Nelivuotiaan järisyttävä uhma

[Tiinaliina]

Meillä on nelivuotias lapsi,jolla on tosi voimakas uhma ja kiihtyvyys 0 suoraan 100.
Ovet paukkuu,karjutaan, revitään vaatteista, heitellään esineitä ja lyödään aikuisia, muttei toisia lapsia, onneksi. Yhtenä päivänä hän, jopa puri minua ja toivoi, että "Jeesus tappaisi äidin :ashamed:" ! Tyhmä ja asioita pilaava olen joka käänteessä...mutta hoidossa ja kerhossa tämä samainen lapsi muuttuu kuin napista painaen pieneksi enkeliksi :saint: ...joka toimii kuin ihmisen mieli.
Kotona ei tarvitse sanoa kuin EI niin jo alkaa tapahtua !Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta ? Miten olette saaneet lyömisen loppumaan (hän lyö aikuisia, ei koskaan lapsia tai muita aikuisia kuin vanhempiaan) ?
Tuntuu,että saisi elää kuulosuojaimet päässä ja haarniska päällä ! Vaatteiden pukeminen on yksi sirkusnumero,vaikka hän itse osaa taitavasti pukea,jos haluaa. Mutta tappelun takana on saada hänet pukemaan...
Lääkäri sanoi meille jo hänen ollessaan kolmivuotias, että teillä on todella voimakas tahtoinen lapsi ja nyt täytyy lapsen tahto nujertaa. Jos ei nujerreta olemme murrosiässä helisemässä... :headwall: :headwall:
Odottelemme tässä viisi vuotiaana tapahtuvaa muutosta yhteistyökykyisemmäksi yksilöksi.
Kaiken huipuksi olen itse ollut pienenä juuri samanlainen äyskäri, onko muita saman kohtalon kokeneita ? Kuin itseään peilistä katsoisi...vaikka olen yrittänyt, etten toistaisi vanhempieni virheitä...muita virheitä kylläkin kasvatuksessa.
Välillä suukotellan ja halataan lapsen kanssa ja leikitään sekä pelataan,kunnes taas ruutitynnyri pasahtaa...Hänellä on ihana mielikuvitus ja hienoja ajatuksia...!
Voimia kaikille uhmaikäisten vanhemmille

 

[taustalla]

Meillä on ihan samanlaista! Itsekkin olen olen voimakastahtoinen luonteeltani, joten ei tyttönikään voi muuta olla. Mä ymmärrän paremmin tyttöäni, kun olen itse ollut samanlainen. Minun mielestä tahtoa ei pidä nujertaa se voi kostautua jossain vaiheessa. Ainakin minun kohdallani äitini yritti kaikenlaista nujertamista minuun. Ja nykyään hyvä että puhutaan toisillemme. Ei kiinnosta yhtään nähdä. Minä ainakin yritän tehdä asiat toisin. Ei muuta kuin jaksamista......

 

[taustalla]

Tottakai lapsi lyö ja hakkaa ja karjuu jos niin antaa tehdä. Jos lapsi on huomannut, että saa kotona tehdä mitä haluaa, niin tottakai haluaa katsoa miten matalaksi teidät saa. Ja vaikka ei vielä lyö muita, niin varmasti kiusaa toisia niin että sitä ei huomata.

 

[toinen vieras]

\

Tottakai lapsi lyö ja hakkaa ja karjuu jos niin antaa tehdä. Jos lapsi on huomannut, että saa kotona tehdä mitä haluaa, niin tottakai haluaa katsoa miten matalaksi teidät saa. Ja vaikka ei vielä lyö muita, niin varmasti kiusaa toisia niin että sitä ei huomata.

Olen kanssasi aivan samaa mieltä. Mutta ei muuta kuin jaksamista teille äideille. Onneksi itselläni on 4-vuotias tyttö joka tottelee suullisesti annettuja kieltoja.

 

[raskasta meilläkin]

Meillä kohta 4 vuotias tyttö. Uhmat alkoi jo kaksi vuotiaana. pahenee vain kokoajan. Nyt lisäksi poika 1v9kk alottelee omaa tahtoansa..
eli pukeminen välillä todella vaivalloista kun molemmat taistelee vastaan.
Tyttö tönii, lyö ja välillä pureekin kaikkia perheenjäseniä ja jopa kavereitaan. (tosin ei isovanhempiaan).
Puremista en viittaa kintaalla vaan siihen puututaan aina tiukasti vaikka olisi leikki ns.näykkäsy.
Nykyisin käytössä välitön aresti puremisesta ja lyömisestä. Joskus olen rauhallisesti selittänyt et pureminen sattuu ja näykkässy käsivarresta. eli näyttäny miten sattuu. Huom minun puremasta ei jääny jälkiä, tytön jälet näkyi veljen poskessa 3 päivää..

Mut hyvänä ohjeena antaisin kaikille uhmakkaan lapsen omistaville tv2 tuleva lapsityrannit. Tulee tällä hetkellä tiistaisin klo19-20.
Me ollaan saatu paljon hyviä vinkkejä.

 

[Tiinaliina]

Katsoin tänään lapsityrannit ja siinä oli paljon samaa mitä meillä. Lapsi ei tosiaankaan saa lyödä edes aikuisia, mutta ainakaan sanallinen kielto ei näytä tehoavan.
Hänellä on kaikenlaisia kommervenkkejä ollut ,siitä lähtien kun on tullut uhmaikään.
Vieraassa paikassa hän on kuin enkeli ja toimii kuin ihmisen mieli,mutta kotona tosiaan tulee näitä raivopuuskia lähes päivittäin.
Myönnän, että huudan helposti lapselle ja alennun väittelemään asioista.Täytyisi pyytää tuollainen Supernanny meillekin kylään...lapsemme on fiksu ja hoksaavainen.
Lapsen kasvatus ei tosiaankaan ole lapsellisen helppoa hommaa ja ajattelin ennen, että se on yksi uhmaikä ja se on siinä. Olin tietämätön,että on yksi uhmaikä..millä ei näytä ainakaan vielä olevan loppua !
Kaikki näyttää aina televisiossa niin yksinkertaiselta, kun vain jaksaa neuvoja noudattaa....Lehmän hermot olisivat paras ominaisuus lapsen kasvatuksessa, mutta minulla on yhtä lyhyt pinna kuin lapsellani.Valitettavasti !

 

[martta]

niin,tohon uhmaan kun sais oikein niitä hyviä neuvoja..... meillä on sinänsä vielä "helppoa" kun vertaan moniin muihin, että ei ole lyömistä eikä muuta "niin pahaa",mutta kiukuttelua, huonotuulisuutta ja kitinää ja natinaa kumminkin päivittäin!! ja se raastaa hermoja, etenkin se, kun yksinkertaisesti EI USKOTA puhetta, vaikka koittaisit miten sanoa asiat niin ei usko jos ei usko! ja se ottaa aivoon, kun ei huvittaisi pienen lapsen kanssa ottaa aina yhteen! meillä on käytössä hyvän päivän tarrat, eli siis hyvästä käytöksestä saa illalla tarra kirjaan tarran, huonona pvänä ei saa, ja niitä on tällä hetkellä enemmän kuin hyviä... samoin jäähy, jos ei usko puhetta, menee omaan huoneeseen istuskeleen ja miettiin hetkeksi ja tulee pois kun on jäähtynyt.... mutta siellä sitten usein vasta kiukustuukin ja viskoo leluja päin seiniä. sitten taas haen lelun pois ja sekin menee jäähylle ja sen saa kun osaa käyttäytyä, ehkä seuraavana pvänä. plaah, on tää aika raskasta. ja mitä tylsempää, sitä vaikeempaa, eli jos joutuu kovin olemaan vain kotona, sitä enemmän on yhteenottoja. minä otin hoidosta pois pari kk sitten kun joudun ite oleen saikulla ja ä-loma alkaa pian. kerho 3krt/vko (kirjotinkin näistä toisessa ketjussa). mutta välillä mietin, olisiko kuitenkin paras hommata uusi osapvänen hoitopaikka. en tiedä.

 

[mielipide]

Aika kamalaa jos lääkäri sanoo että lapsen tahto pitää nujertaa.. Hirveetä! Pitäähän lapsella sitä omaa tahtoa olla, muutenhan se on kuin joku räsynukke jota riepotetaan vaan perässä.. :\|

Itselläni on 4v aurinkoinen, iloinen ja jokseenkin jääräpäinen poika joka elää jonkin sorttista uhmakautta Pääsääntöisesti puuhailee iloisin mielin kaikenlaista, mutta.. sitten aina välillä tulee tilanteita, jossa se uhma pääsee "valloileen" ja jo kohta alkavat kitarisat lepattamaan.. Poika saattaa huutaa tunninkin yhtä soittoa, eikä vaan huutaa vaan ihan rääkyä \|O Aivan järkyttävää.. Välillä sitten huudan hänen kanssaan kilpaa, todetakseni taas kerran että ei se auta pätkän vertaa.. :ashamed: Yritän ennakoida tilanteita, puhua ja sovitella ja vaikka mitä, mutta ei auta. Ja pitäähän tuon lapsen saadakin sitä omaa tahtoaan tuoda esille. Kunpa se ei aina olisi vaan niin kova äänistä.. :/

Rutiinit on tärkeitä, säännöllisyys kaikessa. Syömiset, ulkoilut, nukkumiset jne. Lapsella pitää olla myös kehittävää tekemistä, itsekseen ja yhdessä vanhemman/vanhempien kanssa, toisten lasten kanssa. Ei liikaa, vaan sopivasti. Minusta lapsilla on tänä päivänä liikaa kaikkea, pitää juosta harrastuksissa, kaupoissa, kylässä ja vaikka missä kaiken aikaa eikä koskaan ole aikaa olla kunnolla rauhassa. Ilmankos sitä levottomia ollaankin.. Pidetään vaan telkkaria tai tietokonetta lapsenvahtina ja samalla lyödään "löylyä lissää" tuohon levottomuuteen.

Meillä ainakin auttaa arjen sujumisessa rutiinit ja niistä kiinni pitäminen. Eikä meillä ole menoja kuin harvakseltaan. Näin lapsikaan ei joudu elämään ylikierroksilla koko aikaa. Uhmaa on silti, sehän kuuluu ikään ja on ihan tervettä, mutta uskon vakavasti siihen, että jos lasten elämä olisi vähemmän kiireistä, ei tuo uhmakaan aiheuttaisi suuria ongelmia perheeseen. Väkivaltainen käytös vanhempia kohtaan kertoo kyllä siitä että lapsella ei kaikki ole hyvin. Se on häneltä hätähuuto.

 

[nökö]

Aah, kuinka helpottavaa kuulla, että en ole ainoa 4v. lapsen kanssa helisemässä. Eilenkin ajattelin kamalan kotikohtauksen aikana (huutoa, kirkumista, tekoitkua, lattialla sätkimistä, ..) että mitähän ihmettä vielä kokeilisin, kun keinot loppuu. Yritin järkipuhetta, huutoa, omaan huoneeseen rauhoittumista, uhkailua karkkipäivän perumisella jne.jne... Loppujen lopuksi rauhoittui pehmolelua halatessaan ja sit mekin halattiin. Huh, ei näitä joka päivä jaksaisi, mutta minkäs teet.

Mitä teette, jos lapsi esimerkiksi inttää vastaan kaikkeen mahdolliseen? Ja tinkaa joka ikisestä asiasta? Tai suuttuu, kun haetaan kerhosta? Koen vaikeaksi sen, jos muiden vieraiden ihmisten aikana rupeaa rissaamaan.

 

[martta]

\

Aah, kuinka helpottavaa kuulla, että en ole ainoa 4v. lapsen kanssa helisemässä. Eilenkin ajattelin kamalan kotikohtauksen aikana (huutoa, kirkumista, tekoitkua, lattialla sätkimistä, ..) että mitähän ihmettä vielä kokeilisin, kun keinot loppuu. Yritin järkipuhetta, huutoa, omaan huoneeseen rauhoittumista, uhkailua karkkipäivän perumisella jne.jne... Loppujen lopuksi rauhoittui pehmolelua halatessaan ja sit mekin halattiin. Huh, ei näitä joka päivä jaksaisi, mutta minkäs teet.

Mitä teette, jos lapsi esimerkiksi inttää vastaan kaikkeen mahdolliseen? Ja tinkaa joka ikisestä asiasta? Tai suuttuu, kun haetaan kerhosta? Koen vaikeaksi sen, jos muiden vieraiden ihmisten aikana rupeaa rissaamaan.

joo aika helskutin rankkaa on lähes päivittäin.. mä en ainakaan anna periks lapselle vaikka inttäis. sitä ei kannata tehä. pitää kiinni siitä miten kasvattaa ja mitä saa ja ei saa tehä. ja kun lapsi ON nätisti eikä PYYDÄ jotain, voi sitten jotain kivaa saadakin/tapahtua! äläkä välitä muista ihmisistä, kyllä laps pitää komentaa vaikka oltais keskellä toria ja kaikki vahtais!!(niinku eivät olisi ikinä kiukuttelevaa lasta nähneet, ärrrrsyttäviä sellaset kyylät!!!!!) Mä ainakin komennan surutta vaikka ruokakaupassa enkä kyllä suotta hyssyttele. toki yritän aina nätisti puhua että älä viitsi ja ihmisetkin ihmettelee mitä huudat/kiukkuat jne, mutta sanani sanon jos jotain vaik inttää, että EI on EI.