V
vierailija
Vieras
Nykyään on muotia karsia kaikki negatiiviset ihmiset kaveripiiristään. Pitäisi ystävän kanssa jakaa vain iloisia asioita, toinen ei halua kuulla oikeasti mitä sinulle kuuluu. Ystävien kanssahan kuuluu jakaa ilot sekä surut. Ainakin tosi ystävän. Olen vuosikausia ollut ystävä erään henkilön kanssa. Ollaan puhuttu läpi keskenmenot, tsempattu toisiamme laihiksella, iloittu hyvistä tapahtumista, onniteltu menestymisestä ja toivoteltu pikaista paranemista lasten sairastaessa.Kumpikin on voinut kertoa toiselle väärinkohtelustaan ja suruistaan, hassuista tapahtumista ja onnen hetkistä.Luulin olevani ystävälleni tärkeä,mutta tuli täysin puun takaa,kun ystäväni heitti minut pois, olen kuulema niin negatiivinen ihminen
Itse pidän itseäni hyvin empaattisena ihmisenä, joka on jalat maassa ja oikeasti iloitsee toisen onnistumisesta, jotenkaan en millään saa itseäni ystäväni laittamaamaan muottiin.14 vuoden ystävyys heitetään yhdellä lauseella pois. Nyt sitten koko ajan tarkkailen itseäni muiden kanssa ja en uskalla edes puhua huonosta säästä, ettei vaan joku luokittelisi minua taas huonoksi.Tunnen itseni todella haavoitetuksi ja petetyksi. Tilanne on kuin avioero rakkaaseen ihmiseen.