V
"vieras"
Vieras
Ihmettelen tässä, olenko itse tyhmä vai mistä tämä johtuu. Olen naimisissa ja meillä on pieniä lapsia, mutta vanhassa kaveriporukassani kaikki muut ovat sinkkuja (olemme yli kolmekymppisiä). Kerroin heistä yhdelle, että ajattelemme ostaa isomman asunnon, ja muutamme ehkä kauemmaksi, kenties satojen kilometrien päähän tai sitten nykyisen kotimme lähelle, mutta pois kaupungista. Tämä kaverini ymmärsi asian, ja kyseli usein miten suunnitelmamme edistyivät. Sitten kerroin toisellekin kaverille tuosta samasta porukasta, ja hän piti suunnitelmaamme tosi huonona. Hänen mielestään meidän ei kannata muuttaa mihinkään koska minä "en kuitenkaan viihtyisi missään muualla". Samoin äitini on kovasti muuttoamme vastaan, eikä suostu edes kuuntelemaan kun selitän miksi haluaisimme muuttaa. Tämä kaverini ja äitini tapasivat sattumalta jokin aika sitten ja olivat yhdessä puineet tätä meidän asiaamme ja kaverini kirjoitti mulle pitkän sähköpostin mitä olivat äitini kanssa puhuneet kuinka huono idea meidän muuttomme HEIDÄN mielestään on.
Sen jälkeen tämä samainen kaverini oli puhunut näistä meidän muuttoaikeistamme tuolle sinkkuporukalle jossain illanvietossa jossa itse en ollut paikalla, ja sain sen käsityksen että olivat oikein porukalla kauhistelleet meidän tilannettamme ja "typerää" ajatustamme pois kaupungista muuttamisesta. Tuon illanvieton jälkeen eräs kaverini soitti ja selitti minulle vastauksia kuuntelematta miten typerää olisi muuttaa isompaan kämppään "nyt" - hänen mielestään kannattaa odottaa siihen kunnes on pakko. Minun ja mieheni mielestä on parempi muuttaa heti kun sopiva asunto löytyy, enkä edes tajua miksi minun pitää perustella muuttoaikeitamme kavereilleni, ja mitä se heille kuuluu missä vaiheessa muutamme!
Nyt sitten tämäkin kaveri joka aluksi ymmärsi muuttoaikeemme, soitti ja puhui ensin niitä näitä vaikka selvästi hänellä oli asiaakin. Sanoin että mulla on vähän kiire, jolloin hän otti puheeksi sen että olenko nyt harkinnut tätä muuttoasiaa oikeasti. Selitin väsyneenä hänelle vielä kertaalleen rautalangasta että viisihenkinen perhe ei oikein hyvin mahdu kolmioon, tai ainakaan meidän perheemme, eikä meitä huvita ottaa järjetöntä asuntolainaa, joten meistä on järkevää muuttaa kauemmaksi, missä asuntojen hinnat ovat kalliimmat. Itselleni ei ole tärkeää asua kehä ykkösen tai edes kehä kolmosen sisällä, mutta sitä eivät tunnu kaverini ollenkaan tajuavan. Kaverini, joka siis aluksi ymmärsi ihan hyvin, miksi muutamme, kehtasi nyt sanoa että "ei kuulosta ollenkaan siltä tuntemaltani kaverilta." Olin vähän että "aha?" Hän ilmeisesti tietää minua paremmin mitä haluan. Yritin taas vääntää rautalangasta, että hei, kai mä parikymmppisenä sinkkuna halusin asua kaupungissa, mutta nyt kolmevitosena kolmen lapsen äitinä mulle on muut asiat tärkeämpiä kuin trendibaarien vieressä asuminen. Hän meni vähän hiljaiseksi ja mutisi jotain siihen malliin että onko mieheni kenties pakottanut minut muuttamaan, ja onko tämä todella sitä mitä haluan... sanoin että sori, mun täytyy nyt lopettaa puhelu. En oikeasti jaksa sitä, että pitää perustella tuollaista asiaa isolle kaveriporukalle, jokaiselle erikseen, kun asia ei heille edes tippaakaan kuulu, eivätkä he tunnu voivan yhtään ymmärtää että eri ihimisllä ja eri elämäntilanteissa on erilaiset asumistoiveet!
Minulle ei muutenkaan mikään maailman tärkein asia ole missä tai miten asun, haluaisin vain pitää ihanan perheeni, ja kasvattaa lapseni ympäristössä jossa he voivat elää normaalin lapsuuden ilman että äiti ja isä jatkuvasti riitelevät asuntolainasta tai rahapulasta. Tätä eivät nämä sinkkukaverini kertakaikkiaan tunnu ymmärtävän. Heidän mielestään minun pitäisi itsekkäästi vaatia koko perheemme asuvan Helsingin keskustassa koska olen siellä asunut nuoruuteni. Ikään kuin perheellinen ja sinkku voisivat samalla tavalla yksin päättää kaikesta. Ja kun en edes halua asua keskustassa... Ei vaan mene heille kaaliin.
Nyt kun näitä soittoja ja meilejä on alkanut tulla melkein koko ajan, alan miettiä etten enää jaksaisi edes vastata, vaan haluaisin keskittyä elämässäni vähän positiivisempiin asioihin ja ihmisiin. Perheelliset kaverini JA jotkut sinkkukaverini tuon porukan ulkopuolelta kyllä ymmärtävät miksi etsimme uutta asuntoa.
Miksi kaikkeen pitää suhtautua aina niin negatiivisesti? Onko pakko selitellä negatiivisille ihmisille kaikkia omia päätöksiään? Ovat ilmeisesti nyt porukalla huolissaan musta, että mieheni on jyrännyt mut ja "pakottaa" meidät muuttamaan? No erotako tässä sitten pitäisi, silloinko olisivat tyytyväisiä? Ottaa vaan aika paljon pattiin...
Onko kellään vastaavia kokemuksia?
Sen jälkeen tämä samainen kaverini oli puhunut näistä meidän muuttoaikeistamme tuolle sinkkuporukalle jossain illanvietossa jossa itse en ollut paikalla, ja sain sen käsityksen että olivat oikein porukalla kauhistelleet meidän tilannettamme ja "typerää" ajatustamme pois kaupungista muuttamisesta. Tuon illanvieton jälkeen eräs kaverini soitti ja selitti minulle vastauksia kuuntelematta miten typerää olisi muuttaa isompaan kämppään "nyt" - hänen mielestään kannattaa odottaa siihen kunnes on pakko. Minun ja mieheni mielestä on parempi muuttaa heti kun sopiva asunto löytyy, enkä edes tajua miksi minun pitää perustella muuttoaikeitamme kavereilleni, ja mitä se heille kuuluu missä vaiheessa muutamme!
Nyt sitten tämäkin kaveri joka aluksi ymmärsi muuttoaikeemme, soitti ja puhui ensin niitä näitä vaikka selvästi hänellä oli asiaakin. Sanoin että mulla on vähän kiire, jolloin hän otti puheeksi sen että olenko nyt harkinnut tätä muuttoasiaa oikeasti. Selitin väsyneenä hänelle vielä kertaalleen rautalangasta että viisihenkinen perhe ei oikein hyvin mahdu kolmioon, tai ainakaan meidän perheemme, eikä meitä huvita ottaa järjetöntä asuntolainaa, joten meistä on järkevää muuttaa kauemmaksi, missä asuntojen hinnat ovat kalliimmat. Itselleni ei ole tärkeää asua kehä ykkösen tai edes kehä kolmosen sisällä, mutta sitä eivät tunnu kaverini ollenkaan tajuavan. Kaverini, joka siis aluksi ymmärsi ihan hyvin, miksi muutamme, kehtasi nyt sanoa että "ei kuulosta ollenkaan siltä tuntemaltani kaverilta." Olin vähän että "aha?" Hän ilmeisesti tietää minua paremmin mitä haluan. Yritin taas vääntää rautalangasta, että hei, kai mä parikymmppisenä sinkkuna halusin asua kaupungissa, mutta nyt kolmevitosena kolmen lapsen äitinä mulle on muut asiat tärkeämpiä kuin trendibaarien vieressä asuminen. Hän meni vähän hiljaiseksi ja mutisi jotain siihen malliin että onko mieheni kenties pakottanut minut muuttamaan, ja onko tämä todella sitä mitä haluan... sanoin että sori, mun täytyy nyt lopettaa puhelu. En oikeasti jaksa sitä, että pitää perustella tuollaista asiaa isolle kaveriporukalle, jokaiselle erikseen, kun asia ei heille edes tippaakaan kuulu, eivätkä he tunnu voivan yhtään ymmärtää että eri ihimisllä ja eri elämäntilanteissa on erilaiset asumistoiveet!
Minulle ei muutenkaan mikään maailman tärkein asia ole missä tai miten asun, haluaisin vain pitää ihanan perheeni, ja kasvattaa lapseni ympäristössä jossa he voivat elää normaalin lapsuuden ilman että äiti ja isä jatkuvasti riitelevät asuntolainasta tai rahapulasta. Tätä eivät nämä sinkkukaverini kertakaikkiaan tunnu ymmärtävän. Heidän mielestään minun pitäisi itsekkäästi vaatia koko perheemme asuvan Helsingin keskustassa koska olen siellä asunut nuoruuteni. Ikään kuin perheellinen ja sinkku voisivat samalla tavalla yksin päättää kaikesta. Ja kun en edes halua asua keskustassa... Ei vaan mene heille kaaliin.
Nyt kun näitä soittoja ja meilejä on alkanut tulla melkein koko ajan, alan miettiä etten enää jaksaisi edes vastata, vaan haluaisin keskittyä elämässäni vähän positiivisempiin asioihin ja ihmisiin. Perheelliset kaverini JA jotkut sinkkukaverini tuon porukan ulkopuolelta kyllä ymmärtävät miksi etsimme uutta asuntoa.
Miksi kaikkeen pitää suhtautua aina niin negatiivisesti? Onko pakko selitellä negatiivisille ihmisille kaikkia omia päätöksiään? Ovat ilmeisesti nyt porukalla huolissaan musta, että mieheni on jyrännyt mut ja "pakottaa" meidät muuttamaan? No erotako tässä sitten pitäisi, silloinko olisivat tyytyväisiä? Ottaa vaan aika paljon pattiin...
Onko kellään vastaavia kokemuksia?
