla. Ymmärrä millä tekniikalla olet silmukat alkujaan luonut ja se on hanurista. Tässä on hyvä malli siihen: http://www.kaspaikka.fi/neulonta/tekniikka-ja-rakenne/neuloen_luominen.html Ja on helpompi kutoa pipo 30cm:n pyöröpuikoilla varsinkin jos silmukoita on paljon. Jäljestä tulee siistimpi eikä puikkojen vaihtumiskohta näy. Lopussa vasta kavennusvaiheessa siirretään sukkapuikoille kun pyöröllä ei enää onnistu. Onnea! Sie onnistut! Ainakin asenne on hyvä :)
 
Kolme uutta yritystä takana :laugh:

Suurkiitos tuosta linkistä, km! Kokeilen tuota aivan varmasti :)

Tundrankaan vinkki ei ollut huono, sillä vaikka olen koulussa ollut vielä huonompi virkkaaja kuin neuloja, kiinteä ketjusilmukka sentään jotensakin onnistuu.

Myssyn koko on kyllä aivan silkka arvoitus, tämän viimeisen kerran purin tekeleen siksi, että siitä oli tulossa koon puolesta ennemminkin mekko kuin neulepipo. Mutta tavalla tai toisella tuo lanka laitetaan muotoutumaan pipoksi, ja lupaan laittaa tuotoksesta kuvankin, tuli siitä miten kaamea tahansa. Kunhan se nyt joskus tammikuussa ehkä valmistuu.
 
Uskaltaudun kysymään, minkä kokoinen esimerkiksi on "reilun kokoinen virkkuukoukku" jos lanka on seitsemän veljeksen tyyppistä? (vyöte hukassa enkä muista, mitä tämä lanka on) - se koukku on ilmeisesti ostettava, totesin, ettei mulla ole sopivaa... Voisihan virkkaamista tosiaan kokeilla.
 
No mut hei! Jos minä olen oppinut PALMIKKOneulonnan, niin kuka tahansa oppii neulomaan. :rolleyes:

Villasukkia en koskaan neulo, koska kantapäätä en ole oppinut, enkä viitsi alkaa opettelemaankaan. Anti olla.
 
No niin.

Poikkesin eilen illalla kaupassa etsimässä niitä pyöröpuikkoja, mutta myynnissä oli vain järjettömän pitkiä (80cm) tai 14mm paksuja. Sen sijaan virkkuukoukun löysin. Päättelin, että vaikka virkkaisin kuinka päin mäntyä tahansa, tulos tuskin olisi sen onnettomampi kuin neulomisyritykseni. Kumma kyllä, vanhakin koira oppii uusia temppuja ja myssyn virkkuu on jo niin pitkällä, että se alkaa yltää jo korville asti :)

Neulominen on edelleen ahterista, mutta virkkaaminen alkaa vaikuttaa ihan mukavalta puuhalta ;)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa