Naisten syrjähypyt

[Kiinnostunut, 50v]

Kun täällä voi kertoilla anonyymisti kokemuksistaan, niin minua kiinnostaisi tietää kuinka moni teistä naisista on ollut avioliitossaan uskoton. Tilastoja on lehdissä, naisten ja miesten uskottomuudesta.
Itse olen keski-ikäinen mies ja joitakin kertoja matkan varrella olen käynyt vieraissa. Silti en pidä itseäni kovin syntisenä, enkä syyllistä myöskään naisia, joilla on samoja kokemuksia. Itse asiassa tuntuisi ihmeelliseltä, jos en olisi kertaakaan pitkän avioliiton aikana tutustunut muihin naisiin myös intiimisti, kun seurustelu oman vaimon kanssa alkoi alle kaksikymppisenä.
Entä sinä, arvoisa rouva?

 

[Naitu]

Minä olen ollut vakavassa sivusuhtessa kaksi kertaa, olen asunut näiden miesten luona hetken, peräti olen rakastanut heitä tosissani ja paljon, mutta...olen kuitenkin palannut oman aviomieheni luo "häntä koipien välissä", kun jostain syystä on tullut häntä ikävä. Myöhemmn olen katunut etten jäänyt ensimmäisen sivusuhteen luokse...

 

[melkein samanikäinen]

Kun täällä voi kertoilla anonyymisti kokemuksistaan, niin minua kiinnostaisi tietää kuinka moni teistä naisista on ollut avioliitossaan uskoton. Tilastoja on lehdissä, naisten ja miesten uskottomuudesta.
Itse olen keski-ikäinen mies ja joitakin kertoja matkan varrella olen käynyt vieraissa. Silti en pidä itseäni kovin syntisenä, enkä syyllistä myöskään naisia, joilla on samoja kokemuksia. Itse asiassa tuntuisi ihmeelliseltä, jos en olisi kertaakaan pitkän avioliiton aikana tutustunut muihin naisiin myös intiimisti, kun seurustelu oman vaimon kanssa alkoi alle kaksikymppisenä.
Entä sinä, arvoisa rouva?

Olen hieman sinua vanhempi ja elänyt saman miehen kanssa nelisenkymmentä vuotta.
Voisi sanoa että ihan hyvässä liitossa.
Elämäni on ollut hänen kanssaan turvattua, kaikin puolin.
On vain yksi asia, minä olen vähän rauhaton luonne ja helposti ihastuvaa sorttia.
Työni puolesta olen tottunut olemaan ns.esillä, jonkin verran matkoilla ja kotoa poissa pitkähköjäkin koulutusjaksoja.
Olen vilkas ja seurallinen, vaikka en kaunotar niin seuraani on hakeuduttu ja ihme kyllä hakeudutaan vieläkin.
Joku varmasti ihan "siinäkin" tarkoituksessa..

Hauskaa olen pitänyt ja yrittänyt pitää huolen että en antaisi sänkykumppania etsivälle turhia toiveita.
Tämä ihan käytännön syistä.. jos joku haluaa jutella , tarjota ehkä viinin, tanssia ja flirttaillakin, eipähän sitten loppuillasta tule pettymyksiä.
Voimme moikata reilusti aamupalalla, ja istahtaa samaan pöytään ilman sen kummempia.

Niin luulin sen toimivan jatkossakin, mutta niin vain tuli eteeni vähän vakavampikin ihastus.
Mitään sen kummempaa ei ole hänenkään kanssaan tapahtunut, mutta tiedän että tällä tulella ei kannattaisi leikkiä.
En halua polttaa näppejäni.

Jos minulta löytyy viisautta, lopetan leikin.

 

[Rouva 46 v.]

Kun täällä voi kertoilla anonyymisti kokemuksistaan, niin minua kiinnostaisi tietää kuinka moni teistä naisista on ollut avioliitossaan uskoton. Tilastoja on lehdissä, naisten ja miesten uskottomuudesta.
Itse olen keski-ikäinen mies ja joitakin kertoja matkan varrella olen käynyt vieraissa. Silti en pidä itseäni kovin syntisenä, enkä syyllistä myöskään naisia, joilla on samoja kokemuksia. Itse asiassa tuntuisi ihmeelliseltä, jos en olisi kertaakaan pitkän avioliiton aikana tutustunut muihin naisiin myös intiimisti, kun seurustelu oman vaimon kanssa alkoi alle kaksikymppisenä.
Entä sinä, arvoisa rouva?

Seurusteluni mieheni kanssa alkoi jo 15-vuotiaana. En ole pettänyt kertaakaan, en ole edes halunnut. Flirttaillut olen kyllä ilman taka-ajatuksia.

 

[elämänkokemusta?]

Viitisen vuotta sitten jäin nykyiseni mukaan. Petin hänen kanssaan eksääni. Kokemusten vuodet on syöpyneet mieleeni; en enää ikinä halua niitä toistaa.

Nyt kun väkivaltaiset piirteet ovat astuneet kuvaan nyksälläni, olen harkinnut paria tarjousta sivusuhteesta. Hetkellinenkin, vaikkakin valheellinen, syli auttaisi hetkeksi pahaa oloa.

Harkitkaa tarkoin kaikki ennenkuin alatte.

 

[pahahomma]

Olen toisessa avioliitossa. Ensimmäinen avioliittoni kesti kymmenenn vuotta ja sen aikana tulin itse petetyksi, lopulta soin saman myös itselleni, mutta sillä seuraukella etten kestänyt liittoa ilman luottamusta. Erosin. Tapasin hyvin pian nykyisen mieheni. Hän on luotettava, koti-ihminen. Olemme olleet nyt naimisissa kymmenisen vuotta ja olen itse tullut hieman rauhattomaksi. Kyllä elämämme on ihan sopusointuista, rauhallista, tasapainoista, mukavaakin, mutta silti jostain syystä olen muutaman kerran löytänyt itseni tilanteista, joihin moraalini ei anna lupaa ja joka on täysin vastoin arvomaailmaani. Kadun aina ja lopetan leikin, ennen kuin se muuttuu liian vaaralliseksi...

 

[bue]

itse elelin avoliitossa kymmenen vuotta joista mies petti viisi. ihan loppusuoralla suhdetta annoin itselleni luvan mennä vieraisiin, harmittaa se vieläkin. miksi en jaksanut odottaa että suhde on kokonaan poikki. vaikkakin se oli jo varmaa silloin että suhde poikki menee mutta mun moraalini on siinä että jos vieraisiin haluaan mennä niin suhde on laitettava katkolle.
nykyisen kanssa ei ole tullut edes mieleen että menisin jonkun muun petiin. mä oon aina ollut pikkuisen flirtti ja se riittää. hauskaa tietenkin saa pitää, niin mies kuin minäkin, mutta raja on oltava. tanssit yms on tietenkin aivan sallittuja mutta mitään suudelmia ei saa alkaa jakamaan. se pettäminen kun oikeasti sattuu..

 

[Kohta 50 v]

Olin liitossani 20 vuotta uskollinen vaikka ns. puutteessa elinkin. Sitten kun varmistui että liittomme ei tule jatkumaan, purin tuntojani ja terapioin itseäni. Eräästä fiksusta kuuntelijasta tuli sitten myös rakastajani. Olin siinä vaiheessa vielä virallisesti aviossa.

Olen sitä mieltä että jos parisuhde on kunnossa, ei ole tarvetta hakea ulkopuolista piristystä. Omalla kohdallani siihen on oltava "syy", pelkkä tekosyy ei riitä. Yhden illan juttuja en ole ikinä harrastanut, se on luonnettani ja periaatteitani vastaan.

Nykyinen suhde on kestänyt 1,5 vuotta eikä pettäminen ole tullut edes mieleeni. Varmaan osittain siitäkin syystä että ei tarvitse elää puutteessa....

 

[Bettynen]

Olin pitkässä avioliitossa. Vasta lopussa, kun tajusin, että mies ei muutu ikinä, vaan jos haluan sovun säilyvän liitossa, minun pitää taas vain jatkaa joustamista. Petin miestäni usean miehen kanssa liiton loppuvaiheessa. Sitä ennen en pettänyt, vaikka sänkyelämämme olikin huonoa. Ero olisi varmasti ollut vähemmän riitaisa, jos en olisi pettänyt.

Nykyinen suhde alkoi seksistä. Tapailimme vain satunnaisesti ja sinä aikana minulla oli muitakin seksisuhteita. Kun aloin tämän nykyisen mieheni kanssa seurustella, jätin muut suhteet enkä ole niitä kaivannut. Tätä nykyistä suhdetta on jo takana muutama vuosi, joten vaikka suurin intohimo on laantunut, niin se nykyinen rakkaus on tärkeämpää kuin suttuiset pikapanot salaa jossakin baari-illan jälkeen.

Minulle itselleni uskollisena pysyttely on helppoa. Toisaalta tiedän, että pystyn myös satunnaisseksiin ilman huonoa omaatuntoa, jos parisuhde voi niin huonosti, että loppu on edessä. MInulle oleellista on se, että miehen täytyy pystyä osoittamaan tunteitaan ja pitämään minua hyvänä. Jos koen, että minusta välitetään ja minua rakastetaan, en edes harkitse pettämistä, koska se henkinen hyvä olo on tärkeämpää kuin pettämisestä haettu nautinto.

Olen siinä mielessä iloinen, että takanani on sellaisiakin suhteita, joissa en ole pettänyt. Minulle itselleni pettäminen on aina ollut tietoinen valinta eikä milloinkaan sellainen "ajauduin vahingossa kännipäissäni vieraaseen sänkyyn".

 

[Hematiitti]

Suhteessa olen ollut mieheni kanssa hiukan päälle seitsemän vuotta, joista aviossa reilut neljä. En ole pettänyt, en ole edes ajatellut pettäväni, enkä usko että edes pystyisin pettämään häntä. Mieheni on toisinaan vaikea luonne, ja meillä on ollut pahojakin taisteluja. En ole mikään kynnysmatto itsekään, joten kun kaksi vahvaa luonnetta on yhdessä, ovat yhteenotot melko väistämättömiä. Olemme keikkuneet eron partaalla muutaman kerran, mutta vieraisiin ei ole koskaan ollut mitään vetoa. Rakastan miestäni syvästi, enkä koskaan tekisi mitään mikä häntä satuttaisi. Ja tiedän, että petturuuteni sattuttaisi häntä enemmän kuin mikään muu (jos nyt ei lasketa mukaan vaikkapa kuolemaani tms.)

 

[rakastunut nainen]

Olen keskiikäinen nainen ja naimisissa. Tunnen vetoa opiskelukaveriini ja hän minuun. Tunteet rupiaa olemaan aika vaativia, mitä teen? Ajattelen häntä koko ajan. Mieheni kanssa seksi ei oikein ole luonistunut juuri koskaan, mutta hän on hyvä perheen isä. Olenko jossain kriisi tilanteessa? Onko kohtalotovereita,vastatkaa?

 

[Juhis]

Ihmeellistä , melkein kaikki naiset ei halua seksisuhdetta vieraan kanssa ja kuitenkin täältä syrjähyppy sivivulta löytyy nämäkin naiset, eli kyllä paljon asia näyttää kiinnostavan.
Itse n 52 mies , olen ollut ulkopuolisessa suhteessa n 10 v, aivan sen takia kun ei kotoa saa seksiä.
Rakastajattareni on ihana nainen, haluaa tosiaan minua paljon, haluais munut tietenkin kokonaan....
Perhe kuitenkin pitää avioliiton kasassa . Eli neuvoksi naisille, jos joku luulee että hänellä on se ainut tavara maan päällä niin varmasti erehtyy ....niitä löytyy joka niemestä ja notkelmasta !

 

[en ole ollut]

yhdessäolemista takana vähän yli 42 vuotta. Kertaakaan en ole ollut uskoton. Ei syrjähyppyjä eikä edes rakastumista kenehenkään toiseen. On ihana ihminen puolisona, hän on riittänyt ja tulee riittämään niin kauan kuin minä elän/hän elää.

 

[napalmia]

Jos naisissakin on pettureita, ei tee miesten vieraissa käyntiä, yhtään luvallisemmaksi.

 

[kenties näin päin]

Itse n 52 mies , olen ollut ulkopuolisessa suhteessa n 10 v, aivan sen takia kun ei kotoa saa seksiä.
Rakastajattareni on ihana nainen, haluaa tosiaan minua paljon, haluais munut tietenkin kokonaan....
Perhe kuitenkin pitää avioliiton kasassa . Eli neuvoksi naisille, jos joku luulee että hänellä on se ainut tavara maan päällä niin varmasti erehtyy ....niitä löytyy joka niemestä ja notkelmasta !

Nämä tietyntyyppiset miehet aina kuvittelevat olevansa varsinaisia taivaan lahjoja, upeita ja haluttavia ja varoittelevat vaimojaan että parempi kun vaan annat kiltisti sitä pillua tai menen jonkun toisen luo, kyllä niitä minulle annetaan. Ja että sitten pihtaavaa vaimoa harmittaa kun miehellä on rakastajatar. Mutta ovatko nämä miehet kertaakaan pysähtyneet ajattelemaan että ehkä vaimo haluaa juuri sitä? Että äijä on niin yhtä tyhjän kanssa sängyssä että parempi vaan kun menee jonnekin muualle että saa itse olla rauhassa? Ja kenties vierailla jonkun osaavamman miehen sängyssä.

 

[uteliasX]

Ihmeellistä , melkein kaikki naiset ei halua seksisuhdetta vieraan kanssa ja kuitenkin täältä syrjähyppy sivivulta löytyy nämäkin naiset, eli kyllä paljon asia näyttää kiinnostavan.
Itse n 52 mies , olen ollut ulkopuolisessa suhteessa n 10 v, aivan sen takia kun ei kotoa saa seksiä.
Rakastajattareni on ihana nainen, haluaa tosiaan minua paljon, haluais munut tietenkin kokonaan....
Perhe kuitenkin pitää avioliiton kasassa . Eli neuvoksi naisille, jos joku luulee että hänellä on se ainut tavara maan päällä niin varmasti erehtyy ....niitä löytyy joka niemestä ja notkelmasta !

Nyt on tainnut kirjoitusvirhepahainen sotkea tekstisi niin etten ymmärrä.Haluaisiko se rakastajattaresi kokonaan munat vai minut?

 

[Ihmettelevä]

Viitisen vuotta sitten jäin nykyiseni mukaan. Petin hänen kanssaan eksääni. Kokemusten vuodet on syöpyneet mieleeni; en enää ikinä halua niitä toistaa.

Nyt kun väkivaltaiset piirteet ovat astuneet kuvaan nyksälläni, olen harkinnut paria tarjousta sivusuhteesta. Hetkellinenkin, vaikkakin valheellinen, syli auttaisi hetkeksi pahaa oloa.

Harkitkaa tarkoin kaikki ennenkuin alatte.

Harkitse sinä tarkoin liittosi jatkamista, jos miehesi lyö vai haluatko kentie vammautua tai jopa päätyä omiin hautajaisiisi hänen nyrkkiensä kautta?