Neljäs lapsi, ikää 35v?

[rererere]

Mitä tekisitte tilanteessani? Meillä on kolme lasta (13v, 11v ja 6v) ja nyt vaivaa vauvakuume.. Ikää on 35v, taloudellisesti olisi lapseen varaa ja itsestä tuntuisi että jaksaisinkin vielä. Mutta onko ihan älytöntä lähteä siihen rumbaan vielä tässä iässä kun lapset on jo isoja ja vapaus meillekin olisi pian koittamassa?

 

[marabou]

Miksi ei
Alkaa ikää olla , mutta ei vielä liikaa Nyt tai ei sitten ehkä enään koskaan .

 

[ihme mies]

Järjetöntä. Minusta on hienoa että naiset on varustettu voimakkaalla lisääntymisvietillä koska se takaa ihmiskunnan jatkuvuuden mutta rajansa kaikella. Miksei jossain vaiheessa voisi antaa järjelle voiton ja lopettaa?

 

[PölyEsteri]

No, ihan kummin vaan haluat. Mun äiti on saanut mut 37 vuotiaana.

 

[rererere]

Miksi se olisi järjetöntä?
Toki en enää ihan nuori ole.. mutta en ihan ikäloppukaan.

 

[samaa pohdin]

Kinkkinen juttu. Samaa mietiskellään täälläkin miehen kanssa. Mulla ikää 32v. ja lapsilla 5- ja 7-vuotta. Toisaalta molemmat olisivat valmiita vastaanottamaan yhden pienokaisen vielä kerran, toisaalta taas elämä on nyt helpompaa kun lapset jo vähän isompia ja omaa/yhteistä aikaakin saa helpommin järjestettyä.

Toisena päivänä ajattelen, että nyt tai ei koskaan. Ja taas toisena vaan että ei varmaan koskaan enään

Valitettavasti en osaa neuvoja antaa, mutta samoja mietteitä jakaa vaan.

 

[rerere]

Olisit siis yli 50v kunnes kuopuksesi olisi edes valmis muuttamaan omilleen.

 

[samaa pohdin]

Olisit siis yli 50v kunnes kuopuksesi olisi edes valmis muuttamaan omilleen.

Aivan. Oma äitini on saanut minut 40-vuotiaana ja se oli siihen aikaan kohtuullisen harvinaista. Minä tosin muutin kotoa jo 16-vuotiaana kun oli kova kiire itsenäistymään, eli mamma sai oman rauhan jo ennen eläkeikää

 

["vieras"]

Ihan omasta navasta: Raskaus on todella paljon raskaampaa nyt vanhempana, ainakin minulle.
Ihan suotta ei tärppääminen heikkene 30v.

Parikymppisenä jaksoin raskauden ja pienokaiset paljon paremmin kuin nyt kolmikymppisenä. Ihan pelottaa miten otan vastaan yövalvomiset vauvan kanssa, kun jo tämä raskaus uuvuttaa. Samalla harmittaa kun vanhemmat lapset alkavat oireilla teini-ikäänsä ja hermo meinaa mennä, ei jaksaisi sitä uhmakkuutta enää tähän päälle. Kauheaa huomata miten isommat menettävät "suloisuuttaan" ja alkavat teineillä. Pitää kovasti tsempata että jaksaa olla kärsivällinen niiden kanssa kun oma olo on mitä on.

 

["muumimamma"]

Siitä vaan, anna vauvalle mahdollisuus tulla jos on tullakseen! Mä sain neljännen 35-vuotiaana, eikä se ollu lainkaan rankempaa kuin nuorempanakaan, vaikka olikin valvoskeleva vaavi. Oli ihanaa saada vielä 4.lapsi! isommat oli silloin 3,8 ja 13vuotiaat.

 

[ööööh]

Ethän sä ap ole ollenkaan vanha lisääntymään. Mä sain neljännen lapsen 36-vuotiaana ja viidennen 42-vuotiaana, enkä vielä tuolloinkaan kokenut itseäni liian vanhaksi vauvan äidiksi. Odotusaika oli tosi helppo ja sektiosta toivuin nopemmain kuin edellisestä sektiosta. Vauva-aika oli vähän normaalia vaikeampi, kun vauvalla oli koliikkia neljä kuukautta, mutta ihan helposti sekin lopulta meni ja jaksoin valvoa hyvin, paremmin kuin esikoisen kanssa, joka myös oli koliikkivauva. Kuopus on jo 9-vuotias.

 

[rererere]

Kiitos mielipiteistänne

 

["minä vain"]

Meillä isommat lapset olivat 8, 10, ja 11v kun kuopuksemme syntyi. Itsellä ikää silloin 34v.

Raskausaika omalla kohdalla oli raskaampi, mutta eipä se ikuisuuksia kestä. Hyvin jaksoin yöheräilyt, mutta täytyy todeta omalta kohdalta, että nuorempana jaksoin vielä paremmin. Kyllähän sitä välillä mietti, että kun olemassa olevat lapset ovat jo isoja ja pääsee helpolla niin jaksaako vauvarumbaa yms? Ja lapsi sitoo ajallisesesti meitä "sen 20 vuotta eteenpäin". Päätettiin haluta ja onneksi niin päätettiin.

Iltatähti on tuonut pelkästään mukanaan vain hyviä asioita koko perheelle. Suosittelen!!!

 

[siittä vaan]

Anna vaan mennä. Mä olen nyt 42v ja nuorinkin jo 15v. Ja JOS mulla olisi ollut tuossa pari vuotta sitten mies, olisin kyllä halunnut vielä iltatähden. Ja ehkä nytkin, mutta sitten on jo liikaa ikää jos sen miehen ensin etsin ja sitten käyn toimeen.

 

[terra incognita]

Jos sinusta ja miehestä tuntuu siltä et olisitte valmiita vielä yhden vauvan tuloon niin siitä vaan. Turha sitä omaa ikää on miettiä, toiset saattavat saada sen ensimmäisen lapsen vasta 35v..

 

[lök]

Tunnetteko te itsenne jotenkin vanhaksi 35-vuotiaana, kun tällaisia mietitte? Mä olen saanut lapset 32v, 34v ja 37-vuotiaana. Vieläkään en itseäni vanhaksi tunne (nyt 39v.) tosin en kyllä lapsiakaan aio tehdä, nää riittää.

 

[39v ja haaveilen]

Tunnetteko te itsenne jotenkin vanhaksi 35-vuotiaana, kun tällaisia mietitte? Mä olen saanut lapset 32v, 34v ja 37-vuotiaana. Vieläkään en itseäni vanhaksi tunne (nyt 39v.) tosin en kyllä lapsiakaan aio tehdä, nää riittää.

Tämä oli kuin minun kirjoitus eli ikää minullakin 39v ja pojat sain just saman ikäisenä. Mutta kyllä tässä vielä neljäskin poika (ta tyttö) menisi. Saas nähdä mikä päätös miehen kanssa vielä tehdään.

 

[PölyEsteri]

Tunnetteko te itsenne jotenkin vanhaksi 35-vuotiaana, kun tällaisia mietitte? Mä olen saanut lapset 32v, 34v ja 37-vuotiaana. Vieläkään en itseäni vanhaksi tunne (nyt 39v.) tosin en kyllä lapsiakaan aio tehdä, nää riittää.

joo, jotenkin kauhea ajatus, että itsekin olis 5 vuoden päästä jo ihan vanha. Mut on saatu 37 vuotiaana ja silti äiti jaksaa vielä olla minunkin lasten kanssa. Nyt se on kesätöissä, kun sitä vähän kyllästyttää eläkkeelläolo.

 

[shihtzu]

minä olen lapset saanut 33 ja 35-vuotiaana ja en todellakaan tunne itseäni liian vanhaksi ja jaksanut olen todella hyvin, varmaan paremmin mitä olisin nuorena jaksanut.

 

["mitoralla"]

Itse olin 2 vuotta sitten 34 v. kun saimme neljännen lapsen.Isommat olivat silloin 14 v.,12 v. ja 6v. että tämä tyttö oli sitten tosiaan jo iltatähti. Vauva-aika oli mielestäni paras tähänastisista ja synnytys myös.Töissäkäynti raskauden loppuajasta ei ollut enää kyllä kovin helppoa...
Nyt nuorimmainen on kyllä kaikkien isompien silmäterä.

 

[LLM]

Tehkää vaan kun haluatte ja voitte. Mulla se jäi yhteen lapseen.

 

["vieras"]

En ole vielä tavannut ketään, joka olisi katunut iltatähteä. Ennemminkin niin päin, että lapsesta on nauttinut vielä enemmän kuin vanhemmista.

Meillä kaikki kolme lasta ovat "iltatähtiä". Olen saanut heidät 35-37 -vuotiaana, enkä ole kokenut raskauksia tai lastenhoitoa erityisen raskaana. Nyt juuri tuntuu kyllä siltä, että tämä pikkulapsivaihe on kiva, mutta en haluaisi kokea tätä uudelleen esim kymmenen vuoden päästä (omalla kohdalla se ei tosin ole mahdollistakaan). Ymmärrän hyvin myös sitä ajattelua, ettei jaksaisi aloittaa taas alusta.

 

[tsirpukka harmaana]

Pöh,sie mikään vanha vielä ole.
Miun lapset on 13v ja 3v poika sekä 3 vkoa vanha tyttö.
Ite täytin toukokuussa 34vuotta .
Äitini sai miut 36 vuotiaana(isäni oli silloin 47v.) ja siskokin murjas 35v. neljännen lapsensa.
Eiköhän se ihan jostain muusta ole kiinni

 

["hih"]

Tämä oli kuin minun kirjoitus eli ikää minullakin 39v ja pojat sain just saman ikäisenä. Mutta kyllä tässä vielä neljäskin poika (ta tyttö) menisi. Saas nähdä mikä päätös miehen kanssa vielä tehdään.

Sama täällä...ikää 36v ja ajateltiin vielä muutaman vuoden päästä tehdä iltatähti,ainakin yrittää En tunne itseäni lainkaan vanhaksi vielä.Nuorin on 2v ja en ole kokenut lainkaan rankaksi valvomisia tms.tietää jo että aikansa kutakin...

Nauratti tivolissa,kun poika jutteli kahden tytön kans :

Poika:arvatkaa minkä ikäinen mä oon?
tytöt:noin 25vuotta?
Poika:No hei,enhän mä nyt mikään PAPPA ole...

meinas ruveta naurattaan...

 

["jep"]

joooo!!!!