näppy

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Näppylä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No kyllä pitää, ja ehdottomasti.
Ja kysy vielä jotakin muutakin.
Nyt anna tulla koko painolasti,
mikä kalvaa lihaa ja luutakin.

Kysy nyt kaikki ja minä vastaan.
Nännit ja muut kun selkiytyy,
voit alkaa sitten miettiä, oikeastaan,
mikä olevaisen onkaan syy.

 
Ainokaisesta kasvoi iso ja riski,
kun hän näistä pienistä
maitoa litki.
Eipä näitä pieniä kannata surra,
turha kai näiden vuoksi
on hammasta purra.
Ehkä nämä vielä joku huolii,
ja puseroni pois
päältäni kuorii.
 
Onneksi olkoon, on lapsesi rakas.
Halusti, varmaan, myös moni mies,
aukoisi hellästi nappisi, liivin hakas,
korviisi kuiskien - halusta hehkuin kuin lies -
etsisi rintasi, silittäis, suukotteleisi,
nännejä katsoen, ihastuin, poveen painaisi pään,
huulensa niille näykkien, kiusaten veisi,
toivoen, luottaen, anoen: Sallithan tään.

 
Kyllä vauvalla on helpompi saada ote isosta nännistä, mutta kyllä rintakumi ajaa asian myös pieninännisellä. Vauvallehan ne on oikeesti tarkoitettu, miehen takia ei kande päätään vaivata tällä asialla
 
Kiitos, on lapseni minulle rakas,
hänhän mulle viimein, mummuuden takas
Kenties, kuulen korvissani kuiskeen,
ja huulillani armaan suukkojen muiskeen.
Etsien, rintani ja nännin pään,
tälläisen päivän mä vielä nään.
En ole nuori,
enkä vielä muori,
pelkäämättä sitä,
et kukaan ei mua huoli.
On minussa vielä, toinenkin puoli,
se on pikkuinen, takapuoli.
 
Suo anteksi, ihan nuoreksi luulin
sinut, kun huolesi ensiksi kuulin.

Ja kirjoittelin kuin tytöille hupsuille
jotka tuskailee muodoille, karvatupsuille.

Olet aikuinen nainen, hurmaava, hempeä
tulee varmasti eloosi hellyyttä, lempeä.

Jo nännisi mieleen toi muistoja moisia.
Parempi etten pohdi sinusta puolia toisia.

Sääli siis miestä jo ukkoutuvaa,
älä lanteittes kaaria enemmin kuvaa.
 
Anteeksi ei pyydellä tarvi,
Tämähän on jo pikkuinen harmi.

Joskus tulee vaan hupsuja mieleen,
ja yritin sitten tarttua, runo kieleen.

Aikuisia ollaan,
pitäis vaan painaa pollaan.

En kyllä sääli,
minulla on hoikka sääri.

Saa sitä välillä hupsutella,
Ilman, että tarvii tupsutella.



 
Krhm, niin nyt palataan asiaan,
tahtoihminen sanoo ja rykäisee.
Ja lukitaan tämä juttu rasiaan,
se ennen kuin liiaksi polveilee.

Siis mitä nyt tuli todistetuksi
ei nänneistä kannata surra niin.
Sai charmisi melkein viekoitetuksi
minut ajatuksiin levottomiin.

Tiedä vast'edes, aika pakkaus
taidat olla, tytär Eevan tosi.
Sinut vielä kohtaa lempi, rakkaus,
ja muista tämä pikku istuntosi.

Nyt kone kiinni ja nukkumaan
näethän kauniita. kilttejä unia.
Älä turhia murehdi, muista vaan
elämän iloja kertautuvia.







 
Itseni vaatteilla valjastan,
ennen kuin pyllyni paljastan.

Pöksyillä piilota tupsun,
Niin karkoitan ajatuksen hupsun.

Sukat laitan sääreen,
niinkuin silkki kääreen.

Mekon jossa on kukkia,
Etten ärsytä ukkia

Laitan kengt kinttuun,
Niin ei ajatukses mee linkkuun.

Olen pieni pakkaus,
Löytyy vielä rakkaus.

Illalla voin kaiken riisua,
ettei tää olisi niin pliisua


 
Ihan hauska kanssasi runoilla,
ja löydät kyllä oikea riimit.
Näin juonia, sanoja punoilla,
unohtaa tilanteet ekstriimit.

Noista aamutoimista vielä kysyn
kai nännisi piilotit pitsiseen pesään,
ennenkuin keinuvin askelin läksit
aurinkoiseen tuoksuvaan kessän.
 
Kun kurkistin runo rasiaan,
tulin tarkastelleeksi asiaa.

Siellähän ne piilossa pitsisessä pesässä,
nauttien olostaan lämpimässä kesässä.

Pikkuisen olivat kasvaneet varmaan,
jos en tiedä, niin kyllä mä arvaan.

Kesäkös se siellä rinnoissa häärii,
Ja tuuliko se vilvoitta ihanasti säärii.

Pyllyn posketkin punasteli,
kun niitä pikkasen ravisteli.



 
Sinun kelpaa, tuuli vilvoittaa sääriä,
kesä rinnoissa asuu ja villitsee.
Minun päiväni täytyi frakissa hääriä,
ne vetimet miehen hillitsee.

Nyt on hikinen, vasynyt, ärtynyt olo,
eikä päivän ohjelma vielä ohi,
Vielä rientoihin lähtee tämä miespolo.
hyvä ettei toisia kiukussa sohi.
 
Suuret on juhlat, kun on frakki ylläs.
ja askeleesi varmaan rehti ja ylväs.

Jos on niin hiki, että vaahtokin pyllyssä,
kyllä se lähtee illalla kylvyssä.

Älä sinä ärtyynny miespolo,
kohta on varmaan parempi olo.

Äläkä sinä siellä, toisia sohi,
juhlat on varmaa, kohta ohi.

Jos ei asusi kovasti purista,
niin anna aatoksen vaan surista.

Hyvä kun on mieli,
niin liukas on myös kieli.


 
No nyt on koettu
akateemista aktia,
ja puheita hoettu,
yhä kiihtyvää tahtia.

Onneksi nostettu
maljakin muutama
kurkkua kastettu.
Se nyt märkä kuin ruutana.

Ai frakinko laita?
Se kaapin nurkkaan.
Ja se hionnut paita
pesupunkkaan.

Renikat heitetty
lipaston lootaan,
kahvikupponen keitetty,
tässä itseä kootaan.

 
Niin on koettu,
eikä itseämme noettu.

Kiihtynytkö tahti,
käynyt niin kuin sahti.

Maljoja ei oo nostettu,
aika vaan on ostettu.

Miten on sun laita,
riimit on kuin aita.

Taidan jäädä kiikkiin,
laitan sen omaan piikkiin.

Vaatteita ei pois päältä heitetty,
ja täälläkin on kahvit keitetty.

Olen kohta omassa punkassa,
ja pukuni nätisti pinkassa

 
Menehän nännykkä
punkkaasi omaan.
Sammuta kännykkä.
Pesääsi somaan,
asetu kieppiin
vedä peittoa korviin,
Jaa ... ovi ensiksi säppiin,
ettei sen taakse lorviin
jää yöjalkainen kukaan,
jonka mielessä häärii
mielteitten mukaan,
ne nännit, peppu tai sääri.
Silmäsi sulje,
huokaise syvään,
ja kohta jo kulje
untenmaahsi hyvään....
Jos, unen kesken oi
kätes vierusta tapaa,
niin fantasioi,
on ajatus vapaa.

 

Yhteistyössä