Neitokakaduja?

Onko täällä muita neitokakadujen omistajia?

 

:wave:

 

Moi Bruschetta! Millaisia tipuja sinulla on? Meillä on pariskunta, syntyneet joskus 90-luvun puolivälissä. Olen lintujen viides (ja viimeinen!) omistaja joten varmaa ikää en tiedä. Ovat olleet minulla vuodesta 1998 alkaen. Uros on perusharmaa ja naaras perusbeige. Tosi tieteelliset värivariaatioiden nimet, en nyt millään muista mitä ne virallisesti ovat.

Linnuilla on pesimisvietti kova, mutta en ole pariin vuoteen antanut niille pönttöä kun tekevät sitten vain hirmusti munia ja poikasia ei tule. Minusta se rasittaa naarasta tarpeettomasti. Hän on tietysti asiasta eri mieltä.

 

Meillä on tällä hetkellä harmaa naaras, oliko sen oikea nimitys helmiäisen harmaa?
Se on n.8-9 vuotias ja on tällä hetkellä mun äidin luona hoidossa.

Meillä oli aluksi kolme nymfiä, mutta yksi kuoli lennettyään päin ikkunaa ja Osku komea valkoinen (lutino) uros, kuoli ikäänsä.
(11vuotias).

Tuhkimo on todella virkeä naaras ja se oli edesmenneen Oskun kumppani.
Ne myös yrittivät rakentaa pesää todella useasti, mutta munista ei kehittynyt mitään ja huomasin saman että se verotti naarasta todella paljon, joten pesä oli poistettava.
Osku oli käsi kesy ja sitä pystyi pitämään olalla, kädellä tai pään päällä.
Tuhkimo on aika arka, se ei ole tottunut hirmuisesti käsittelyyn.

 

Tässä sivusto jossa tietoa neitokakadusta

http://www.papukaijat.net/index.php?module=pagemaster&PAGE_user_op=view_page&PAGE_id=42&MMN_position=68:68

 

Nuo meidän lintujen värit on ne alkuperäiset värit, millaisia ne on luonnossa. Ei siis mitään hienoja muunnemia. Ovat varmaan joskus olleet kesyjä mutta omistajien muuttuessa ovat tulleet aroiksi. Naaras antaa joskus hipaista itseään, uros ei koskaan. Suhisee vain kiukkuisesti ja nokkaisee jos menen niin lähelle että ylettyy. Kättä pelkäävät molemmat, uros enemmän. Kasvojen lähelle tulevat rohkeasti kun pidän kädet selän takana. Naaras laskeutui alkuaikoina kaksi kertaa mun olkapäälle mutta huomasi sitten vissiin olevansa väärässä paikassa ja lähti äkkiä pois. Ylilentoja tekevät tosi matalalta, jospa vielä joskus laskeutuvatkin...

Naaras on nyt viime aikoina tullut aika kehnoksi lentäjäksi. Edellisessä asunnossa niillä oli suora reitti häkistä kaakeliuunin päälle ja takaisin. Nyt ei ole muuta mihin laskeutua kuin häkki ja pitäisi siis lentää ympyrä. Naaras välillä vetää mutkasta suoraan ja joko eksyy huoneesta tai lentää päin seinää tai ikkunaa. On ihme ettei se ole pahemmin loukannut itseään. Kerran se pökräsi keittiön pöydän alle ja luulin että heitti henkensä. Toisen kerran tuli nokan päältä vähän verta. Sillä on ilmeisesti aika kova pää...

Nyt meillä on aika paljon "sutinaa" kun päivä on pidentynyt ja hormoonit hyrräävät. Uros syöttää jatkuvasti naarasta ja vähän väliä ovat päällekkäin... Paljon myös ääntelevät, talvisin on hiljaisempaa.

 

Mun äidin luona Tuhkimo ei uskalla tulla häkistään ulos, vaikka näkee että sitä tekisi kovasti mieli.
Voi olla että sen siipien lihaksetkin ovat jo hieman surkastuneet, kun ei uskalla tulla lentelemään.

Mä muistan kanssa kun kesä tuli ja Osku oli vielä elossa, niin se koko ajan syötti Tuhkimoa ja paini sen päällä.
Kovasti koittivat pesää rakentaa ja munia, mutta munista ei koskaan tullut mitään.
Tämä kolmas lintu, oli Tuhkimon sisko Tähkä, sen kanssa Osku sai yhden munan onnistumaan ja kuoriutumaan, mutta sitten se pieni hento poikanen kuoli jostain syystä. Ei kerennyt edes saamaan kunnolla höyheniä itseensä.
Pesän annoimme olla ihan rauhassa.

Pääsiäiseksi olemme menossa mun äidin luokse, niin nähdään taas Tuhkimoa. =)
Voi olla että Tuhkimo jää loppu elämäkseen mun äidin luokse.
Meidän 3v esikois poika on kova kiusaamaan sitä ja toukokuussa on syntymässä toinen lapsemme.

Mun äidin luona Tuhkimolla olisi paljon lento tilaa ja paikkoja joihin laskeutua. Mutta ei sille mitään voi jos toinen ei uskalla tulla häkistään pois.

 

Voi toista... Miten pitkään Tuhkimo on ollut sun äidillä? Minun linnut oli myös mun äidillä sillä aikaa kun opiskelin ja huomasin että niillä kestää aika kauan täysin sopeutua uusiin ympyröihin. Tuolla meidän uroksella, Speedyllä, on stressivatsa ja se on ihan kuralla monta kuukautta aina muuton jälkeen. Ei se tuhri itseään, mutta kakka on pelkkää vettä ja keskellä pieni vihreä kiekkura. Käytin sen eläinlääkärissä silloin kun se oli ollut minulla vasta vähän aikaa ja hän totesi sen terveeksi. Speedyn vatsa on ollut kunnossa vain kerran, kun hän oli ollut 2 vuotta samassa paikassa ilman mitään muutoksia.

Speedy ja rouvansa Daisy ovat tehneet ensimmäisellä omistajallaan monta poikuetta. Sitten ne myytiin eteenpäin ja sen jälkeen ovat tehneet vain tyhjiä munia. Seuraava omistaja luopui niistä juuri siksi kun eivät tehneet poikasia. Kun edellinen omistaja ei halunnut niitä takaisin, ne palautuivat kasvattajalle. Hän ei halunnut myydä niitä erikseen eikä saanut kaupaksi vanhaa paria joka ei tehnyt enää poikasia. Minä ostin häneltä aikaisemmin undulaatteja ja kerran hän kysyi ottaisinko nämä linnut. Sain ne ilmaiseksi ison häkin ja ruokakassin kera sillä ehdolla että en anna niitä eteenpäin ja että pidän ne yhdessä. Opiskeluaikana sitten kuitenkin jätin ne äitini hoiviin ja podin siitä kovasti huonoa omatuntoa... Aluksi kuljetinkin vuoden ajan niitä mukanani Uusikaupunki-Kuopio-välillä mutta Speedy stressaantui siitä niin että ajattelin että on kuitenkin parempi pitää ne yhdessä paikassa. Olin kesäloman kotona ja sen jatkeeksi jätin sitten linnut äidin luo asumaan. Hyvin ne tuntuivat siellä viihtyvän kuitenkin.

Meillä on aikaisemmin undulaatit tehneet paljon poikasia ja ne onnistuivat siinä aina ilman ihme kikkailuja. Välillä meillä oli seeprapeippoja ja ne tekivät myös poikasia mutta jostakin syystä hylkäsivät ne kuoriutumisen jälkeen ja ne kuolivat kaikki. Nämä nykyiset sankarit sitten munivat kuin liukuhihnalta, mutta munat eivät kuoriudu. En ole kyllä varma ovatko ne edes hedelmöittyneet. Me ostettiin näille oikein hieno pesäpönttö, missä on kostutussäiliö erikseen. Liian kuivassa ilmassa näiden munat ovat niin kovia että poikaset eivät pääse ulos. Siitä ei kuitenkaan ollut apua joten vika lienee muualla. Kun otettiin pönttö pois nämä repivät sanomalehdestä suikaleita ja rakensivat itse pesän äitini vaatekaapin päälle. Eipä onnistuneet munat sielläkään, tuppasivat vain vierimään lattialle kun niitä hoivasivat ja kääntelivät...

Meillä on nyt 1v poika ja hän antaa toistaiseksi lintujen olla rauhassa. Välillä käy kyllä laittamassa pudonneita siemeniä takaisin häkkiin ja aukoo häkin alaovia, mutta linnut eivät tunnu siitä välittävän. Eniten meillä oli ongelmia kun poika oli 6-10kk kun hän keräsi siemeniä suuhunsa. Hienokurkkuisena tapauksena sitten yski ja oksenteli kun hirssinsiemen oli nielussa poikittain... Onneksi on sen hommansa nyt melkein kokonaan lopettanut.

 

Tuhkimo on ollut nyt mun äidin luona semmoiset 4vuotta ja sinne se saakin jäädä asustelemaan.

Oltiin pääsiäinen siellä ja meidän 2v10kk ikäinen poika aina kiusaa sitä.
Tällä kerrallakin se heilutteli ja rymisytteli häkkiä ja koitti saada linnun aina ylä orrelle.
Onneksi Tuikku on jo siihen tottunut, eikä enään siitä niin paljoa säikähdä.

Jos oikein muistan niin tuhkimo taitaa olla joku 8-9vuotias.

Mulla on myös ollut seeprapeippoja ja undulaatteja.
Seeprapeipot munivat ja saivatkin yhden poikasen pidettyä hengissä.
Undulaatit koittivat kovasti munia ja niitä tulikin, mutta niistä ei koskaan kuoriutunut mitään.
Seeprapeipot on myös ihania lintuja.
Mä tykkäsin niistä, mieheni ei oikein kun niillä oli semmoinen "tylsä"lauluääni hänen mielestään.

Syökö teidän nymfit hedelmiä tai vihanneksia?
Tuikku ei tahdo oikein syödä mitään noista, kerran annoin sille kurkkua, banaania ja omenaa, mutta mikään ei kelvannut.
Samaa on kokeillut mun äitikin, mutta ei huoli.
Aamuisin Tuikun pitää saada vaalea leipäpala jota se onneissaan sitten syö.

Muuten tuli mieleeni, että haluatko kirjoittaa mulle vaikka sähkikseen näistä lintu jutuista?
Tässä olis mun osoite: nelli2@jippii.fi