Narsistien lapsia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tytär
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tytär

Vieras
Taas on yöunet menneet, kun narskuisäni otti ystävällishenkisesti yhteyttä, kertoen uudesta koiranpennusta ja lapsille rakentamastaan lelusta.

Muutama viikko sitten pisti välit poikki, sitä ennen haukkui ja lähetti liudan vihjailevia ja ilkeitä viestejä. Nyt ei varmaan muista siitä mitään ja syyttäisi riitaiseksi "äitini sukunimi tähän väliin", jos muistuttaisin asiasta.

Kaippa tässä voisi muutama viikko mennä ihan rauhallisesti, mutta sitten iskisi luultavasti sen puukon taas selkään.

Narsistien tuki ry tiedetään joo, mutta siellä kestää pitkään että saa vastauksia.

En varmaan pysty koskaan laittamaan välejä lopullisesti poikki, mutta tuskin tuo enää kymmentä vuotta kauempaa. Toisaalta siinäkin ajassa ehtii saada paljon pahaa oloa aikaan.
 
Mun äitini on alkoholisti vahvoilla narsistisilla piirteillä ja isässä ihan samaa vikaa. Jotenkin ne vaan pitää otteessaan, että välejä ei saa kokonaan poikki. Ja puhuu pyörryksiin niin että lopulta itsekään ei tiedä mikä on totta ja kauhea syyllisyys painaa. Pakko vaan pitää pää selvänä ja järki kirkkaana, elää omaa elämäänsä ja koittaa tasapainoilla. Ei ole helppoa.
 
Isälläni on vahvasti narsistisen persoonallisuushäiriön piirteitä sekä alkoholismi. Viime kesänä olin viimeisilläni raskaana ja erään hänen "kohtauksensa" jälkeen sain vihdoin itseni koottua ja sanottua suoraan että kerran jos vielä tämmöstä tulee niin ei tule olemaan missään tekemisissä lapsenlapsensa eikä meidän kanssa enää sen jälkeen. Nyt ollaan kohta vuoden verran oltu asiallisesti, mutta tiedänhän minä että jossain vaiheessa se taas repeää, ihan mistä syystä tahansa. Itse olen koko lapsuuteni ja aikuisuutenikin saanut pelätä ja kärsiä, oman lapseni ei enää todellakaan tarvitse!
Tuo on ärsyttävintä kun pitäisi olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan..Mutta narsistit itse elävät niin vahvasti siinä omassa todellisuudessaan, että unohtavat itse oikeasti tämmöiset kiusalliset tilanteet. Jos otat puheeksi, että muistatkos mitä pari viikkoa sitten teit, tulee vastaukseksi että mitä te minua vainootte, en minä ole mitään sellasta tehnyt/sanonut?!
 
Mun isäni täyttää kaikki narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän tunnusmerkit. Ja kaikenlaista on hänen taholtaan koettu niin lapsuudessa kuin aikuisuudessakin...

Mun tuntemukset ovat tosi ristiriitaiset ja hämmentävät. Toisaalta hän on mun ainoa isäni ja hyviäkin muistoja on paljon, rakastan isääni kaikesta huolimatta. Toisaalta olen katkera ja vihainen ja kysyn, millä oikeudella hän pilasi osan mun lapsuudestani ja nuoruudestani ryyppäämällä ja harjoittamalla hirveää henkistä väkivaltaa äitiä ja meitä lapsia kohtaan.

Välit ovat olleet poikki monta kertaa isäni kirjavista tempauksista johtuen, puhevälit ovat kuitenkin aina jossakin vaiheessa palautuneet vaikkei isäni tietenkään ole koskaan anteeksi pyytänyt. Ja taas jossakin vaiheessa huomaan hänen loukanneen minua jollakin tavalla...

Ei ole helppoa ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja SiviThePoodle:
Mun äitini on alkoholisti vahvoilla narsistisilla piirteillä ja isässä ihan samaa vikaa. Jotenkin ne vaan pitää otteessaan, että välejä ei saa kokonaan poikki. Ja puhuu pyörryksiin niin että lopulta itsekään ei tiedä mikä on totta ja kauhea syyllisyys painaa. Pakko vaan pitää pää selvänä ja järki kirkkaana, elää omaa elämäänsä ja koittaa tasapainoilla. Ei ole helppoa.

Kiitos vastauksestasi.
Mä en vaan pystynyt vastaamaan mitään siihen viestiin... Kunpa se olis vaan unohtanut mut. Joo viinaa vedetään sielläkin päässä. Nyt peataan korteilla "koiranpentu" ja "leluja lapsille".... Huoh. Se ei varmasti sairaana ihmisenä pysty kunnolla huolehtimaan pennusta.

Lannistavaa.
 
Kamalaa, tuosta "Löytyy" kirjoituksen lopusta tuli mieleen, et mun veljellä taitaa olla narsistisia piirteitä, sen ajatuksen juoksu on aina ollut outo, mutta syy taitaa olla nut narsistiset piirteet.
Mä olen aina luullut et narsisti on myös hieveän tarkka esim. siisteyden ja järjastyksen suhteen, sitä veljeni ei ole, sillä en ole narsistia epäillyt. Vai olenko ihan hakoteillä??
 
Kiitos teillekkin vastauksistanne, niistä on paljon apua.

Olen alkanut puhumaan ihan suoraan sukulaisille, jotka ihmettelevät "herkkänahkaisuuttani" ja "tunnekylmyyttäni" yms, että kun sillä on tuo persoonallisuushäiriö niin ei se oo helppoo.
Ihan tuppisuiksi järkyttyvät, mutta kukaan ei ole vielä väittänyt minulle vastaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kamalaa, tuosta "Löytyy" kirjoituksen lopusta tuli mieleen, et mun veljellä taitaa olla narsistisia piirteitä, sen ajatuksen juoksu on aina ollut outo, mutta syy taitaa olla nut narsistiset piirteet.
Mä olen aina luullut et narsisti on myös hieveän tarkka esim. siisteyden ja järjastyksen suhteen, sitä veljeni ei ole, sillä en ole narsistia epäillyt. Vai olenko ihan hakoteillä??

Ei välttämättä liity narsismiin siisteysintoilu, ei ainakaan meillä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kamalaa, tuosta "Löytyy" kirjoituksen lopusta tuli mieleen, et mun veljellä taitaa olla narsistisia piirteitä, sen ajatuksen juoksu on aina ollut outo, mutta syy taitaa olla nut narsistiset piirteet.
Mä olen aina luullut et narsisti on myös hieveän tarkka esim. siisteyden ja järjastyksen suhteen, sitä veljeni ei ole, sillä en ole narsistia epäillyt. Vai olenko ihan hakoteillä??

Olet, sillä meidän iskä kerää kaikki rojut, kodin ja omakin hygienia ihan retuperällä mutta narsku on vaikka voissa paistaisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kiitos teillekkin vastauksistanne, niistä on paljon apua.

Olen alkanut puhumaan ihan suoraan sukulaisille, jotka ihmettelevät "herkkänahkaisuuttani" ja "tunnekylmyyttäni" yms, että kun sillä on tuo persoonallisuushäiriö niin ei se oo helppoo.
Ihan tuppisuiksi järkyttyvät, mutta kukaan ei ole vielä väittänyt minulle vastaan.

Tämä on myös vaikea asia, narsistihan osaa olla erittäin supliikki seuramies ja hämää helposti jopa lastensuojeluviranomaiset yms. jutuillaan. Välttämättä siis kukaan perheen ulkopuolinen ei tiedä eikä osaa aavistaakaan mitä kodin seinien sisäpuolella tapahtuu...

Minä tiedän että isäni on puhunut perättömiä ja väänneltyjä asioita omasta perheestäni, mutta en enää jaksa välittää. Saattaa kännipäissään soitella miehenkin vanhemmille ja jauhaa juttujaan, onneksi jo tietävät tämän tapauksen..
 
Mun ex oli narsku ja tosi tarkka siisteydestä,matonhapsuja suoristeli,olemattomia muruja ja nyppyjä keräili alituiseen,kaukosäätimet suorassa rivissä ja kaikki asiat just tarkalleen tietyllä tavalla/paikalla...
 
Alkuperäinen kirjoittaja milla:
Mun ex oli narsku ja tosi tarkka siisteydestä,matonhapsuja suoristeli,olemattomia muruja ja nyppyjä keräili alituiseen,kaukosäätimet suorassa rivissä ja kaikki asiat just tarkalleen tietyllä tavalla/paikalla...

Juu, kuullostaa vielä pelottavammalta. Onneksi? on nykään ex!
 
Mun ex-mies, lapseni isä, on narsistinen. Se on just sellanen että välillä saa mut uskomaan että voidaan olla kavereita ja hyvissä väleissä ja sitten kun päästän tarpeeks lähelle, niin iskee sen puukon selkään.
 
Exäni on narsisti ja olen erittäin huolissani, miten se asia tulee vaikuttamaan poikaani. Välimme ovat erittäin huonot, tapaamisia on toisinaan. Emme ole vielä päässeet sopuun niistä. Aikaisemmin on tavannut poikaa silloin, kun itselle se on passannut, on saattanut olla pitkiä, monen kuukauden pausseja välillä. Keväällä vihelsin pelin poikki, että nyt on tehtävä asiat niin kuin ne kuuluisi tehdä. Siitä lähtien on uhkaillut käräjillä, milloin milläkin syyllä ja kaikki on ollut vaikeaa.

Asian tekee vaikeammaksi se, että poika palvoo isäänsä yli kaiken. Johtuen kyllä täysin epärealistisesta kuvasta, minkä on isästään saanut. Minua pelottaa paljon, miten narsistisuus tulee vaikuttamaan lapseeni myöhemmin. Ahdistuuko hän ja muuta sellaista, tai voiko narsistinen luonne periytyä.

Jos jollain on halua, niin voisin mielelläni keskustella vaikka y-viestein. Tai sitten joskus toiste, kun just nyt ei ihan kerkiä.
 
Oon lähes koko lapsuuteni kärsinyt isästäni. Oon kokenut kaiken isän alkoholismista perheväkivaltaan, mutta vasta aivan lähiaikoina oon tajunnu, että onhan tässä vielä jotakin muutakin pielessä. Päädyin vahingossa lukemaan lehden artikkelin narsismista ja tunnistin heti samoja piirteitä omassa isässäni. Aloin tutkimaan tätä sairautta paremminkin ja kun nyt luin noita edellisiä vastauksia niin kaikki loksahti aivan paikoilleen: isäni on alkoholismin ja väkivaltaisuuden lisäksi vielä narsistinenkin. Ei sentään mikään psykopaatti, mutta joka tapauksessa samoja piirteitä kuin muillakin sitä sairastavilla.

Isäni on uskomattoman hyvä manipuloimaan. Hän puhuu ummet ja lammet puolelleen ja saa minut jopa joskus epäilemään omia silmiäni. Sen lisäksi hän on mielestään aina oikeassa, vika löytyy kyllä aina jostakusta muusta. Hän ei tunnista omia virheitään, vaikka ne tuotaisiin hänelle aivan nenän eteen todisteiden kanssa. Tempauksiensa jälkeen taas seuraavana päivänä isä on kuin mitään ei olisi tapahtunut, on taas mielistelevä ja ystävällinen. En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Olemme äitini kanssa jo monet kerrat olleet aikeissa pakata laukkumme lopullisesti, mutta jotenkin isä saa aina säälimään itseään siten, ettei siitä koskaan tule mitään.. Olen aivan loppu tilanteen kanssa.
 
Isäni oli narsisti eli kaamea lapsuus ja etenkin nuoruus. Vanhempien viikkojen mykkäkoulua. Vanhempi sisko tappeli/riiteli sen kanssa mutta en minä.
Kuolemastaan jo vuosia ja itselläkin ikää, vuosikausia olen unissani tapellut/riidellyt isäni kanssa. Unessa näköjään uskallan sille sanoa vastaan ja uhata käydä päälle.
Kait tää on jotain terapiaa?
Alkoholia ei käyttänyt eli kaikki paha/ilkeily tapahtui selvinpäin eli hän oli erittäin ilkeä ihminen. Se oli vielä pahempaa kun ei voinut laittaa edes alkoholin syyksi. Lapsena jo päätin, että mahdollisia lapsiani en lyö enkä käytä henkistäkään väkivaltaa. Onneksi se on pitänyt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja milla:
Mun ex oli narsku ja tosi tarkka siisteydestä,matonhapsuja suoristeli,olemattomia muruja ja nyppyjä keräili alituiseen,kaukosäätimet suorassa rivissä ja kaikki asiat just tarkalleen tietyllä tavalla/paikalla...

Tuo nyt on lähinnä perfektionisti, pedantti ihminen. Ei mitään narsismia. Lukeudun hieman samanmoiseksi itsekin, ehkäpä se on peruja traumatisoivasta lapsuudesta tms.
 
Alkuperäinen kirjoittaja SiviThePoodle:
Mun äitini on alkoholisti vahvoilla narsistisilla piirteillä ja isässä ihan samaa vikaa. Jotenkin ne vaan pitää otteessaan, että välejä ei saa kokonaan poikki. Ja puhuu pyörryksiin niin että lopulta itsekään ei tiedä mikä on totta ja kauhea syyllisyys painaa. Pakko vaan pitää pää selvänä ja järki kirkkaana, elää omaa elämäänsä ja koittaa tasapainoilla. Ei ole helppoa.

sama juttu, tosin isä ei juo mitää mut on varmasti päästänsä sekaisin kun vielä kattoo äitiä ja sen ufojuttuja! tsemppiä! tosiaan oon tuosta aiheesta istunut terapiassa miettii miten katkaista välit.. :headwall: hyvin menee siis =)
 
Mun äiti on erittäin vahvasti narsistinen, erittäin vallanhimoinen yms.. toisiin nähden. On aina ollut. Nyt vasta aikuisena, on ollut erittäin vapauttavaa ymärtää, ettävika ei olekaan minussa, kun en tunne häntä kohtaan mitään tunteita.
Monet ihmiset eivät ymmärrä, miksi en pidä häneen juurikaan mitään yhteytt, koska "hänhän on niin mukava ja ihana ihminen". Narsisti kun on mestari valehtelmaan ja manipuloimaan.
Minulle ei merkkaa mitään muiden ihmisten mielipiteet, huolehdin vaan tarkaan omasta perheestäni, etteivät joudu sman pirullisen manipuloinnin alle kuin minä aikanaan. Ja itseäni myös suojelen. perheeni tarvitsee minua, ja muutenkaan en halua olla tekemisissä ihmisen kanssa, jolla on vain huonot vaikutuksen aina olleet minuun. ja paljon muuta olisi vielä...en vain osaa ja jaksa kirjoittaa....
 
Kesti 32 vuotta ennen kuin tajusin mistä kaikki riidat ovat perheeni sisällä aina johtuneet. Isäni on narsisti. Muutin kotoa 18-vuotiaana, oli todella paha olla. Huutamista, riitelyä, vähättelyä,tavaroiden lentmistä, nälvimistä jne. Olin poissa yhteensä yli 10 v kotipaikkakunnaltani paeten pahaa oloa. Isäni on todella narsisti.. kaikki kriteerit narsistista täyttää. Luin kuin omaa perhe elämää Narsistien tuki ry:n sivulta. Ongelmana oli että äitini kielsi koko asian vuoden ajan. Kun ajauduimme pattitilanteeseen nostin kissan pöydälle ja huomasin että isä oli sanonut yhtä äidille ja toista minulle -ja olimme ilmiriidoissa äitini kanssa. Vaikeaksi tekee asian myös se että veljelläni on joko paljon opittuja narisitisia piirteitä tai on narsisti sillä olemme huonoissa väleissä. Meillä on 9 vuotta ikäeroa ja hän on uhannut minua puukolla 2 kertaa ja sanonut että hakkaisi minut jos olisin miespuolinen. Äitini on vanhoillinen, aina oman poikansa puolella teki hän mitä tahansa. Puukko jupakan jälkeen äitini kysyi minulta että mitä sanoin ensin että veljeni uhkasi veitsellä. Äitini on siinä mielessä vanhoillinen että luulee tekevänsä oikein passatessaan ainoan poikansa myös joka asiassa. Hänen ei ole koskaan tarvinnut tehdä mitään. Isä vihaa äitiä ja toisinpäin. Isälle minä ja veljeni ollaa vuoronperään suosiossa tai epäsuosiossa. Isältään veljeni sai 10 000 e auton 18-vuotis lahjaksi. Minä en saanut, olenhan tyttö. Myöhemmin setäni oli lupaamassa auttaa minua asunnon ostamisessa, mutta lahjoitti valehtelevalle veljelleni 40 tuhatta euroa. Joka kerta kun käyn kotona olen traumatisoitunut kaikesta riidasta, valehtelusta, vähättelystä jne. etten ole taas puoleen vuoteen käynyt..
 

Yhteistyössä