Negatiivinen ystävä

["nyt harmaana"]

Aina kun ollaan tekemisissä, niin tulee itselle huono mieli siitä kaikesta valittamisesta. Ei ole tyytyväinen omaan elämäänsä ja vertailee toisten tilanteisiin.
Mitä vaan sanoo, niin kaveri saa käännettyä niistä jotain negatiivistä.
Muilla on paremmat miehet, talot ym.
Kaikilla muilla miehet mukamas osaavat tehdä kaikkea. Hänellä vain laiskimus.

Oikeasti hänen miehensä on mukava tapaus ja paljon lasten kanssa. Mutta ei niin, kuin tämä ystävä haluaisi. Tavoittelee kuuta taivaalta.

 

["liisa"]

Mulla on täsmälleen samanlainen kaveri. Sillä on mennyt kaikki suurin piirtein kirjoitusten mukaan, ja silti vaan ei osaa olla tyytyväinen. Ite oon kamppaillut paljon pahemmissa tilanteissa, mutta ainakin omasta mielestäni paremmalla asenteella. Elämä on asennekysymys.

 

[Keittiönoita]

Mullakin oli aikoinaan negatiivinen ystävä, tosin hänellä oli aihettakin olla negatiivinen. 5 vuotta jaksoin olla tukena ja yrittää auttaa häntä, mutta hän ei ilmeisesti edes halunnut päästä elämässään eteenpäin, joten luovutin.

 

[Non compos mentis]

Tuollaiseksi voi tulla, jos lapsuudenkoti vaatii täydellisyydentavoittelua, esim. jompi kumpi vanhemmista hieman narsistinen luonteeltaan. Voi olla siis opittukin tapa, ei vain synnynnäinen luonteenpiirre.

 

[aloittaja]

Saa olla todella tarkkana mitä hänelle kertoo. On niin kateellinen ja katkera sitten.

Ihan arkisista asioista. Itse haluan että koti siistinä ja sitä aina siivoan. Niin se on kuulemma sellainen asia, että ei tarvitse tavoitella täydellisyyttä. Siis jos mä pidän siivoomisesta ja pientä siivousta päivittäin kun kerran viikossa suursiivous. En todellakaan tavoittele mitään vaan teen normaalia kotityötä.

Joulukorteista menin juttelemaan. Joka vuotinen perinne ja nyt jo innolla mietin uusia ideoita. Ystävä: just joo jollain taas aikaa sellaisiakin... Hänelläkin ihan varmana aikaa , jos vaan
haluaa tehdä. Monesti on tehnytkin, mutta pitää vaan päästä sanomaan.