Negatiivinen ja helposti tulistuva mies: onko pakko jaksaa?

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Seurustellaan kolmatta vuotta ja miehestä alkaa paljastua ilmeisesti "todellinen luonne" pikkuhiljaa. Eikä se näytä kauhean hyvältä... Mies tulistuu nykyään todella helposti ja suhtautuu kaiken kaikkiaan asioihin hyvin usein negatiivisesti. Tämä ajattelutapa heijastuu moneen asiaan ja itseäni on alkanut hieman ärsyttämään, että moni asia tulkitaan ihan turhaan negatiivisesti tai suhtaudutaan jo valmiiksi niin, että "ongelmia on tiedossa", "ei se kuitenkaan onnistu" ja stten jos jotain ikävää sattuukin niin mies jotenkin hekumoi (toki negasti) sillä, että tiesihän sen, että näin käy.
Miehellä on elämässään ollut huonoja suhteita ja joutunut olemaan paljosta vastuussa. On myös sairastanut pari viimeistä vuotta ja hänellä on paljon kroonisia kipuja. Ymmärrän ettei aina ole helppoa ja kun on kipeä niin kaikki tuntuu vähän synkältä. MUTTA. En tykkää, että hankalan menneisyyden takia ns. uhriudutaan ja siihen vedoten voidaan suuttua ja tuohtua milloin mistäkin ja velloa negatiivisuudessa, vaikka oikeasti kaikki on ihan hyvin ja elämäkin pääsääntöisesti tänä päivänä hyvää. Enää ei ole niitä menneisyyden asioita "päällä", jonka vuoksi pitäisi kiristellä enää. Toisekseen joskus mietin, että onko kipuihin vetoaminen myös yksi miehen käyttämä veruke silloin, kun en jaksa enää negatiivista jäkätystä tai vellomista ja kaiken tulkitsemista mustien lasien läpi. Että kun on kipeä niin siksi käyttäytyi hankalasti ja kun koko ajan jomottaa niin kaikki tuntuu hankalalta.
Vähän ajan sisällä mies on suuttunut ihan mitättömistä asioista tilanteeseen nähden täysin ylireagoiden ja huutanut, lähtenyt kävelemään ja raivostunut niin ettei millekään järkevälle keskustelulle ole ollut mahdollisuutta saati suunvuoroa. Vaikka on pyytänyt anteeksi niin on myöhemmin alkanut selittelemään aina asiaa niin, että loppuviimein antaa itselleen "myönnytyksiä" miksi hänellä on ollut tavallaan oikeus toimia kuten toimii, vaikka todellisuudessa asiat mihin on äärireagoinut on ollut niin pieniä, ettei mitään järjellistä selitystä ole, miksi on raivostunut niin kovasti. Nykyään usein siis vetoaa lopuksi vielä joko kipuihinsa tai sitten siihen, että "elämässään on joutunut kokemaan niin paljon sitä ja tätä p***kaa, että ei enää aio/jaksa/jne. sellaista kuunnella/kokea/käydä läpi". Kuitenkin todellisuudessa itse aloittaa riidat aloittamalla jankkaamaan jostakin asiasta, kuten vastikään syntymäpäivilläni, kun olimme pitkästä aikaa aikoihin iltaa istumassa. Mies alkoi jankkaamaan yhdestä aikataulusta, josta olin aiemmin kertonut ja etten ollut ilmoittanut siihen tullutta muutosta. Olin siis itse kuullut muutoksesta edellisenä päivänä ja asia on pitkällä tulevaisuudessa, jolla ei ollut esim. kyseiseen iltaan mitään merkitystä, eikä edes koskenut miestä henkilökohtaisesti millään tavalla. Seuraavaksi siirtyi "entiseen elämääni", josta alkoi kyselemään entisen mieheni kanssa viettämiäni illan istujaisia (aiheesta ollut joskus aikanaan puhetta), mutta ei liittynyt iltaan millään tavalla ja oli ihan turha riidannostatus-aihe ainoastaan. Sanoin miehelle, ettei nyt ole oikea aika ja paikka alkaa näitä asioita käymään läpi vaan jatketaan mukavia juhlia ja illan istumista hyvässä fiiliksessä, mutta mies ei pystynyt enää lopettamaan vaan itsepintaisesti jatkoi jankkaamista ja lopulta huutamista, jolloin toki itsekin korotin jo ääntäni. Tuntui niin typerältä ja ärsyttävältä, että kun harvoin lähdemme juhlimaan niin mies pilaa aivan turhaan koko illan asioilla, joiden esiin nostaminen tuollaisena iltana oli aivan turhaa.
Tämän jälkeen olen pitänyt toista viikon taukoa nyt miehestä ja miettinyt, onko nämä piirteitä jotka ovat tulevaisuudessa jatkuvasti läsnä ja nostavat päätään milloin vaan? Paheneeko tilanteet, mitä pidempään olemme yhdessä? Jaksanko äärinegatiivista asennetta, uhriutumista hankalien elämänkokemusten ja tarvittaessa kipuihin vetoamiseen ja kuinka pitkään? Ihminenhän ei peruspersoonaltaan kuitenkaan tule muuttumaan ja olen todennut, että perusnegatiivinen pohjavire taitaa miehessä olla perustana. Itse pyrin näkemään hyviä puolia asioissa ja jos kaikki on hyvin niin nauttimaan silloin elämästä ja arjesta, jossa kaikki on hyvin. En jaksa velloa jatkuvassa negatiivisuudessa ja odottaen, että "kaikki kuitenkin menee pieleen". Eilen tapasimme pitkästä aikaa päiväseltään ja sen jälkeen vielä juttelimme ihan hyvässä hengessä asioista. Mies ei selkeästi kuitenkaan ole päässyt aivan asian yli tai voi antaa ns. periksi siinä, että omassa reagoinnissa ja käytöksessä on nyt vikaa. Nakkeli viesteissään asioita, joihin lopuksi totesin, että jokainen voi joka päivä valita onko muki puoliksi tyhjä vai täynnä. Johon mies "kunhan kiusaan ;)". Kun totesin, että niinpä jatkoi mies edelleen "vai kiusaanko sittenkään". Jotenkin oma ärsytyskynnys alkoi taas nousta, en vastannut enää mitään. Ajattelin ja ajattelen vain, että mies ei ilmeisesti todella osaa vetää rajaa, milloin on hyvä lopettaa...
 
r0s
Kuulostaa siltä, ettei mieskään suhteestanne nauti.

Miksi olla väkisin kimpassa kun se ei kummankaan mielestä enää ole kivaa? Fiksumpaa erota sovussa kuin etsiä seuraavat pari vuotta syitä miksi erota toisesta koska sithän se on ilmiriitaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Elena777
vierailija
Ei tuo käytös "parane". Oletko ikinä kuullut perusnegatiivisestä ihmisestä, joka muuttuis positiiviseksi?
Anna sille mielihyvä ja lopeta suhde. Sitä se kuitenkin odottaa. Jotkut vaan ovat onnellisia onnettomuudessa ja vetäessään muita matkassaan.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo ja Elena777
Miksi pitäisi jatkaa? Muutama vuosihan on just se aika, jonka aikana ihmisen eri puolet tulevat näkyviin. Tämä mies on nyt tuollainen tyyppi. Minulle olisi todellinen turn off julkinen riitely ja riidanhaasto sekä joku vanhoista asioista mustasukkaisuuden kehittäminen.
 
vierailija
Kuulostaa siltä, ettei mieskään suhteestanne nauti.

Miksi olla väkisin kimpassa kun se ei kummankaan mielestä enää ole kivaa? Fiksumpaa erota sovussa kuin etsiä seuraavat pari vuotta syitä miksi erota toisesta koska sithän se on ilmiriitaa.
Sehän tässä hassuinta on, kun mies vannoo rakkauttaan. On kuulemma 2,5 vuotta rakastanut täysillä ja rakastaa edelleen. Käytös on hieman ristiriidassa asian kanssa.
Itse olen kanssa miettinyt tuota, että mitä pidempään ollaan yhdessä, sitä hankalammaksi asiat muuttuvat jos ja kun miehen tyyli käsitellä ja tuoda asiat esille on tämä. Mitä pidemmälle mennään, sen mutkikkaammaksi käy.
 
Tee itsellesi palvelus ja lähde pois tuosta suhteesta.
Miehen negatiivisuus ja viha on myrkkyä millä tuhoat vaan itsesi pala palalta...katkaise kaikki yhteys ja päästä irti, sä et häntä voi muuttaa joten anna ettiä itselleen uusi kohde johon purkaa huono olonsa...toivottavasti ei löydä, jos ei aio kohdella naista paremmin.
 
vierailija
Seurustellaan kolmatta vuotta

Mies tulistuu nykyään todella helposti ja suhtautuu kaiken kaikkiaan asioihin hyvin usein negatiivisesti.

Miehellä on elämässään ollut huonoja suhteita ja joutunut olemaan paljosta vastuussa. On myös sairastanut pari viimeistä vuotta ja hänellä on paljon kroonisia kipuja. Ymmärrän ettei aina ole helppoa ja kun on kipeä niin kaikki tuntuu vähän synkältä.

MUTTA. En tykkää, että hankalan menneisyyden takia ns. uhriudutaan ja siihen vedoten voidaan suuttua ja tuohtua milloin mistäkin ja velloa negatiivisuudessa, vaikka oikeasti kaikki on ihan hyvin ja elämäkin pääsääntöisesti tänä päivänä hyvää. Enää ei ole niitä menneisyyden asioita "päällä", jonka vuoksi pitäisi kiristellä enää.

Toisekseen joskus mietin, että onko kipuihin vetoaminen myös yksi miehen käyttämä veruke silloin, kun en jaksa enää negatiivista jäkätystä tai vellomista ja kaiken tulkitsemista mustien lasien läpi. Että kun on kipeä niin siksi käyttäytyi hankalasti ja kun koko ajan jomottaa niin kaikki tuntuu hankalalta.
Vähän ajan sisällä mies on suuttunut ihan mitättömistä asioista tilanteeseen nähden täysin ylireagoiden ja huutanut, lähtenyt kävelemään ja raivostunut niin ettei millekään järkevälle keskustelulle ole ollut mahdollisuutta saati suunvuoroa. Vaikka on pyytänyt anteeksi niin on myöhemmin alkanut selittelemään aina asiaa niin, että loppuviimein antaa itselleen "myönnytyksiä" miksi hänellä on ollut tavallaan oikeus toimia kuten toimii, vaikka todellisuudessa asiat mihin on äärireagoinut on ollut niin pieniä, ettei mitään järjellistä selitystä ole, miksi on raivostunut niin kovasti.
Nykyään usein siis vetoaa lopuksi vielä joko kipuihinsa tai sitten siihen, että "elämässään on joutunut kokemaan niin paljon sitä ja tätä p***kaa, että ei enää aio/jaksa/jne. sellaista kuunnella/kokea/käydä läpi". Kuitenkin todellisuudessa itse aloittaa riidat aloittamalla jankkaamaan jostakin asiasta, kuten vastikään syntymäpäivilläni, kun olimme pitkästä aikaa aikoihin iltaa istumassa. Mies alkoi jankkaamaan yhdestä aikataulusta, josta olin aiemmin kertonut ja etten ollut ilmoittanut siihen tullutta muutosta. Olin siis itse kuullut muutoksesta edellisenä päivänä ja asia on pitkällä tulevaisuudessa, jolla ei ollut esim. kyseiseen iltaan mitään merkitystä, eikä edes koskenut miestä henkilökohtaisesti millään tavalla. Seuraavaksi siirtyi "entiseen elämääni", josta alkoi kyselemään entisen mieheni kanssa viettämiäni illan istujaisia (aiheesta ollut joskus aikanaan puhetta), mutta ei liittynyt iltaan millään tavalla ja oli ihan turha riidannostatus-aihe ainoastaan. Sanoin miehelle, ettei nyt ole oikea aika ja paikka alkaa näitä asioita käymään läpi vaan jatketaan mukavia juhlia ja illan istumista hyvässä fiiliksessä, mutta mies ei pystynyt enää lopettamaan vaan itsepintaisesti jatkoi jankkaamista ja lopulta huutamista, jolloin toki itsekin korotin jo ääntäni. Tuntui niin typerältä ja ärsyttävältä, että kun harvoin lähdemme juhlimaan niin mies pilaa aivan turhaan koko illan asioilla, joiden esiin nostaminen tuollaisena iltana oli aivan turhaa.
Tämän jälkeen olen pitänyt toista viikon taukoa nyt miehestä ja miettinyt, onko nämä piirteitä jotka ovat tulevaisuudessa jatkuvasti läsnä ja nostavat päätään milloin vaan? Paheneeko tilanteet, mitä pidempään olemme yhdessä? Jaksanko äärinegatiivista asennetta, uhriutumista hankalien elämänkokemusten ja tarvittaessa
kipuihin vetoamiseen ja kuinka pitkään? Ihminenhän ei peruspersoonaltaan kuitenkaan tule muuttumaan ja olen todennut, että perusnegatiivinen pohjavire taitaa miehessä olla perustana. Itse pyrin näkemään hyviä puolia asioissa ja jos kaikki on hyvin niin nauttimaan silloin elämästä ja arjesta, jossa kaikki on hyvin. En jaksa velloa jatkuvassa negatiivisuudessa ja odottaen, että "kaikki kuitenkin menee pieleen". Eilen tapasimme pitkästä aikaa päiväseltään ja sen jälkeen vielä juttelimme ihan hyvässä hengessä asioista. Mies ei selkeästi kuitenkaan ole päässyt aivan asian yli tai voi antaa ns. periksi siinä, että omassa reagoinnissa ja käytöksessä on nyt vikaa. Nakkeli viesteissään asioita, joihin lopuksi totesin, että jokainen voi joka päivä valita onko muki puoliksi tyhjä vai täynnä. Johon mies "kunhan kiusaan ;)". Kun totesin, että niinpä jatkoi mies edelleen "vai kiusaanko sittenkään". Jotenkin oma ärsytyskynnys alkoi taas nousta, en vastannut enää mitään. Ajattelin ja ajattelen vain, että mies ei ilmeisesti todella osaa vetää rajaa, milloin on hyvä lopettaa...
Mitä itse et uskonut tuolloin illalla? Missä hänellä on kipuja? Parin vuoden aikana sun olisi pitänyt oppia jotakin, mutta et vaan halua ymmärtää sitä asiaa todella?
 
vierailija
Tee itsellesi palvelus ja lähde pois tuosta suhteesta.
Miehen negatiivisuus ja viha on myrkkyä millä tuhoat vaan itsesi pala palalta...katkaise kaikki yhteys ja päästä irti, sä et häntä voi muuttaa joten anna ettiä itselleen uusi kohde johon purkaa huono olonsa...toivottavasti ei löydä, jos ei aio kohdella naista paremmin.
täh? Olihan hän itsekin "korottanut ääntään":eek::geek:
 
vierailija
--mitä pidempään ollaan yhdessä, sitä hankalammaksi asiat muuttuvat jos ja kun miehen tyyli käsitellä ja tuoda asiat esille on tämä. Mitä pidemmälle mennään, sen mutkikkaammaksi käy.
Ihanvaramaan noin jos täytyy esittää muut kuin on ja jos et kuitenkaan ymmärrä häntä, vaan väkisin väännät asioita miten milloinkin - esimerkiksi menneeseen vedoten:ninja:
 
vierailija
Miksi pitäisi jatkaa? Muutama vuosihan on just se aika, jonka aikana ihmisen eri puolet tulevat näkyviin. Tämä mies on nyt tuollainen tyyppi. Minulle olisi todellinen turn off julkinen riitely ja riidanhaasto sekä joku vanhoista asioista mustasukkaisuuden kehittäminen.
Ei tuo kuitenkaan mitään riitaa haastanut, vaan yritti pysyä siinä totuudessa, minkä oli aikaisemmin jo oppinut. Sulla onneksi kävi hyvin, mut ei sitä kokemusta voi suoraan toiseen tapaukseen "siirtää". Oliko sun miehellä kipuja?
 
Ensinnäkin tekstisi oli hyvä, toisin kun joku muu vierailija täällä kommentoi sitä.
Kiinnitin heti huomion vain miehen jatkuvaan kipuun! Mikä vaiva hänellä on? Jos ihmisellä on jatkuva kipu, niin se kulkaa väsyttää ja ärsyttää kokonaisvaltaisesti kivuliaan omaa elämää, ja sitä kautta vaikuttaa myös muiden elämään. Jotta hän voisi edes muuttua parempaan suuntaan, on kipuilu selätttävä ja saatava siihen lääkitys ja hoito.
Miettikää itse, miten kivaa olisi teidän elämänne, jos teillä olisi kamala krapula 24/7*365 pv. Kamala krapula on ehkä kaikille jotenkin tuttu tunne?
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
vierailija
On helppo päätellä, miksi miestä vituttaa. Vinkki: syy ei ole miehessä itsessään. Toivottavasti mies ymmärtää häipyä tuollaisesta suhteesta taakseen katsomatta.
 
vierailija
Kiinnitin heti huomion vain miehen jatkuvaan kipuun! Mikä vaiva hänellä on? Jos ihmisellä on jatkuva kipu, niin se kulkaa väsyttää ja ärsyttää kokonaisvaltaisesti kivuliaan omaa elämää, ja sitä kautta vaikuttaa myös muiden elämään. Jotta hän voisi edes muuttua parempaan suuntaan, on kipuilu selätttävä ja saatava siihen lääkitys ja hoito.
Miettikää itse, miten kivaa olisi teidän elämänne, jos teillä olisi kamala krapula 24/7*365 pv. Kamala krapula on ehkä kaikille jotenkin tuttu tunne?
Odotan minäkin vastausta tuohon. Miten erilaista se elämä voi olla, jos täytyy muiden nähden esittää muuta kuin mitä on? Tai olisiko hänen pitänyt kohteliaisuudesta syödä jotakin sellaista, mistä sitten todennäköisesti tulee lisää kipuja? Sellaiset seurueet hänen pitää jättää taakse, jos ei osaa tuoda asiaa esille muuten.
 
vierailija
Siis miksi tarttis jatkaa? ?? o_O siis oikeesti?
Ooks ihan *titityy*? Teillä ei edes ole mitää erityistä sidettä tai historiaa eikä ilmeisesti poikkeuksellista suhdettakaan? Joten miksi ihmeessä? Kirjoitit tollasen 100rivisen tekstin, etkä kirjoittanu mitään hyvää miehestä ja mikä tärkeempää; kirjoitit minkälaiseksi paskapääksi mies on muuttunut, mutta et kirjoittanu mitään että itse välittäisit miehestä. Tyyliin, että sulla on "oikeus" erota sit vasta, kun mies on tarpeeks ääliö. Ei se niin mene. Sulla on ihan täysi oikeus lopettaa tuo suhde, kun tuntuu ettei se enää toimi.
 
Tuohon edelliseen vieralijan lausumaan, tyyliin "On oikeus lopettaa suhde"...
Sellainen oikeus on kaikilla meistä ja milloin vaan, jos siltä tuntuu. Olemmehan vapaita ihmisiä vapaassa maassa. Mutta ihmiset ovat ihmisiä, ja useimmat meistä ajattelevat, että jos sittenkin kaikki paranee, kun vain jaksaa odottaa. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että ei parane, ei kannata odottaa!, Mutta entä, jos kaikki tapaukset eivät ole samanlaisia? Ehkä kannattaisi yrittää? Ehkä.
Siinä edellinen vierailija on tavallaan oikeassa, että ap ei sanonut yhtään hyvää miehestä, mutta niin väärässä, koska jokainen tervejärkinen tajuaa ilman sanomista,että sitä hyvää on ja on ollut jo pitkään: Sitä jotain, joka on pitänyt ja pitää vieläkin heidät yhdessä.
Kun uskaltaa viimein kirjoittaa sitä Asiaa (kuten ap), niin itse tietoisesti, ja "älykkäästi", välttelee sanomasta sitä muutamaa tosi kaunista peläten "että taas mä jään näihin kauniisiin jumiin ja sitten taas sama jatkuu: rakastan aina vaan, vaikka tiedän, että voin huonosti".
Ihmiselle hädässä on tärkeä kertoa vain ne syyt, mistä hätä johtuu.
Jos ihminen alkaa kertoa koko parisuhteen historian: myös sen, mikä toisessa on sitä hyvää, niin kertoja itse taantuu pian taas siihen samaan vanhaan mielentilaan: kuvittelemaan, että kaikki nuo toisen parhaat puolet tasapainottavat nämä hänen paskat puolet, ja nyt tasapaino on 50% hyvää/60%pahaa , niin tuo 10 yliannosta pahaa on oikeasti aika pieni luku miljoonasta! Ja tuota, kun katsoo kauempaa ja "oikeassa suhteessa", ajatellen, että jollakin toisella on syöpä eikä ketään läheistä, ei sitä pahaakaan... niin miksi valitan? Minun pitää olla onnellinen. En voi valittaa.

Näin meistä moni, liian hyvä ihminen psyykkaa itsensä rakastamaan ihan mitä vaan.
 
Viimeksi muokattu:
vierailija
Kiitos Zariza, sanoitat asiaa todella hyvin puolestani! Ihan kuin tietäisit tai tuntisit henkilökohtaisesti <3
On suhteessa ollut paljon hyvää, siksi yhdessä on menty jo kolmatta vuotta. Toki miehen tempperamentin tunnistin olevan tulisempi jo alkuun kuin itselläni, samoin kriittisemmän ajattelutavan. Mutta nyt alkaa näyttämään siltä, että temperamenttisuus ja kritiikki valtaavat alaa enenevästi ja se ei tunnu enää hyvältä.
 
Ei tuo kuitenkaan mitään riitaa haastanut, vaan yritti pysyä siinä totuudessa, minkä oli aikaisemmin jo oppinut. Sulla onneksi kävi hyvin, mut ei sitä kokemusta voi suoraan toiseen tapaukseen "siirtää". Oliko sun miehellä kipuja?
En tiedä, miten oma suhteeni tähän liittyy...? Mutta sinunhan tietysti täytyy omalta kohdaltasi päättää, onko kuvaamasi tilanne ja käytös ok.
 

Yhteistyössä