I
Tää on kyllä hyvä! Ihmiset on aika pihalla ku ne muuttaa maalle, luulevat että he saa siellä ladella säännöt.
Aikoinaan asuin maalla muutaman vuoden. Kaupungista muutti naapuriin perhe. Oli vähän "onglemia" ja sanoivat että ne ei tiedä miten täällä maalla asutaan. Ihmettelin että käytittekö kaupungissa naapurin autoa omanne sijaan ym..
Aikoinaan asuin maalla muutaman vuoden. Kaupungista muutti naapuriin perhe. Oli vähän "onglemia" ja sanoivat että ne ei tiedä miten täällä maalla asutaan. Ihmettelin että käytittekö kaupungissa naapurin autoa omanne sijaan ym..
I
ihana
Vieras
Eih... Tulee mieleen Eppu Normaalin biisistä "Taivaassa perseet tervataan" eräs kohta: "...kun lait luonnon omat, rikkovat luonnottomat..."
Vaan kyllä meikää rupes kerran hävettämään ihan saakelisti pari vuotta sitten kesällä ihan vain tuo oma irstas "sadetakkisetäni" (luojan kiitos puhun nyt vanhemmasta porokoirastani, EN avomiehestäni )...
[Älkää jatkako tästä eteenpäin lukemista, mikäli uroskoiran yliseksuaalisuus aiheuttaa ainoastaan voimakkaan ällöreaktion.]
Olin lenkkeillyt Keskuspuiston erääseen koirapuistoon.
Puistoon tuli vanhempi rouvashenkilö oman paimensukuisen lapinkoiranarttunsa kanssa. Juttelimme niitä näitä koirista, olin juuri ylistämässä Rikin fiksuutta, kunnes katseeni kiinnittyi häiritsevään näkyyn.
Koira on kerällä, surullisen kuuluisa elin pitkänä, nuolee sitä ja takajalat viuhuvat hurmasta.
Multa kirjaimellisesti kuivui sanat huulille, rupesin änkyttämään (Miten sellaisessa tilanteessa kuuluisi reagoida?) ja ennen kuin ehdin sanomaan juuta tai jaata, irstailija saavutti kliimaksin ja ruikki omalle kyljelleen.
Melko pian lähdimme sieltä vetämään, emäntä naama punaisena oman "se on niin fiksu ja rauhallinen" -ekshibitionistinsa kanssa.
Vaan kyllä meikää rupes kerran hävettämään ihan saakelisti pari vuotta sitten kesällä ihan vain tuo oma irstas "sadetakkisetäni" (luojan kiitos puhun nyt vanhemmasta porokoirastani, EN avomiehestäni )...
[Älkää jatkako tästä eteenpäin lukemista, mikäli uroskoiran yliseksuaalisuus aiheuttaa ainoastaan voimakkaan ällöreaktion.]
Olin lenkkeillyt Keskuspuiston erääseen koirapuistoon.
Puistoon tuli vanhempi rouvashenkilö oman paimensukuisen lapinkoiranarttunsa kanssa. Juttelimme niitä näitä koirista, olin juuri ylistämässä Rikin fiksuutta, kunnes katseeni kiinnittyi häiritsevään näkyyn.
Koira on kerällä, surullisen kuuluisa elin pitkänä, nuolee sitä ja takajalat viuhuvat hurmasta.
Multa kirjaimellisesti kuivui sanat huulille, rupesin änkyttämään (Miten sellaisessa tilanteessa kuuluisi reagoida?) ja ennen kuin ehdin sanomaan juuta tai jaata, irstailija saavutti kliimaksin ja ruikki omalle kyljelleen.
Melko pian lähdimme sieltä vetämään, emäntä naama punaisena oman "se on niin fiksu ja rauhallinen" -ekshibitionistinsa kanssa.
