Joku aika siten päättyneen 10-vuotisen parisuhteeni kehityskaari seksin osalta oli se, että ensialkuun sain ilman kumia kakkosta ja suuta ennen(!) kuin pääsin etenemään ykköspesälle kumin kanssa varustettuna. Sen jälkeen homma toimi pillereiden voimalla hyvin parisen vuotta, kunnes ongelmat alkoivat kasaantua ja alkoi loputon alamäki.
Huomionarvoista tässä on se, että aloittaessamme seksielämän olin varsin kokematon, vaikka kokeneempi kuin vaimokkeeni. Omasta mielestäni kehityin rakastajana koko suhteen ajan, vaikka varsinainen panoseksi väheni ja väheni lopulta max. kerta vuodessa -tasolle. Ironista, että näin kävi siinä vaiheessa kun naiseni lopetti pillereiden syönnin, joiden piti olla syy hänen haluttomuuteensa...
Kovin isku oli siitä huolimatta se kun hän samoihin aikoihin sanoi, että haluaa lopettaa seksin kokonaan. Eräs peruste oli, että en ollut hänestä seksuaalisesti kiinnostava. Siitä iskusta en toipunut koskaan. En voinut olla enää varma mitä hän minusta ajattelee, ja osaanko tehdä mitään oikein.
Sinnittelin suhteessa vielä monta vuotta muista syistä ja sain toki naiseltani silloin tällöin suuta siitä hyvästä, että nuolin häntä joka puolelta, mihin hän vaikutti olevan varsin tyytyväinen. Naida hän ei halunnut.
Mistä jotkut yllä jo kirjoittivatkin, niin "lahnuuden" ongelma ei suinkaan ole se, että naisen tulisi olla kuin pornoelokuvien akrobaatti, vaan se että mies kokisi itsensä hyväksytyksi ja yhdeksi naisensa kanssa. Minulle tuli harvoista panokerroistamme usein jokin muu kuin hyvä olo, kun tuntui että se oli vain yksipuolista hupia. Nekin kerrat harvenivat ensin keskeydyttyään milloin minkäkin suuremman tai pienemmän ongelman takia; naistani sattui milloin mistäkin päin tai muuten vaan ei tuntunut hyvältä.
Suhteen loppuaikoina olo seksin suhteen oli yhä enemmän se kuin käyttäisin naista hyväkseni. Jossain vaiheessa tuli kausi jolloin seksi lakkasi kiinnostamasta itseänikin (jota kesti yhteensä noin 1% siitä ajasta kun häntä ei kiinnostanut). Silloin tapahtui toinen ironinen asia; naiseni oli ihmeissään ja jotenkin loukkaantunut tilanteesta. Tähän hän myös muisti aina vedota kun viittasin hänen passiivisuuteensa. Hän oli myös jonkin aikaa kiinnostuneempi seksistä sen jälkeen, kun alkoi rummuttaa lasten hankinnasta. Hän jopa ehdotti tuolloin seksiä ilman kondomia. Jostain syystä seksi lastenhankinnan nimissä ei ollut vastaus omiin tarpeisiini...
Kolmas ironinen asia ilmeni kun olisin saanut vierasta naista tuosta vaan mutta kieltäydyin kunniasta, koska en halunnut olla pettäjä. Kerrottuani asiasta, vaimokkeeni sanoi, ettei häntä olisi haitannut vaikka olisin nainut vieraan kanssa. Johtui hänen asenteensa sitten mistä tahansa, minusta vastaus tuntui melkein yhtä pahalta kuin se, että olisin pettänyt häntä.
Se täytyy myöntää, että aivan suhteen loppuvaiheessa seksielämämme oli hieman parempaa kuin vuosiin syystä jota en tiedä. Mikä olennaista, en muuttanut toimintatapojani suuremmin kaikkien noiden vuosien aikana aina siitä hetkestä kun homma toimi kuin unelma, siihen pisteeseen kun erosimme. Yritin kehittyä kaiken keskellä paremmin naistani huomioonottavaksi. Ja siinä kai piilee neljäs ironinen juttu: en kiinnostanut tarpeeksi naistani kun olin liian huomaavainen, enkä riittävän raju...
Jossitella voi aina. Ehkä homma olisi vielä voinut muuttua parempaan kun olisimme kummatkin osanneet tehdä asialle jotain, kuten keskustella. En silti oikein usko yksin keskustelun voimaan tässä asiassa, vaikka se tuskin olisi pahentanut asiaa. Ja yritettiinhän sitä keskustella aina välistä. Syitä kyllä löytyi, huolenaiheita. Yleensä semmoisia, joihin ei voinut itse suuremmin vaikuttaa: työpaikka, rahatilanne, tulevaisuus, lastenhankinta... mutta jotka määrittivät jokapäiväistä elämää ja siten myös seksiä.
Itse koen, että jos molemmat ovat tarpeeksi fiksuja, he tajuavat kyllä mikä on pielessä ja mitä pitäisi tehdä. Syystä tai toisesta ei vain pysty tekemään oikein, vaikka kuinka yrittäisi, koska on helpompi tehdä sitä mikä on itselle oikein. Olihan minunkin mahdotonta luopua omista haluistani.