nelivuotias ja vauva

minulla on nelivuotias poika. hän on todella vauvamainen. alkaa itkemään ja kiukuttelemaan ihan pienestäkin asiasta. en nyt keksi tätä, koska häntä on alettu sanomaan päiväkodissa vauvaksi. hän ei myöskään puhu vielä kunnolla.

onko se huolestuttavaa?

hänellä on kertakaikkissen lyhyt pinna. ja hän on todella rasittava välillä, kun märisee joka asiasta. kun ei mene kenkä jalkaan tms. ja kun ei löydä hanskaansa. ei edes etsi, alkaa heti itkemään.

muutenkin hän on passauttaja. ei ikinä yritä, ei mitään uutta. ainoa lapsi. minä en enää tiedä, mitä tehdä. ja huolestuttavaa on, että ikäkaverit sanoo vauvaksi.

miten muuten, kuinka moni teistä päästäisi tämänikäisen lapsen ulkomaille mummonsa kanssa?

 

Juttele päiväkodissa mitä mieltä he ovat pojan "ongelmista", huolettaako se henkilökuntaa. Meillä oli samanlaista ilmiötä juuri 4-vuotiaana, tosin meillä oli muutto ja uusi vauva syntyi tuolloin.. Mutta päiväkodin tädit kyllä osaavat aika hyvin kertoa miten muuten pojalla siellä menee ikäisiinsä nähden. Ja tilaa vaikka puheterapeutille aikaa, hänkin osaa arvioida puheenkehitystä ja siihen liittyviä asioita. Puheterapeutti ohjasi meitä edelleen toimintaterapeutille ja asiat alkoivat meillä sujua. Voimia teille! :hug:

 

Pidätkö itse häntä vauvana? Vai kohteletko poikaasi ikäisensä tasolla? Tai teetkö asioita hänen puolesta jos marina alkaa,esim.puetat,etsit vaatteita hänen puolesta... Lapsi ei ikinä opi/halua oppia jos koko ajan passataan. Auttaa toki voi,mutta ei tehdä asioita puolesta. Lapselle voi tulla helposti osaamaton olo jos vanhemmat ei luota/usko hänen taitoihinsa. Mulla on 5v poika ja hän osaa kyllä pukea ja etsiä vaatteensa,mutta jos sattuu "marina"päivä niin ei mukamas osaa mitään. Eli lapset ovat hakoja juuri tuossa,että kyllä äiti tekee mun puolesta jos vähän marisen...

Eli nyt vaan muutatte rutiineja ja "potkit lastasi persuksille" eli et ala kuuntelemaan marinoita vaan hoputat etsimään itse vaatekappaleet ja opettelemaan pukemista. Tarkoitan tämän kaiken kannustuksena,en lannistuksena =)

 

minä olen kyllä koettanut ja ihan ollut sitä mieltä, että pukea pitää itse. mutta hän on tuommoinen. minulla oikeasti menee hermot. se on sitä takkuamista päiväst toiseen, monta kertaa päivässä.

*lyö päätä näppiksille*

ja hillitön uhmaaminen liittyy päälle. tekisi mieli laittaa hanskat tiskiin ja muuttaa afrikkaan. mitä minä teen hänen kanssaan? miksi hän on noin? eilenkin illalla oli hillitön kohtaus hänellä, ja minä olin jo puulla päähän lyöty.

olenko minä tehnyt jotain kasvattajana väärin.. tulee hirveän syyllinen olo. en ole antanut periksi, meillä on rajoja. en ole tyrannikaan, mutta olen kyllä aika "tiukka".

meillä siivotaan ite (josta nykyään nostetaan metakka), puetaan (suurempi metakka), hän vie astiat ruuan jälkeen tiskialtaaseen, pöydässä ollaan nätisti.

hän on suurilta osin erittäin herttainen, puoleensavetävä lapsi. hän haluaa aina olla kaiken keskipiste ja on tottunutkin niin olemaan. minä en itse pidä siitä, että kun minulle tulee kavereita kylään, lapsi vie niitä omiin leikkeihin ja koko ajan venyy siinä ja puhuu päälle. yleensä käsken häntä omiin leikkeihin.

kahvipöytään hän myös tuppaantuu, jos ei pääse, alkaa huuto, vaikka olen sanonut, että äitille tulee vieraita, voisitko leikkiä nätisti omasssa huoneessa, saat keksin ja maitoa kun ne on lähteneet.

ja ennenkuin joku tähän tarttuu, joo, lapsi tervehtää vieraita. ja juttelee kotvan heidän kanssaan.

mutta eikö tämän ikäiset ala jo ymmärtämään, että aikuisilla on omat jutut?

hän huutaa minulle ja huutaa "sinä et minua määrää". ja minä olen niin kummissani, en minä noin lastani kasvattanut.

ja niin huolestuttaa tuo päiväkotihomma.

olen jo ajatellut, onko hänellä jokin kallovamma joka estää hänen kehityksen (puhe ja käytös).

tämä voi kuulostaa sekavalta, mutta valvoin yön ja mietin tätä. antakaa apua, minä alan olla aika loppu.

 

En usko,että lapsessasi mitään vikaa on. Hän varmasti haluaa "esiintyä" vieraillesi jos luonne on kerran hyvinkin huomionhakuinen,ja ehkä hän haluaakin huomiota. Kyllä meillä ainakin joskus meno yltyy aivan mahottomaksi esiintymiseksi jos mulla vieraita. Kaikki taidot pitää yrittää tuoda esille ja puhuu kyllä kanssa päälle. Usein pitää rauhoitella. Minusta toi on aivan normaalia käytöstä tuon ikäisiltä Nytkin meillä pojalla kauheen utelias vaihe,jos esim.miehen kans yritetään puhua jotain asiaa niin poikaa kiinnostaa se kamalasti ja korvat on höröllä kuuntelemassa
Mutta niinkuin joku jo tuolla edellä mainitsi,että kysy hoitopaikasta hoitajalta,että kuinka siellä pojallasi menee jne. Ja jos puheenkehityksessä jotain vialla niin varmasti neuvolasta oltais jo puututtu asiaan. Älä nyt stressaa liikaa =)

 

meilläkin niristään aika paljon ja kotona ei itse tekisi mitään tarhassa taas hyvin kiltti ja oma toiminen, veikkaisin että johtuu osittain yksi vuotiaasta pikkuveikasta. lapsi kohta neljä

 

Meillä 4-vuotias tyttö joka yleensä suloinen, mutta toinenkin puoli löytyy. Varsinkin aamulla on hyvin äreä ja kuikkuaa usein aamupalapöydässä. Ja muutenkin jos kaikki ei mene mielen mukaan niin protestoi kovalla kiljunnalla ja huudolla. Ihan mielestäni normaali lapsi, joka omaa voimakkaan luonteen. Ehkä niin teilläkin. ?
Saa paljon rajumpia "uhmakohtauksia" kuin 2-vuotias pikkusisarensa ikinä on saanut, mutta luonne-erona tuon näen. Olen välilä minäkin väsynyt tuohon... Toisaalta kun pitää päivisin enemmän sylissä niin on helpompi. Eli huomiota huomiota...
Voimia sulle!
:hug:

 

Mulla poika täytti nyt joulukuussa 4-vuotta ja jonkun aikaa ollut kauheasti minun perään ja just saa kauheita itkukohtauksia jos joku asia ei mee nin kuin ite haluais. Osaa kyllä pukea itse, mutta saa alkaa tosi pienestä itkemään jos ei joku onnistu. Hoidossa pukee ite ja on reipas kun asiasta kysyin.
Luin jostakin vauva tai kaksplus lehdestä, että nelivuotias on taas "kiinni äidissä" eli ei välttämättä halua jäädä kerhoon/hoitoon tms ja vauvaantuu kun lapsi itekki tietää että pitäis osata niin tarrautuu vielä enempi äitiinsä. Mä sit aattelin että menee ohi jossain vaiheessa. Huomiota vaan ja tee lapsen kans jotain juttuja joissä tämä on hyvä ja onnistuu, kehuja yms. onnistumisen tunteita lapselle.
Tulipas sekavaa tekstiä, mutta tsemppiä! Kyllä ne muksut siitä kasvaa ja reipastuu

 

Meillä kans neljävuotias on ihan vauva nyt. On ainokainen vielä, eli ei johdu huomion menettämisestä pikkusisarukselle. Hän todella leikkii olevansa vauva. Ryömii pitkin lattiaa ja tarttuu tiukasti esim. äidin hiuksiin (oma vika, kun joskus selitin, että vauvat oppivat eka tarttumaan, mutta eivät osaa irroittaa.) Rasittavaa välillä, toisinaan aika herttaista.

Hermothan tuossa pukemishommassa meillä vanhemmilla välillä menee, varsinkin kiire-aamuina. Mutta sitten me halitellaan ja pyydän itsekin anteeksi hermostumistani. Lapsi myös on ruvennut pyytämään anteeksi, jos on ihan tahallaan hölmöillyt.

Aamulla herätessä meillä auttaa, jos ehtii sylittelemään hetkisen. Yritän sylitellä isoa vauvaamme siten, että en aja häntä pois sylistä, vaan hän itse kyllästyy istumaan sylissä ja lähtee yleensä leikkimään.

Pukemisen/riisumisen helpottamiseksi teen välillä ihan pyytämättä osan lapsen avuksi, esim. otan kengät pois. Toisinaan pitää väsynyt vaaveli tosiaan riisua kokonaan, mutta en aina viitsi siitä valittaa, vaan leikin mukana. Joskus taas toimitaan vähemmän auvoisasti..

Meillä lisäksi nyt on tosi herkkä kausi käynnissä. Komentamisessa pitää olla tarkkana, ettei vahingossakaan vähättele lasta, sillä hän pahoittaa mielensä tosi vähästä. Ei siis karjumisesta(ni) juuri hätkähdä, vaan aliarvioivista sanoista (tai jos tulkitsee tilanteen niin).

 

Kuullostaa mielestäni aivan normaalilta 4-vuotiaan käytökseltä. oma 4-vee tyttöni on ollut kans noin puolen vuoden ajan kova itkemään ja lähes joka asiasta!! Ollaan kyllä tehty selväksi ettei itkemällä saa tahtoa läpi, mutta silti sitä aina yrittää. Tulee myös päiviä ettei mukamas osaa mitään.

Samanikäien kaveri käyttäyttyy samanlailla. Mutta joskus jos esim. olemme heillä kylässä ja tyttöni kiukuttelee ja kaveri käyttäytyy nätisti, saattaa kaveri ruveta haukkumaan tyttöäni itkupilliksi tms. Vaikka siis itse tämä kaveri saattaa hetken päästä käyttäytyä samoin. Olisiko niin että poikasi hoidossa jollekkin on kotona sanottu että älä käyttäydy kuin vauva tms. ja sitten on sanonut poikaasi vauvaksi jos on käyttäytynyt "vauvamaisesti" ja tottahan muut lapset lähtevät mukaan lällättelyihin.

Hmm, sekavaa tekstiä, mutta toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan. Olen välillä kanssa tosi huolissani jos kuulen että tyttöäni muut lapset haukkuu ja pahoitan mieleni enemmän kuin tyttö itse. Väkisin tulee ajateltua että missä olen epäonnistunut. Mutta lapset on lapsia, unohtavat oman huonon käytöksen...