Naurattaa yks kaveri, kun se motkotti mulle, että raskaus ei ole sairaus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "käppänä"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"käppänä"

Vieras
Olin raskaana ja mulla oli järkyttävät liitoskivut, ynnättynä siihen vielä lonkkasäryt.

No tää kaveri mulle toitotti jatkuvasti, että "raskaus ei ole sairaus!" Ja että ei raskauden pitäisi normaalia elämää haitata mitenkään.

Vaan mitenkäs kävikään?! Tämä tyyppi on nyt itse raskaana ja mitä hän on tehnyt? No maannut vaan ja syönyt, syönyt, syönyt! Raskauden puoliväli ja on lihonut 10kg. :D Ja kaiken lisäksi hänellä on kaikenmaailman vaivaa ja kremppaa.
Pitäisiköhän minun mennä hänelle toitottamaan tuota samaa virttä, mitä hän aikanaan minulle lauloi. :whistle:
Ei vaan, en mä ole niin ilkeä. :) :xmas: Vai enkö sittenkään ;) Ehkä vielä joku päivä kyllästyn kuuntelemaan noita ruikutuksia ja sivallan.... ;)
 
tottahan se on ettei raskaus ole sairaus se on vaan sen raskauden seuraamus mikä joillekin tulee että on paikat kipeän toisilla enemmän toisilla vähemmän

Minua huvitti aikoinaan kun eräs kaverini motkotti kuinka työkaverinsa oli raskaana ja jäi sitten ruhtinaallista viikkoa ennen äitiyslomaa saikulle kun jalat ja selkä niin kipeät.
No mitä tämä kaverini tekee kun alkoi odottamaan esikoistaa,
juoksi lääkäristä lääkäriin kaikki yksityiset läpi ja haki saikkua viikosta 25 lähtien :D
Valitti kun ei muuten kerkeä tehdä vauvalle kaikkea valmiiksi ja kuinka hän on niin kipeä :D
Kipu ei kuitenkaan haitannut kaupoilla juoksua :D
 
Totta ihmeessä menet muistuttamaan sille ainakin pariin kertaan, ettei raskaus ole sairaus.

Itse teki mieli huitaista nyrkillä jokaista, joka erehtyi sanomaan niin minulle, kun kärsin jatkuvista kivuista ja oksentelusta puoli vuotta putkeen raskaana ollessani.
 
Ei raskaus olekaan sairaus. Raskaus vain joillekin aiheuttaa inhottavia kiputiloja ja pahoinvointia.

Ja sitten on se ryhmä odottajia, joilla ei OIKEASTI ole mitään vaivaa, mutta hakevat säälipisteitä valittamalla kaikkea mahdollista kipua ja kuvotusta.
 
No oikeassahan se kaverisi oli, raskaus ei ole sairaus, mutta silti se aiheuttaa kaikenlaista kremppaa aikaisemmin terveelle ja hyväkuntoisellekin ihmiselle. Hyvinhän tuolla kaverillasi menee, kun kykenee syömään, moni ei siihen kykene!
Kyllä se kaverisi on oman tyhmyytensä varmasti ehtinyt maatessaan jo miettiä, ei siitä tarvitse enää muistuttaa. Onpa vähän vanhempi ja viisaampi hänkin eikä ehkä enää auo päätään asioista, joista ei mitään tiedä.
 
Eihän se tosiaan sairaus ole, mutta voi olla toooooooosi paljon normaalitoimintoja rajoittavaa.

Esikoisesta olin kunnossa koko ajan: raskaus meni siinä sivussa lähes huomaamatta. Ei ollut juuri alussa pahoinvointeja, liikkua pystyi normaalisi loppuun asti ja sen kummempia jomotuksia ei ilmennyt. Ei ollut supisteluita jne.

Nyt toisella kierroksella pahoinvointi alussa oli pahempaa, mutta edelleen siedettävää. Nyt viikkoja tuo 25 ja voi jösses, että on epämukavuutta: liitoskivut tekee jo kävelemisestä vaikeaa, ylösnouseminen tuoliltakin vaatii ponnistelua ja mahaa kipuilee. Kaikki siis ihan asiaan kuuluvia juttuja ja normaalia, mutta voin sanoa ettei tässä täysin normaalia elämää ole tullut viimeaikoina vietettyä; ei kykene kantamaan raskaita kauppakasseja (kaupassa käynti pitää suunnitella mahan mukaan) ja vauhti on hidastunut monessa asiassa alle puoleen entisestään.

Edelleen teen kaikkea (mm. kodin remppahommia), mutta olojen mukaan ja tahti on hyvin hidas. Töissä olen (siisti ja helppo istumatyö), mutta saa nähdä, voinko jatkaa töissä äitiyslomaan asti - toivottavasti. Mutta jos liikkuminen alkaa olla koko ajan tämmöistä ja olot vain pahenee, niin surutta saikulle jään. Vaikka olen tunnollinen työntekijä, niin en ala omaa tai kasvavan vauvan terveyttä tahallani kiusaamaan.
 
Eihän sitä ymmärrä monia asioita, ennen kuin on itse ne kokenut.

En kyllä henkilökohtaisesti viitsisi mennä kenellekään tuollaista sanomaan, vaikka itse olin raskauden aikana elämäni kunnossa. Vaivat on tulleet vasta viime vuosina.
 
itse oksensin 24/h vuorokaudessa ensimmäiset 17viikkoa, saikkuilin paljon se myönnettäköön, 17viikosta eteenpäin olinkin sitten todella hyväkuntoinen.
 

Yhteistyössä