V
"vieras"
Vieras
Minä en oikein tiedä miten minun pitäisi toimia. En ole ollut vuosikausiin missään yhteyksissä isääni, hän on narsisti ja kyllästyin lopulta kuulemaan kaikkea p***aa häneltä. Nämä vuodet on olleet minulle henkisesti helpompia näin. Nyt kuitenkinisä on hyvin sairas ja yritti tässä eräänä päivänä minulle osittaa ensimäistä kertaa 7vuoteen. En vastannut. Mieleen tulvahti kaikki se henkinen tuska minkä hän aiheutti. Mutta mieleen tuli tietysti myös ne hyvät ajat.
En usko että narsisti pystyy muuttumaan, eihän hän koskaan tajua että on itse tehnyt jotain väärin, vaan syy on aina muissa. Senpä takia mietin, jaksanko ottaa hänet taas taakaksi ja helpottaa hänen oloaan viimeisinä vuosina/kuukausina väittämällä että olen antanut anteeksi. Siihen en varmaankaan oikeasti pysty. Mietin sitäkin, jääkö asia painamaan minua itseäni, sitten kun on myöhäistä.
Mutta kun mä en tiedä jaksanko henkisesti enää sitä samaa p***aa
Mitähän mun pitäisi tehdä? Kirjeen kirjoitin silloin joskus, jossa kerroin miltä minusta tuntuu ja millaisena tilanteen koen, mutta vastauskirje joka tuli, oli vain syyttelevä ja minun kuulema olisi pitänyt pyytää anteeksi kaikkea, ei hänen. Eli kirjeen kirjoituskin tuntuu turhalta, ei ole vaan nää mitään sanottavaa.
En usko että narsisti pystyy muuttumaan, eihän hän koskaan tajua että on itse tehnyt jotain väärin, vaan syy on aina muissa. Senpä takia mietin, jaksanko ottaa hänet taas taakaksi ja helpottaa hänen oloaan viimeisinä vuosina/kuukausina väittämällä että olen antanut anteeksi. Siihen en varmaankaan oikeasti pysty. Mietin sitäkin, jääkö asia painamaan minua itseäni, sitten kun on myöhäistä.
Mutta kun mä en tiedä jaksanko henkisesti enää sitä samaa p***aa
Mitähän mun pitäisi tehdä? Kirjeen kirjoitin silloin joskus, jossa kerroin miltä minusta tuntuu ja millaisena tilanteen koen, mutta vastauskirje joka tuli, oli vain syyttelevä ja minun kuulema olisi pitänyt pyytää anteeksi kaikkea, ei hänen. Eli kirjeen kirjoituskin tuntuu turhalta, ei ole vaan nää mitään sanottavaa.