Toggle sidebar

NARSISTIN UHRI, TARINAASI KAIVATAAN!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sini83
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
S

Sini83

Vieras
Tarinaasi kaivataan!

Hei kohtalotoveri! Opiskelen sosionomiksi Seinäjoen Ammattikorkeakoulussa, ja teen opinnäytetyötä aiheesta ”Narsistin vaikutukset uhrin mielenterveyteen”. Haluan nostaa esille tämän vielä melko tuntemattoman (mutta valitettavasti meille kaikille niin tutun) aiheen. Haluan tutkia, kuinka eläminen narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän ihmisen kanssa vaikuttaa uhrin mielenterveyteen ja miten se ilmenee (esim. pelkotilat, huono itsetunto, traumatisoituminen, pelko, tukahdutettu viha ja sitä seurannut masennus). Monet kirjat myös esittävät ajatuksen, että uhri olisi jotenkin omalla toiminnallaan tai lapsuuden kokemuksilla osasyyllinen narsistin käytökseen. Mitä sinä ajattelet tästä?

Nyt tarvitsen siis juuri sinun apuasi! Kerro minulle tarinasi, niin saamme äänemme kuuluviin! Haluan korostaa, että itsekin narsistin uhrina ymmärrän, kuinka vaikeaa joistain asioista saattaa olla kirjoittaa. Kuuntele siis itseäsi ja kerro tarinasi sellaisena kuin haluat. Alla olevat kysymykset ovat vain auttamassa sinua alkuun!

· Miten tapasitte?
· Kuinka pian suhteen alkamisesta alkoi tuntua, että jokin on pielessä? Mistä huomasit sen?
· Mitkä tekijät saivat sinut jäämään suhteeseen? Koetko, että olet/olit jotenkin ”liian sinisilmäinen” tai ”helppo saalis”?
· Oletko joutunut kokemaan henkisen väkivallan lisäksi fyysistä, seksuaalista ym. väkivaltaa? Mikä vaikutti omaan hyvinvointiisi kaikista haitallisimmalla tavalla?
· Kuinka suhde narsistiin on vaikuttanut mielenterveyteesi (esimerkiksi itsetuntoon ja elämänhallintaan)?
· Haitko ammattiapua? Jos, niin mistä ja jos et, miksi?
· Mitä mielestäsi yhteiskunnan tulisi tehdä, että narsistien uhrien kärsimys saataisiin lopetettua ajoissa?

Voit lähettää tarinasi joko viestini jatkoksi tai sähköpostitse osoitteeseen Sini.Kirvesmaki@seamk.fi

Mitään henkilötietoja sinun ei missään nimessä tarvitse laittaa, eivätkä mitkään saamani tunnistettavuustiedot (nimi, sähköpostiosoite, nimimerkki…)leviä eteenpäin. Opinnäytetyöni on määrä valmistua keväällä 2009, jolloin se on luettavissa kokonaisuudessaan koulumme internet-sivuilta (www.seamk.fi/sosiaaliala) Toivon sydämestäni, että lähetät minulle tarinasi. Jokainen tarina on erilainen, mutta myös toisaalta niin pelottavan samanlainen. Auta minua viemään uhrien viestiä eteenpäin ja edesauttamaan sitä tulevaisuutta, jossa kenenkään ei enää tarvitse alistua narsistin tahtoon!

Rohkaisevin terveisin,

Sini Kirvesmäki
sosionomiopiskelija
Seinäjoen Ammattikorkeakoulu
 
Riittääkö, jos itse on maallikkona päätynyt siihen, että kyseessä on narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä vai pitääkö olla virallisesti diagnosoitu?
 
Toivottavasti kirja "Sata tapaa tappaa sielu - narsismin uhrit kertovat" on sinulle jo tuttu. Kustantajana Gummerus/Ajatus-kirjat. Siitä löytyvätkin pääpiirteittäin vastaukset esittämiisi kysymyksiin.
 
Siis tästä aiheestahan on saitit täynnä kirjoituksia ja kirjallisuutta löytyy. Mitähän uutta tietoa sun tutkimuksesi tuottaa? Käsitykseni mukaan ammattikorkeakoulutasoisissa lopputöissä tulisi olla jo tarkoitus tuottaa uutta tietoa ja siitä pitäisi jonkun hyötyä. Onko sinulla työelämän yhteistyökumppani tai tuleeko työstäsi julkaisu? Ei sitä kukaan käy kirjastossa lukemassa. Sinulla on itselläsi aika vahva ennakkoasenne asiaa kohtaan ja tutkijanhan tulisi olla puolueeton, jotta tutkimus olisi luotettava. Asia on tietysti sinulle ja monelle muulle henkilökohtaisesti tärkeä, mutta ei tuo ole tutkimuksellista. Taitaa olla osa omaa terapiaasi.
 
Ammattikorkeakoulun opiskelijat tekevat tutkimuksia oppiakseen tutkimukseen liittyviä perusasioita. Luotettavan tutkimuksen tekeminen on perusasia. Jos näistä opinnäytetöistä joku hyötyy, niin ainakin opiskelija ja myöhemmin ammatti-ihmisenä voi hyödyntää asiaa omassa työssään. Mitä tulee uuden tiedon tuottamiseen, ei ole tarkoitus tuottaa mitään mullistavaa tutkimustietoa; väitöskirjat tehdään sitä varten.
 
No, en nyt mitään mullistavaa väitöskirjalaatuista tietoa tarkoittanutkaan. En kuitenkaan laita tarinaani, sillä haluaisin sen käsittelijän olevan puolueeton. Nyt tutkijasta tulee selkeästi ilmi hänen oma kantansa asiaan ja uskon sen vaikuttavan tutkimukseen. Miksi kirjoittaa siitä, että kuinka kamalaa on elää narsistin kanssa, kun se vaan on tosiasia ja sen pystyy lukemaan monilta eri tahoilta jo. Lisäksi myös särähtää tuo sana narsisti. Kuinka moni narsistin kanssa seurustellut on todella varma, että puoliso on narsisti? Mielestäni se vaatii diagnoosia ja harva narsisti sitä lähtee hakemaan. Taitaa tarinoiden narsistien narsismit perustua kumppanin omiin johtopäätöksiin. Omalla ex-kumppanillani todettiin vihdoin ja viimein adhd, mutta kyllä siinä kaikenlaisia erilaisia persoonallisuushäiriöitäkin kirjattiin.
 
Hyviä kommentteja edellä opinnäytetyön suunnitteluun.

Lisäksi vielä yksi kysymys. Opinnäytteen aiheena on: ”Narsistin vaikutukset uhrin mielenterveyteen”. Arvioiko kirjoittava nimimerkki itse omaa mielenterveyttään? Kirjoittavatko aiheesta vain he, jotka on hakeneet apua asiantuntevilta hoitotahoilta?

Olettaisin, että narsistin jättämät jäljet voivat olla tunnetason traumoja, joita mielenterveyden näkökulmasta saatetaan pitää normaalin pettymyksen ja menetysten seurauksena. Tai ajatellaan, että "uhrin" itsetunto on valmiiksi ollut heikko ja hauras.

Narsismista on kirjoitettu ja kokemuksista kerrottu paljon mm. nettikirjoituksissa. Kuvauksia tunnekokemuksista on runsaasti ja niistä kaikista on voi tunnistaa yhteneviä piirteitä ja sävyjä. Vaikutus mielenterveyteen on kuitenkin ihan eri taon kysymys. Tulisiko opinnäytetyösi olemaan aiheen ja otsikon osalta relevantti.
 
Myös pohdin , onko kumppanini todella narsisti koska sitä ei ole lääkäri/psykologi diaknosoinut. Oma vahva näkemykseni sekä hänen kanssaan aiemmin aviossa ollut, olemme tulleet siihen johtopäätökseen että hän on narsisti. Ei ehkä sanan vahvimmassa merkityksessä, koska narsistiseen häiriöön voi sekoittua myös muita luonnehäiriöitä että myös normaalia käytöstä...Joten, etsitkö sellaisia uhreja joiden puolisolla/kumppanilla on tuo vahva narsistinen luonnehäiriö ?
 
no huh, huh!!
eihän kenenkään nytkään tarvitse suostua narsistin tahtoon. Suomessa jokaisella täysi-ikäisellä on vapaus valita kenen kanssa on tekemisissä.
Sitäpaitsi millä perusteella joku on narsisti ja joku ei... eikö ne enemmänkin ole piirteitä, joita toisilla on enemmän ja toisilla vähemmän. Minusta on väärin leimat jotkut ihmiset pahoiksi. ehkä olisi parempi että kävisit omat kokemuksesi läpi jollain muulla tavalla.
 
Monet näistä "uhreista" ovat itse henkisesti sairaita. He näkevät toisen narsistina, jos eivät tälle kelpaa. Taudin kuvaan kuuluu myös liioittelu, ylireagointi, omien virheiden näkemisen puute ja niiden hyväksyminen jos ne jostain syystä myöntää ja täydellinen oman vastuun puute. Kaikki on aina jonkun toisen tai olosuhteiden syy.
 
Siis vielä jäin todella myös miettimään tätä "uhria". Siis miten sen määrittelee. Uhri on mielestäni voimakas sana ja tässä tilanteessa siinä on voimakas tutkijan oma tunnelataus mukana. Miten mielenterveys määritellään? Miten tutkija varmistaa, ettei "uhrilla" ole entuudestaan mielenterveyspulmia? Mitkä ovat uhrin taustat? Voihan olla, että "uhri", jolla on vahvat käsitykset oikeasta ja väärästä, ei yksinkertaisesti jää narsistin rinnalle kärsimään ja "uhriudesta" ei tule pitkäaikaista tai sitä ei edes pääse syntymään.
 
Sain kuulla vasta paljon jälkeenpäin, että ex-miehelläni oli todettu narsistinen persoonallisuushäiriö. Olen lukenut siihen kuuluvista oireista ja käytöksestä, enkä edelleenkään tunnista häntä niistä. Joten en voi sanoa kokeneeni, että hänen "sairautensa" olisi vaikuttanut minuun mitenkään. Voi tietysti olla, että suhde kariutui nimenomaan vahvaan itsetuntooni, jolloin en ollutkaan sopiva narsismin lähteeksi. Tämä kuitenkin pelkkää spekulointia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja _ninnuli_:
Sain kuulla vasta paljon jälkeenpäin, että ex-miehelläni oli todettu narsistinen persoonallisuushäiriö. Olen lukenut siihen kuuluvista oireista ja käytöksestä, enkä edelleenkään tunnista häntä niistä. Joten en voi sanoa kokeneeni, että hänen "sairautensa" olisi vaikuttanut minuun mitenkään. Voi tietysti olla, että suhde kariutui nimenomaan vahvaan itsetuntooni, jolloin en ollutkaan sopiva narsismin lähteeksi. Tämä kuitenkin pelkkää spekulointia.
Click to expand...

Tämäpä mielenkiintoista: onko siis vahvalla itsetunnolla jotain tekemistä sen kanssa että jotkut pääsevät narsisteista helpommalla eroon?
 
Alkuperäisen aloittajan tutkimussuunnitelma on mielestäni liian laaja. Onko ohjaajasi samaa mieltä? Tutkimusaiheen rajaaminen on tärkeä, jo yksikin olettamus tuosta aiheryppäästä riittäisi varmaan opinnäytetyön aiheeksi.
 
Kovasti on tutkimusaihe saanut osakseen kritiikkiä. Itse koen, että aihe on tutkimuksellisesti ihan ok. Tutkimuskysymyshän elää aluksi koko ajan eikä sen vuoksi ole välttämätöntä rajata sitä heti kovin tarkasti. Toisekseen kyseessä tuskin on tutkimus, jossa ehditään kausaalisuhdetta malliin "x->y". Toisekseen minusta on erittäin mielenkiintoista juuri se, miten narsistin uhrit itse kokevat narsistin vaikuttaneen mielenterveyteensä. Kyseessä on subjektiivinen kokemus, joka kadottanee osan mielenkiintoisuudestaan, jos sitä pyöritellään pelkästään korrelaatiokertoimien maailmassa. Tutkimus tukee hyvin sosionomin työelämän vaatimuksia, koska me ihmiset vaikutamme toisiimme välillä todella vahvasti, vaikka emme niitä syitä aina tiedostaisikaan. Aihe on varmasti mielenkiintoinen ja tunteita herättävä, koska tässäkin ketjussa on jo mukana monenlaista mielipiteenilmaisua.
 
Kyllä. Narsistilla on yleensä ehkä tiedostamaton tarve "omistaa" toinen ihminen. On osittain oma valinta suostuuko itse toisen "omistettavaksi". Ihminen jolla on terve itsetunto, tajuaa ettei kenelläkään ole oikeutta "omistaa" häntä. Hän tajuaa ettei hänen tarvitse olla tekemisissä niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa ei halua olla tekemisissä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pöhkö-85:
Kyllä. Narsistilla on yleensä ehkä tiedostamaton tarve "omistaa" toinen ihminen. On osittain oma valinta suostuuko itse toisen "omistettavaksi". Ihminen jolla on terve itsetunto, tajuaa ettei kenelläkään ole oikeutta "omistaa" häntä. Hän tajuaa ettei hänen tarvitse olla tekemisissä niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa ei halua olla tekemisissä.
Click to expand...

Tämä oli kyllä oikeasti mielenkiintoinen tieto.

Olen nimittäin usein vuosien varrella ihmetellyt miten pääsin niin helpolla eroon ryhtymällä "omaksi inohottavaksi itsekseni" henkilöstä joka mielestäni omasi tämä naristisen luonteen.

Entisen vuosikymmenen kestäneen henkisenväkivallan uhrina tiesin miten sanoilla lyödään+ osutaan ja kun aloin pitää kampoihin, niin miehestä ei jäänyt kuin märkä läiskä ja sen jälkeen se aika pian häipyi.

Ehti se siinä sitä ennen harmillisesti kyllä ylitseni kulkea sen varran monta kertaa, että jotain traumoja onnistuin siitäkin ihmis-suhteesta saamaan.
 
Henkilö, joka on kokenut narsistin ja selvinnyt siitä, PLUS käynyt asian läpi niin että tietää mistä on kyse, ja miksi joutui tilanteeseen, ei yleensä joudu siihen uudelleen. Jos käykin sellaisessa suhteessa, lähtee suht' aikaisessa vaiheessa pois. Kaikkia narsisteja tosin ei tunnista heti, mutta kaikki ne tunnistaa ainakin ajan kanssa.
 
En tiiä, mut silti kalskahtaa mun korvaan pahalta tuommonen ihmisten lokerointi tämmösissä asioissa varsinkin jossa asiat ei ole niin... absoluuttisia...
 
Siis hienoa, että on tullut keskustelua! Tosin hiukan ovat puurot ja vellit menneet sekaisin, joka johtunee siitä, että aihe on toisille erittäin arka ja läheinen ja nostaa tunteet pintaan. Itse olen elänyt parisuhteessa seitsämän vuotta miehen kanssa, jolla on narsistisia piirteitä. Lopulta hänellä on diagnosoitu adhd, mutta se ei ollut ainoa diagnoosi. Lisäksi olen työskennellyt kymmenisen vuotta naisen kanssa, jolla oli myös voimakkaita narsistisia piirteitä. Välillä töissä oli todella rankkaa tämän naisen käyttäytymisen takia. Naisen sairas käyttäytyminen kohdistui työtovereihin ja asiakkaisiin. Olen joka solullani kokenut narsismin henkisen ja fyysisen karmeuden, mutta olen tässä puhunut opinnäytetyöstä ja sen luotettavuudesta.
 
Ihmisten ns.lokerointi voi kuulostaa pahalta, mutta jos tekee ihmissuhdetyötä ammatikseen, niin on oikein hyvä, että osaa tiedostaa sen, etteivät kaikki ole mieleltään/ajatustavoiltaan samanlaisia perustyyppejä. Ihmissuhdetyössä/auttamistyössä ollaan päivittäin tekemisissä ihmisten kanssa, joiden oma ajatusmaailma voi olla valovuosien päässä ns. normimaailmasta (onko tällaista edes olemassa?) ja silloin joutuu pakosti pohtimaan, mistä tässä oikein on kyse. Kun esim. tapaa ensimmäisen psykopaattisia piirteitä omaavan ihmisen, huomaa kyllä, että tässä on nyt jotain outoa ja silloin on hyvä refletoida omia tuntemuksia esim. tutkimuksia vasten ja pohtia, mistä tässä voisi olla kyse, vaikkei olisikaan mitään diagnoosia antamassa.
 
ihminen niin kauan on jonkin/jonkun "uhri" kun ALISTUU tämän vallan alle. Ei ole mitenkään noloa myöntää olevansa uhri. Vai oletko sitten vapaaehtoistyöntekijä vai muuten vain omasta halustasi hakeutunut narsistin seuraan? Hyvällä itsetunnolla varustetun ihmisen luulisi huomaavan narsistin! Viittauksena siihen, että ainoastaan heikkoitsetuntoiset uhriutuvat. Ihminen on kuitenkin sen verran helposti muokattavissa, että se alkaa uskoa mitä tahansa kun sitä levyltä säännöllisesti syötetään. Ikävää, mutta ette tekään "epäuhrit" ole kaikkivoipia!
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa